Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus 26.4.1986 on nykyhistorian suurimpia katastrofeja. Tšernobyl sijaitsee Ukrainassa, lähellä Valko-Venäjän rajaa. Ydinvoimalaa lähinnä on Prypjatin kaupunki, jonne tehdään tarkoin rajattuja turistimatkoja heille, jotka ovat jo nähneet kaiken.
Johanna Aulén on kertonut, kuinka hän törmäsi netissä juttuun alueella elävistä koirista, ja kuinka ollakaan, aihe vei mennessään. Aulén perehtyi onnettomuuteen ja kävi matkalla Prypjatissa vuonna 2019. Tämän jälkeen meni pari vuotta albumin tekemiseen. Tšernobylin koirat on sarjakuvan muotoon puettu tietoteos. Albumin lopussa on 15-sivuinen tietopaketti ja lähdeluettelo. Kehyskertomuksena on pienen turistiryhmän reissu alueella sekä oppaana toimivan Volodymyrin kertomukset. Myös paikallisten mummojen tarinoita kerrotaan albumissa.
Keskiössä ovat kuitenkin alueella elävät koirat, joita on selvinnyt laumoittain. Kulkukoirat saavat ruokaa alueella eläviltä ja työskenteleviltä ihmisiltä sekä hyväntekeväisyysjärjestöiltä. Koiria on myös adoptoitu ulkomaille. Vain vahvimmat ja isoimmat koirat ovat selviytyneet, evoluution pelisäännöt ovat selkeät. Yksi keskushahmoista on iso villakoira Bobik. Tippa tulee linssiin, kun lukee – ja katsoo ja kuvittelee – kuinka Bobik ja muut kaupunkiin omilleen jätetyt koirat turhaan juoksivat evakuointibussien perässä.
Kaiken kauheuden keskellä albumi kertoo toivosta, hyvistä ihmisistä ja selviytymisestä. Nykyhetki kuvataan voimakkaissa ruskan väreissä, kertomukset onnettomuudesta ovat harmaampia. ”Muistakaa Tšernobyl, kun palaatte kotiin”, sanoo alueella asuva babuška ryhmän lähtiessä kotimatkalle. ”Älkää unohtako ihmisiä, koiria ja luontoa”, lisää opas Volodymyr. Tšernobylin koirat on helppo, mutta luotettavan tuntuinen tapa tutustua yhteen ihmisen järkyttävimmistä ”aikaansaannoksista”. Minut se sai ajattelemaan, että vaikeimmissakin tilanteissa on toivoa.
Mikä lopulta voimalaonnettomuudessa oli kriittisempää, tiede vai neuvostojärjestelmän kankeus? Vai tieteen saavutukset osaamattomissa käsissä? Voi olla, että tämän teoksen luettuaan haluaa tietää enemmän. Aulénin sarjakuvakirjaa voi suositella myös yläkouluikäisille lukijoille. Perusteellisemman ja synkemmän näkökulman aiheeseen tarjoaa Svetlana Aleksijevitsin romaani Tšernobylistä nousee rukous.






