Kun sain tämän kirjan, olin ensin, että mitä hemmettiä olen tilannut, jonkin ulkomaisen romanttisen hömpän? Vaan kun aloin tarkemmin ottaa tilanteen haltuun, niin olin heti ihan innoissani. Ehei, tämä on suomalaisen naisen korona-ajan tarina, joka puree!
Henrika de Kermadec kertoo heti kättelyssä, että ”Tämä on tosielämän satu” ja sitten paljon muuta, etenkin sitä, että kertoo kaiken niin kuin sen itse on kokenut ja muistanut. Kenestäkään ei kerrota omilla nimillä, mikä on sinänsä mielenkiintoista, koska jokaisella kirjassa esiintyvällä henkilöllä on kuitenkin joku ”nimi”, kuten vaikkapa Rokkari ja Aatelinen. Hyvin käy selväksi, mikä kunkin osa on.
En millään lailla ole innostunut lukemaan mitään korona-ajan luomia teoksia tai ylipäätään siitä ajasta kertovia ajankuvia, mutta tämä kirja on poikkeus ja varsin raikas sellainen. Tässä henkilö, ainut nimeltä mainittu eli kirjailija itse, reppureissaa ja ajautuu erääseen ranskalaiseen linnaan. Tosin sitä ennen on jo kerennyt tapahtua yhtä sun toista.
Linnassa ollaan, koska päähenkilö on luvannut tehdä siellä kylpyhuonerempan. Linnanherra on hänet palkannut, mutta kuten kaikissa saduissa, niin siellä asustaa myös Linnanherran poika ja hän on se Aatelinen. Boheemi reppureissaaja, joka ei missään nimessä halua mitään, eikä usko mihinkään suhteisiin ja niin edelleen, rakastuu!
Korona pukkaa päälle ja niin sitä ollaan karanteenissa aatelislinnassa, jossa vain ollaan, eikä voida lähteä mihinkään, tehdään remppaa ja vietetään aikaa kaikin mahdollisin tavoin.
Säädytön on uskomattoman hieno tarina ja niin hienosti kerrottu, että olin heti kättelyssä aivan otettu. Henrika de Kermadec osaa kertoa ja jotenkin vaan haluaisin uskoa tai toivoa, että edes jotain jatkoa olisi saatava.
Lukekaa ihmeessä, koska Säädytön ei ole mitään hömppää vaan oikeaa elämää, vaikkakin satumaista!








