Mykkien lintujen museo -kirjan kannessa on keltaisella taustalla lapsen rintakuva siluettina. Lapsella on suu auki, ja lasta ympäröi parvi lintuja.

Marisha Rasi-Koskinen: Mykkien lintujen museo

”Kahdeksan kuukautta ennen kuolemaa on elokuu”, alkaa tämän romaanin me-kerronta. Me pitää sisällään pienen Takaristin koulun oppilaat vuonna 1985. Ennen uusia tyttöjä oppilaita on 19, mutta kaksi uutta tyttöä tulee sekoittamaan koko pienen koulun järjestyksen. “Kun tytöt tulevat, kaikki menee pilalle. Viljapelto menee. Hiihtolatu menee. Lampi mene... Lue koko vinkki »
Huudon kannessa on lähikuva maassa lojuvasta pingviinipehmolelusta. Kannen oikea yläkulma on veritahroissa ja kuva on naarmuilla ja kulunut.

Jan-Erik Fjell ja Jørn Lier Horst: Huuto

Nuori toimittaja Mathilde Wold on asunut 80-vuotiaan Gjertrud Ydsen vuokralaisena kolme kuukautta, koko sen ajan, jonka hän on ollut töissä pienen paikallislehden Avisa Valdresin toimituksessa. Hän on ystävystynyt Gjertrudin kanssa, ja käy usein työpäivän jälkeen illallisella hänen luonaan. Eräänä iltana Mathilde kuuntelee Markus Hegerin Krimcas... Lue koko vinkki »
Hyvä Debbie -kirjan kannessa on vihreällä taustalla yksi punainen unikko, jonka varsi on leikattu poikki kullanvärisillä linnun näköisillä saksilla.

Freida McFadden: Hyvä Debbie

Debbie on superälykäs kotiäiti, joka suunnittelee ohjelmia. Hän keskeytti opintonsa MIT:ssä tuntemattomasta syystä ja kirjoittaa kirjan nimeä kantavaa ihmissuhdekolumnia, jossa hän jakaa ihmissuhdeneuvoja niitä tarvitseville. Vaikka päällisin puolin kaikki tuntuu olevan kunnossa, vastoinkäymisiä alkaa kasaantua. Lopulta Debbie muuttuu epävakaaks... Lue koko vinkki »
Filatelistin kannessa on sinisävyinen talvinen alppikylä vuorilaaksossa. Etualalla on pinsetit, jotka pitelevät veristä sveitsiläistä postimerkkiä.

Nicolas Feuz: Filatelisti

Joku koiranleuka on irvaillut, että sveitsiläisen luovuuden suurimmat ilmentymät ovat käkikello ja emmentaljuusto. En osaa sanoa, tunkeutuuko Nicolas Feuz kirjailijana tähän joukkoon, mutta joka tapauksessa hänen jännitysromaaninsa Filatelisti oli hengästyttävä, osin suorastaan hurja lukukokemus. Joten jälleen kerran on sisältövaroitus paikallaan: ... Lue koko vinkki »
Garrotte-kirjan kannessa on keskesllä iso punainen H, jonka päällä lukee kirjan nimi. Sen ympärillä on kuvia: kerrotalo, nuoren naisen kasvot, kahden takaa valaistun ihmisen siluetit pitkine varjoineen ja mies kiikarikiväärin kanssa.

Pekka Vänni: Garrotte

”Vihdoin päästäisiin dopamiinintäytteiseen toimintaan. Viikkoja kestänyt turhauttava toimistotyö oli jäämässä taakse.” Näin ajatteli rikosylikonstaapeli Taru Wahlberg pitkän sairausloman ja toipumisjakson jälkeen, kun työpari Niclas ”Lönkka” Lönnqvist ilmoitti hänelle, että tunnetun huumerikollisen Kalle Katajan sisko Noora oli löydetty raa'asti mu... Lue koko vinkki »
Verilinjan kannessa on kuva ihmisestä, ruumiinrakenteen perusteella naisesta, moottoripyöräkypärä päässään ja nahkatakki yllään. Henkilön päällä kulkee ykkösiä ja nollia. Taustalla näkyy muitakin ihmisiä epäselvästi, ja kannen reunassa on särkyvän lasin kuviointia.

Matti Laine: Verilinja

Verilinja on Matti Laineen Kovaset-sarjan toinen osa. Kovaset-trillerisarja kertoo isästä ja tyttärestä, jotka menneisyyden tragedia on erottanut toisistaan. Kirja kertoo kuitenkin melkeinpä enemmän Kata Kovasen toiminnasta Armadillo-järjestössä, joka on erikoistunut maalittamiseksi joutuneiden julkisuuden henkilöiden, toimittajien tai kansainvälis... Lue koko vinkki »
Kuhala ja kaunankantajat -kirjan kannessa on kuva tulipesästä, jossa palaa vähän klapeja.

Markku Ropponen: Kuhala ja kaunankantajat

Vaikka yksityisetsivä Kuhala on jo eläkeläinen, rikokset eivät jätä häntä rauhaan, ja meno on yhtä räiskyvää kuin nuoruudenpäivinä. Kuhalalla on Jyväskylän Kahlurannassa kolmio, jonka naapurissa asuu hänen entinen naisystävänsä Saimi Kaakonkulma. Nyt Saimin luo on muuttanut myös Kuhalan inhoama komisario Huttuharju, joka on jatkuvasti Kuhalan ki... Lue koko vinkki »
Kirjeitä murhakartanosta -kirjan kannessa on piirros kartanon pihanäkymästä.

Maria Aalto: Kirjeitä murhakartanosta

Kirjeitä murhakartanosta on nimimerkillä Maria Aalto kirjoittavan kirjailijan pehmodekkariesikoisteos. Kirja aloittaa nostalgisen Aku Lagerlund -sarjan, jossa seurataan nuoren naisen kasvua rikollisen mielen asiantuntijaksi. Kirjassa hypätään iloiselle 1960-luvulle, jolloin lavatanssit olivat voimissaan. Naiset pukeutuivat kauneimpiin mekkoihins... Lue koko vinkki »
Armoton-kirjan kannessa viininpunaiseen pitsiin pukeutunut ihminen pitelee kädessään köyttä.

Christian Rönnbacka: Armoton

Armoton on Christian Rönnbackan Hautalehto-sarjan 13. dekkari. Sarja sijoittuu Porvooseen, jossa komisario Antti Hautalehto vastaa tiiminsä kanssa rikostutkinnasta. Hautalehdon tiimiin kuuluvat eläkkeelle jäämistä suunnitteleva Tarmo ”Pappa” Lindfors, rikoskonstaapeli Jonna Holm, rikostutkija Simon Kannas, ja uutena tiimiläisenä Linda Sund. Haut... Lue koko vinkki »
Viimeinen rukous -kirjan kannessa on käsi, joka pitelee naulapyssyä. Taustalla näkyy synkkää yötaivasta ja kirkon siluetti.

Jukka-Pekka Palviainen: Viimeinen rukous

Viimeinen rukous on Jukka-Pekka Palviaisen kotikaupunkiinsa Raumalle sijoittuvan Taikkonen Raumalta -sarjan toinen osa. Ensimmäinen kirja Tavoittelemanne henkilö on tapettu vuodelta 2024 oli hänen esikoisdekkarinsa Rikosylikonstaapeli Teemu Taikkosen tiimiin kuuluvat rikoskonstaapelit Nelli Nurminen ja Artturi Kataja. Nelli on tehokas nuori poli... Lue koko vinkki »
Lihakirjan punaisessa kannessa on epämääräinen, hieman ruhoa muistuttava muoto, jota kohti kurottaa käsiä sekä kannen ala- että yläreunasta.

Laura Gustafsson: Lihakirja

Goodreadsissa joku toivoi Laura Gustafssonin voittavan tällä kirjallaan Finlandia-palkinnon ja mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän olen samaa mieltä. Lihakirja on värikkäintä tekstiä, mitä olen tänä vuonna lukenut, ja samalla varsin taitavasti kirjoitettua, herkullisen pisteliästä tekstiä, joka on täynnä teräviä huomioita. Kyseessä on rom... Lue koko vinkki »
Lumenlaulajan kannessa on käsi, josta kasvaa punamustia sulkia. Taustalla näkyy talvista metsämaisemaa.

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Palkitun fantasia- ja scifikirjailija Emmi Itärannan uusi romaani Lumenlaulaja alkaa Sammatista vuonna 1884. Historiansa tarkkaan tuntevat voivat muistaa, mitä tuolloin tapahtui: Elias Lönnrot kuoli. Kuoleman lähestyessä Lönnrotia tulee tapaamaan tuonpuoleisesta hahmo, joka vaatii, että Lönnrotin on kuultava hänen syntylaulunsa ennen lähtöään. Hahm... Lue koko vinkki »
Kuka pimeässä kulkee kirjan kannessa on tummasävyisiä lumpeita, oletettavasti naisen käsivarsi ja vähän hiuksia kannen reunassa. Kokonaisuus viittaa lammessa kelluvaan naisen ruumiiseen.

Elina Backman: Kuka pimeässä kulkee

Käsissäni on jo viides Elina Backmanin Saana Havas -dekkari. Olen kaikki edellisetkin lukenut ja tykännyt. Tykkääjiä riittää, koska kirjojen käännösoikeudet on myyty jo 17 maahan. Kuka pimeässä kulkee on tuttua Backmania, jossa tutuksi tulleet henkilöt ratkovat murhia, joilla ei mässäillä. Kaikki on jo tapahtunut, kun saavutaan paikalle ihmettel... Lue koko vinkki »
Maahan kätketty -kirjan kannessa on vihreällä taustalla talo. Talo on irtonaisen kallion päällä ja kallion sisällä talon alla on punaisella valaistu kellari.

