Sain tänään 1.10.2026 haastatella kirjailija Aamos Honkaa. Hänen uusin kirjansa Viimeinen vyöhyke ilmestyy 2.10.2026. Honka kirjoittaa nimimerkillä, koska ei voi työnsä vuoksi tulla julkisuuteen omalla nimellään. Honka on aikaisemmin kirjoittanut kaksi tiedustelumaailmaan sijoittuvaa kirjaa: vuonna 2025 ilmestyivät Punainen verkko ja Viides artikla. Aiempia kirjoja on myyty jo yli 50 000 kappaletta. Hongalle on myönnetty myös BookBeatin Vuoden kotimainen tulokas 2025 -palkinto.
Kahden aiemman kirjan tapahtumat sijoittuivat eri maihin; mukana oli tiedustelua niin Britanniassa, Yhdysvalloissa kuin Kiinassakin. Tämän uuden kirjan tarina sijoittuu suljettuun yhteisöön, sillä siinä ollaan arktisella tutkimusasemalla Grönlannissa. Toki mukana valtataistelussa on nytkin henkilöitä niin Yhdysvalloista kuin Kiinasta ja Venäjältäkin, mutta aiemmista kirjoista tuttua tiedustelumaailman kuvausta ei nyt ole. Suljetussa yhteisössä ja Grönlannin jäisessä erämaassa on aivan omanlaisensa jännitys, jopa mystinen tunnelma. Lopullinen selviytymistaistelukin käydään tutkimusasemalla.
Aamos Honka ajaa päivittäin Helsingin ja Turun väliä. Työmatkat ovat pitkät, ja kun ihmettelen miten aika riittää kirjoittamiseen, hän kertoo seuraavaa:
– Aktiivinen kirjoitusvaihe, eli ensimmäinen versio kirjasta on uutta ja luovaa, otan esim. teemaviikon, jolloin päätän kirjoittaa tietyt luvut. Sitten työmatkoilla, kun ajelen, niin koetan pohtia mitä seuraavaksi pitää tehdä, ja mitä kirjassa seuraavaksi tapahtuu. Mietin ja pureskelen sen valmiiksi ja sitten viikonloppuna, kun on aikaa, niin ei tarvitse enää miettiä, kun laskee vain sormet näppäimistölle.
– Mulla ei ole koskaan ollut jotain suunnitelmaa, että pitää jokin tietty määrä päivässä kirjoittaa. Jos on vaikka kolme tuntia aikaa, niin kirjoitan sitten sen ajan. Onneksi tarinaa tulee helposti, eikä ole tullut kirjoitusblokkia. Harrastuksista on kyllä pitänyt tinkiä. Metsästys on jäänyt. Siihen ei riitä aikaa. Kävelyllä käyn kyllä metsässä tuulettamassa ajatuksia.
Kun kysyn kirjojen taustoittamisesta, Honka kertoo, että hänellä on kaksi pääteemaa, jotka ohjaavat kirjoittamista. Toinen liittyy maailmanpolitiikkaan tai tiedusteluun, ja toinen on se, että hän haluaa kirjojensa olevan ehdottoman ajankohtaisia. Ajankohtaisia aiheita nousee esiin niin uutisista kuin mediasta yleensäkin. Kiinnostavasta aiheesta etsitään sitten lisätietoa.
– Toisaalta toivoin kolmatta kirjaa aloittaessani, ettei se nyt ihan näin ajankohtainen olisi. Ajankohtaisuudessakin voi olla huonona puolena se, että ne ovat ajankohtaisia vain pari kolme vuotta, ja aika menee sitten ohi. Olen jopa harkinnut, että pitäisikö niiden olla vähemmän ajankohtaisia, että ne kestäisivät paremmin aikaa.
Minun mielestäni ei pitäisi. Nämä ovat hyviä juuri näin.
Hongan kirjat ovat helppolukuisia. Kappaleet ovat suhteellisen lyhyitä, josta kirjailija on saanut myös positiivista palautetta.
– Olen aina tykännyt kirjoittaa, joten kirjoitustyyli tulee siitä. Koulussa olin hyvä ainekirjoituksessa ja tykkäsin myös historiasta ja kielistä.
Miten nimimerkillä kirjoittaessa sitten erottaa Aamos Hongan identiteetin omastaan?
– Pääsääntöisesti en anna haastatteluja. Joten sillä tavalla on helpompi pitää asiat erillään. Mutta missä tahansa tapahtumassa, missä näen uusia ihmisiä, niin olenpa omalla tai kirjailijanimellä, niin tulee nykyään sellainen olo, että kumpi minä nyt tässä tilanteessa olinkaan.
Minkä verran ammennat arkipäivän todellisuudesta kirjoihisi asiaa tai mitä voit yleensä ottaa mukaan kirjoihisi, ettei se olisi liian lähellä omaa työtäsi?
