Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maamme yksi arvostetuimmista rock-muusikoista kautta aikain on Hannu “Tuomari” Nurmio. Hän syntyi Helsingissä vuonna 1950 ja vietti nuoruutensa kalliolaisissa jengeissä. Koulua käytiin, kun oli pakko. Vähitellen nuori Hande löysi itsensä folk- ja taistolaispiireistä niin soittajana kuin tapahtumajärjestäjänä sekä toimittajanakin. Oikeustieteen opintojakin kertyi, mutta ehkä hieman hitaanlaisesti.
Hän aloitti levytysuransa 1970-luvun lopulla jo varsin valmiina artistina, ja jo ensimmäinen levy Kohdusta hautaan toi kultalevyn ja poiki useita edelleen soitettuja hittejä, kuten Valo yössä, Oi mutsi mutsi, Kurjuuden kuningas tai Kurja matkamies maan. Nurmio ei valinnut helppoa menestyspolkua: seuraavat albumit Maailmanpyörä palaa, Lasten mehuhetki ja Punainen planeetta lähtivät jokainen avaamaan aivan uusia musiikillisia polkuja, ja viimeistään näiden levyjen jälkeen Nurmion maine aina yllättävänä, aina kiinnostavana rokkarina oli sementoitu. Tarina ei kuitenkaan lopu tähän, sillä Tuomari Nurmio on säilyttänyt luomisvoimansa ja viehätyksensä aina tähän päivään asti, yli kolmen vuosikymmenen mittaisen uran ajan.
Markku Salo, Jukka Lindfors ja Raimo Pesonen ovat tehneet äärimmäisen pedanttia ja pikkutarkkaa työtä Nurmio-historiikki Dumarin eteen. Yli 500-sivuinen elämäkertakirja tekee loisteliaasti kunniaa Handen koko uralle, mutta kuitenkin ilman turhaa nöyristelyä. Nurmio itse on jatkuvasti mukana haastattelupätkissä ja kommenteissa, ja hän onkin ilmeisen aktiivisesti osallistunut kirjan laatimiseen. Markku Salo erityisesti tuntee Nurmion jo vuosikymmenien ajalta, joten hänen kommenteillaan on suuri painoarvo.
Tuomari Nurmio tuntuu jatkuvasti etsivän uusia ilmaisumuotoja. Tästä kielii se, että hänen bändikokoonpanonsa ovat tavanneet jäädä varsin lyhytikäisiksi. Melkein joka levylle on koottu kokonaan uusista soittajista koostuva kaarti. Pidempiaikaisista yhteistyökumppaneista Dumarin sivuilla tulevat tutuimmiksi Ahti Marja-aho, Markku Hillilä ja Tommi Viksten sekä Antero Jakoila. Lyhyempiaikaisia soittotovereita löytyy kymmeniä. Uuden etsimisestä kertoo myös Nurmion suhtautuminen omiin kappaleisiin: monista lauluista on olemassa jo puolenkymmentä levytettyä versiota lukemattomista keikkasovituksista puhumattakaan.
Yksi asia tulee Dumarin sivuilta varsin selväksi: Nurmio on tarkka rahojen suhteen. Hän voittaa alkuaikojen keikka-autoissa muiden soittajien keikkapalkkiot kortilla, hän tekee hitti-iskelmälevyn, jos tilanne vaatii, hän neuvottelee itselleen parhaat palkkiot niin levyjen kuin keikkojenkin tekemisestä. Korvaus- ja tekijäoikeuskiistat nousevat monien projektien päättymisessä lyhyeen ainakin yhtä tärkeään rooliin kuin musiikilliset erimielisyydet. Raha oli pääsyy sille, miksi omasta mielestäni Nurmion musiikillisesti kaikkien aikojen paras projekti Alamaailman Vasaroiden kanssa päättyi sekin melko lyhyeen.
Dumari on Nurmio-fanille lähes pakollista luettavaa, ja voi sitä huoletta suositella muillekin vaikkapa Nurmio-harrastuksen alkuunsysääjäksi. Itselleni tuli jatkuvasti Dumaria lukiessani halu laittaa kulloinenkin juuri käsittelyssä oleva levy soimaan ja näinkin hieman taas kerrata sitä, mikä tekee Tuomari Nurmiosta yhden maamme omaperäisimmistä ja tärkeimmistä musiikkipersoonista. Kannattaa siis lukea!