John Ajvide Lindqvist: Maahan kätketty

John Ajvide Lindqvist nousi suuren yleisön tietoisuuteen romantiikkaa ja kauhua yhdistelevällä Ystävät hämärän jälkeen -kirjallaan. Tämän jälkeen hän on ajautunut hiljalleen muutaman kauhuteoksen myötä jännityskirjallisuuden pariin. Maahan kätketty on päähenkilönsä nimeä kantavan Julia Malmros -sarjan toinen osa. Julia Malmros on menestyskirj... Lue koko vinkki »
Tarina viidestä kilometristä -kirjan keltaisessa kannessa on oranssi kuva juoksevasta miehestä ja kirjan nimi isolla tekstillä.

Marko Tapio: Tarina viidestä kilometristä

Marko Tapio (oik. Tapper, s. 1924 Saarijärvi, k. 1973 Seinäjoki); esikoisteos Lasinen pyykkilauta, 1952, pääteoksina kesken jäänyt sarja, Arktinen hysteria I ja II vuosilta 1967 ja 1968. Välissä muutama "henkiin jäänyt" teos, kuten dostojevskimäinen Aapo Heiskasen viikatetanssi vuodelta 1956. Joka tapauksessa Marko Tapio on pysyvä palanen suomalais... Lue koko vinkki »
Öidenvartijan kirja -kirjan kansi on punainen ja koristeltu metallisilta näyttävillä koristeheloilla kulmissaan. Reunasta tulee tyylitelty sammakkokuvio.

Maria Carole: Öidenvartijan kirja

Paksu fantasiatarina alkaa Marosasta, Keltaanmetsässä vanhempiensa kanssa asuvasta kattilakauppiaan tyttärestä. Marosan elämä on ankeaa ja ilotonta, joten kun eräälläkin myyntimatkalla lumoava mies houkuttelee Marosan mukaansa, hän lähtee ja jättää perheensä. Tarinanlaulaja Rudolfin matkaan kun kerran lähtee, pois ei kuitenkaan ole helppo päästä.&n... Lue koko vinkki »
Elektra

Markku Pääskynen: Elektra

Markku Pääskynen on kotimainen pitkän linjan kirjoittaja ja kustannustoimittaja, jonka viimeisin kirja tarttuu klassiseen aiheeseen. Nimi kertoo mistä on kyse: ollaan antiikin Kreikan Elektra-myytin äärellä. Tämän kirjan Elektrana toimii Erika, jonka perhe omistaa oskilloskooppeja valmistavan teollisuusyrityksen Oy Elektra Ab. Tapahtumat alkavat... Lue koko vinkki »
Kaksitoista villiä varsaa

Anne Holt: Kaksitoista villiä varsaa

Entinen rikostutkija Hanne Wilhelmsen on katkeroitunut ja pettynyt. Heti kirjan ensimmäisellä sivulla käy ilmi, että hänen pitkäaikainen puolisonsa Nefis, joka ei kestä enää heidän riitaista liittoaan ja Hannen negatiivisuutta, aikoo lähteä pois ja ottaa vielä mukaansa pariskunnan 19-vuotiaan tyttären Idan. Hanne jää istumaan pyörätuoliin, jossa hä... Lue koko vinkki »
Keuhkopuiden uni -kirjan kannessa on vaaleanpunainen korsetti, josta pursuaa paljon kasvillisuutta joka suuntaan.

Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni

Siiri Enoranta on kehitellyt taas jotain perin kummallista. Keuhkopuiden uni on kuvaus seurapiireistä, mutta näissä tanssiaisissa ei tanssahtele tavallisia ihmisiä. Vihreäihoiset, siivekkäät Homo arborikset ovat luonnon kanssa läheisessä yhteydessä elävää melko pienen elämänpiirin väkeä, sillä heidän on joka yö kiinnityttävä keuhkopuihinsa. Jotkut ... Lue koko vinkki »
Isoveli

Skúli Sigurðsson: Isoveli

Joskus käy niin, eikä ihan harvoinkaan, että johonkin ennalta kehuttuunkin kirjaan on erityisen vaikea päästä sisälle ja hankalan alun kuluessa tekisi mieli jättää koko juttu kesken. Niin minulle oli vähällä käydä tämän Isoveli-dekkarin kanssa, mutta onneksi jatkoin, vaikka tapahtumat tuntuivat aluksi tylsiltä ja islanninkieliset nimet ja niistä mu... Lue koko vinkki »