– Seuraan aiheita mediasta ja jos aiheesta löytyy asiaa julkisesti, niin silloin siitä voi kirjoittaa.
Onko päähenkilö Janne Peurassa sinua itseäsi ja miten muut henkilöhahmot ovat muotoutuneet?
– Voi siinä vähän olla – ei hän ole kuitenkaan missään nimessä minä. Useammassa henkilössä saattaa olla myös kirjailijaa itseään, mutta monet hahmot ovat yhdistelmiä eri kavereista. Janne Peuralle ei kuitenkaan ole suoraa esikuvaa, hänet on keksitty. Mutta erilaisia maneereja on yleisesti huomioitu ihmisistä ja tällaisia asioita on siirtynyt kirjan henkilöihin.
Aiemmissa kirjoissasi käsittelit enemmän eri maiden tiedustelupalvelua ja heidän välistään yhteistyötä. Tässä sitä ei ollut. Miksi tällainen muutos?
– Ajattelin että tämä kirja on enemmän dekkarimaisempi. Alussa tapahtuu kuolema, jota aletaan selvittää. Tässä kokeillaan nyt tällaista enemmän dekkarimaista tyyliä.
– Lempi-tv-sarjani kautta aikojen on ollut Twin Peaks, ja olen joskus haaveillut sen tyylisestä kirjasta. Tässä viimeisimmässä on nyt vähän sitä tyyliä. Tiiviissä yhteisössä tutkimusasemalla on jännitteitä, kauhua ja miksei vähän yliluonnollisiakin asioita.
– Lempikirjailijoita ovat Ilkka Remes ja Dan Brown ja nuorempana erityisesti Tom Clancy, ehkä tässä vähän on menty siihen suuntaan, että aiemmat ovat olleet agentti-vakoilutarinoita ja viimeisessä on Brownin mystiikkaa.
Mistä uskonnollinen NAR-liike tuli kirjaan juonikuvioksi?
– Kuulin jostain tällaisesta uskonnollisesta liikkeestä, josta löytyikin tietoa eri lähteistä. Oli hiuksia nostattavaa lukea, kuinka jokin tällainen liike voi ohjailla valtion ylintä johtoa. Eilen kuuntelin Iida Tikan uusinta podcastia, jossa puhuttiin seitsemän vuoren mandaatista, johon nämäkin liikkeen jäsenet uskovat, tai ainakin samaa asiaa tämä koski.
– Heidän oma asiansa ja näkemyksensä on ainoa oikea, ja juutalaiset, joka on Jumalan valittu kansa. Ehkä juuri sen takia he tukevat Israelin politiikkaa. Sitten nämä venäläiset ortodoksit ajattelevat pitkälti kuten nämä NAR-liikkeen jäsenet; vahva johtaja ja vähemmistöjen sorto. Putin puhuu samaa kieltä ehkä tämän osalta kuin Trumpkin. Se voi olla yksi syy, miksi Trump ei pistä Putinia koville.
Tässä kirjassa tekoäly oli isossa roolissa – miten suhtaudut itse tekoälyyn?
– Itse käytän arkisissa asioissa tekoälyä, kun pitää hakea vähän vaikeampia asioita verkosta. Sitä kautta löytyy nopeasti tietoa. Kunhan ei vain luota kaikkeen mitä tekoäly tarjoaa.
Honka kertoo, että seuraava kirjakin on hyvällä mallilla. Tulevassa kirjassa otetaan taas askel taaksepäin. Ollaan useammassa paikassa, ja tarina on totta kai ajankohtainen. Jos tässä kirjassa oli uudenlainen twisti edellisiin verrattuna, niin seuraavassa on ehkä sitten taas uudenlainen twisti tähän verrattuna.
Minua tietysti lukijana kiinnostaa, onko Jannella Laura vielä mukanaan seuraavassa tarinassa. Kirjailijaa vähän naurattaa kysymykseni ja hän vastaa, että ”ehkä jonkin verran”. Kirjoissa ei ole sellaista sarjamaisuutta, etteikö niitä voisi lukea yksittäisinä kirjoina. Jannen ja Lauran tarina on kuitenkin jatkunut, joten ei kai se lukijaa haittaa, jos hekin jatkavat. Eniten jatkumoa on juuri Jannen naisseikkailujen osalta.
Jäämme nyt odottamaan seuraavaa kirjaa ensi syksyksi. Oletko muuten itse käynyt tutustumassa Grönlantiin?
– Siellä en ole valitettavasti käynyt, mutta seuraavasta kirjasta on jo iso osa kirjoitettu ja niissä kohteissa olen käynyt. Ja vielä tämän syksyn aikana käyn.
Kiitos leppoisasta haastattelusta, palataan asiaan ensi syksynä!