Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lawrence Patersonin kirja Terästä ja jäätä : Saksan sukellusvenesota Jäämerelle ja Mustallamerellä 1941–1945 kolahti minuun aikoinaan niin, että luin sen yhdeltä istumalta. Hieno kirja kertoo Saksan armottomasta sukellusvenesodasta Neuvostoliittoa kohtaan kaunistelemattomasti.
Kirjassa kuvataan, miten Saksa ja sen merivoimat eivät antaneet helpolla periksi vielä silloinkaan, kun koko sodan lopullinen tappio alkoi häämöttää sen silmissä. Sukellusveneet taistelivat katkeraan loppuun saakka palvellen maataan kovien paineiden ja jatkuvien menetysten ristipaineissa.
Aikaisemmin Paterson on kirjoittanut yhtä kiinnostavan kirjan Vaitelias Otto : Sukellusveneässä Otto Kretschmer. Otto Kretschmer (1912–1998) oli Saksan sukellusvenelaivaston tonnistokuningas. Hän upotti syyskuun 1939 ja maaliskuun 1941 välisenä aikana peräti 47 laivaa, yhteensä 274 333 tonnia.
Terästä ja jäätä todistaa yhden maailmalla levinneen väitteen Vienanmeren–Itämeren kanavasta vääräksi. Väitteen mukaan Stalinin kanavaksi kutsuttu Vienanmeren kanava olisi ollut valmistuessaan täysin hyödytön vailla mitään funktiota, joka lähes hylättiin heti sen valmistumisen jälkeen.
Paterson on toista mieltä kirjassaan. Hänen mielestään vuonna 1933 perustettu punalippuinen Pohjoinen laivasto sai huomattavaa etua Vienanmeren–Itämeren kanavasta. Tämä sisämaan reitti kulki yli 220 kilometrin matkan Leningradista Belomorskiin Vienanmeren Sorokanlahdelle Nevajoen, Laatokan, Äänisen ja pakkotyöläisten rakentamien pitkien kanavien kautta (227 kilometrin matkalla oli kaivettua kanavaa 48 kilometriä).
Sotakirjat ovat usein mainettaan parempia eikä niissä varsinaisesti elämöidä itse sodalla vaan yritetään piirtää mahdollisimman laajaa kuvaa tapahtumien taustoista ja mihin kaikki johti. Parhaat sotakirjat, kuten Terästä ja jäätä, ovat lajissaan myös aina jollain tavoin tutkivaa journalismia ja niiden eteen taustoja selvitettäessä ja aiheen näkökulmaa valittaessa on nähty paljon vaivaa.
Kun sota oli hävitty, monen saksalaissukellusveneen miehistä upottivat mieluummin oman veneensä kuin olisivat jättäneet sen sotasaaliiksi liittoutuneille.
Saksa hävisi sodan, mutta muiston Venäjää vastaan käydystä sukellusvenesodasta voi vieläkin aistia Saksan Laboessa, missä viimeisin Saksan merivoimien olemassa ollut tyypin VIIC sukellusvene U-995 seisoo museokäytössä Kielin laivastotukikohdan tuntumassa.
Se on lähellä Mölternortin sukellusvenemuistomerkkiä, jonka messinkilaattoihin on tallennettu kaikkien saksalaisten toisessa maailmansodassa hukkuneiden merimiesten nimet.