Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Täytyy sanoa että ennakkoluuloin varustettuna ja varpaillani tarrauduin tähän teokseen, Jari Tervon ja lehtilööppien vuoksi. Jari Tervo: mahtaakohan malttaa pysyä värittelemättä asiassa. Lehtilööpit: yhtä paneskelua.
Vaan kuinkas kävikään: hienoa jälkeä luettavissa. Jopa hellyttävää, erittäin empaattista. Ja kuten olettaa sopi: ei niillä naisilla kirjaa täytetty; mitä lienevät lukeneet lehtien toimittajat. Kukaan oletakaan puhdasta taiteilijapulmusta sen tuhannen alan taitajasta, joka on, vaikka kuinka vastaan sätkisi, legenda, ikoni ja kansallisaarre.
Hyvin kertautuvat ansiot laulajana, näyttelijänä ja urheilijana. Koko pitkä ura Pojat-elokuvasta, Leino-tulkitsijasta aina Uunoon asti. Armottomasta antautujasta työhön ja tulkintaan.
Onhan hän juoppo, ei siitä mihinkään pääse, muodottomaksi 144-kiloiseksi möhkäleeksikin turvonnut, monesti hoidon tarpeessa:
“Hänen kohtausta seurannut päivänsä oli hänen ensimmäinen täysin alkoholiton päivänsä kuuteen vuoteen ja seitsemään kuukauteen. Putkeksi se oli pitkä.”
Lapin keskussairaalan siirtoepikriisissä hätäisesti luettavissa: “hengitysvajausekn syy tod näk huonosti hoidettu uniapnea + unilääket, kipulääket, alkohooli ja myös U-cannaboidit pois.”
Sairauskertomuksesta: 65-vuotias mies, uniapnea, metabolinen oireyhtymä, verenpainetauti, diabetes – – – miettinyt laihdutusleikkauksen mahdollisuutta – – –
Loiri raahasi kahta miestä mukanaan pelkästään fyysisesti. Montako henkisesti?
Eipä silti: on kirjassa paljon niistä naisistakin, avioliitoista sekä lapsista, myös juopottelukavereista liikaakin.
Mutta mikään ei himmennä miehen karismaa. Se jää, ja soimaan jäävät huumorinkukat ja lapinkesät.
Ja mikä parasta Vesa-Matti Loirihan elää, vaikka useita kertoja on halunnut kuolla.
Vesa-Matti (synt. 4.1.1945) viettelee kirjan lopussa päiväänsä kahden kissansa kanssa yksin oravaa ja Alin ja Foremanin nyrkkeilyottelua katsellen, miettein:
“Yksinäisyys ei ole murheellista, vain valinta. Yksin vältyn esiintymästä. Jokainen julkinen paikka on lava ja sille sattuneet ihmiset yleisö. Halusin tai en. Toinen ihminen on lava. Joskus illan pimetessä odotan hiljaisessa talossani hetken, että keittiöstä kävelisi joku kahden kahvimukin kanssa ja istuutuisi viereeni ja kysyisi, mitä kuuluu. Se menee ohi.”
Vaikuttavaa – eikös.