Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kun kevät 1921 on kääntymässä kesäksi, saa salapoliisi Karl Axel Björk toimeksiannon koskien omituista testamenttia sekä kadonnutta arvokasta kaulakorua. Rikkaan leskirouvan kuolema ei ehkä ollutkaan ihan niin luonnollinen sydänkohtaus kuin ensin luullaan. Ehkäpä Alina Jegoroff olikin myrkytetty! Kun toinenkin myrkytystapaus paljastuu, alkavat Björk sekä virallisen virkavallan edustajatkin pohtia, onko Helsingissä irrallaan vaarallinen ja taitava mielipuoli. Ja mikä pahinta: uhreja saattaa olla lisää. Mutta kumpi on ovelampi, Käärme vai Karl Axel Björk?

Virpi Hämeen-Anttilan Käärmeitten kesä on toinen osa viime vuonna alkunsa saaneesta Björk-sarjasta. 1920-luvun Helsinki ja nuoren itsenäisen Suomen aatteet ovat taustoittamassa tätä hienoa ja tyylitietoista dekkarisarjaa, jonka avausosasta Yön sydän on jäätä pidin myös kovasti. Myös nyt Björkin verivihollisiksi leimautuneet isänmaalliset Valaveljet koettavat saada Björkin satimeen, tällä kerralla häntä vakoiluvehkeilyyn sotkemalla. Rakkauden vuoksi vaikeuksiin joutuva Björk kuitenkin selviää pälkähästä mitä hienoimmalla tavalla.

Käärmeitten kesää on helppo suositella. Se on hyvin kirjoitettu, vetäväjuoninen tarina, jossa tärkeä rooli on paitsi itse juonella myös loistavilla henkilöhahmoilla, jotka hehkuvat hienosti ajan henkeä. Samalla Hämeen-Anttila johdattelee lukijaa myös 1920-luvun aate- ja ajatusmaailmaan ja antaa lyhytkurssin niin ajan poliittisesta kentästä kuin tieteellisestä ajattelustakin. Vakoilua, vastavakoilua, kommunistijahtia, eugeniikkaa, teosofiaa, herätysuskoa ja niin edelleen! Salakapakoita, muotihuoneita, perintöhuviloita, kengänkiillottajapoikia!

Käärmeitten kesä on viihdyttävä, ei liian ryppyotsainen rikosromaani. Tarttukaapa!

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Kuvittelin kommentoineeni Hämeen-Anttilan ensimmäistä dekkaria Yön sydän on jäätä tyyliin, että olen pitänyt enemmän hänen kaunokirjallisista tuotoksistaan (en niistäkään kyllä ihan kaikista) kuin tästä uuudesta aluevaltauksesta. Nyt kuitenkin luettuani tämän toisen osan sarjasta olen valmis hieman pyörtämään sanojani. Erityisesti olen nyt ihastunut 1920-luvun Helsingin kuvaukseen ja voin kuvitella astelevani Björkin jälkiä tutuilla kaduilla, vaikkakin osin vähän eri nimisillä kuin nykyisellään. Kirjassa on jännityksellinen ote unohtamatta kuitenkaan hitusta romantiikkaa. Hyvin voi suositella molempia kirjoja vaikka lomalukemiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *