Sarah Silverton: Mindfulness : tietoisen läsnäolon läpimurto – vallankumouksellinen tapa kohdata kiire, stressi, ahdistus ja masennus

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Elämäntaito-­oppaat ovat vähän kuin laihdutuskirjat: molempia ilmestyy useitakin joka vuosi, ja aina meille luvataan jotain uutta ja käänteentekevää, joka ratkaisee ongelmat, jos tämän uuden mallin vain osaa omaksua. Mindfulness, tietoinen läsnäolo, on viime aikoina ollut hyvin suosittu ja saanut ilmeisesti jonkin verran tieteellistä hyväksyntää, koska sitä on Suomessakin alettu käyttää joissakin kognitiivisen terapian suuntauksissa.

Tietoisen läsnäolon perusteet ovat ikivanhoissa buddhalaisissa meditaatio-­opeissa, mutta Silvertonin kirja vakuuttaa, että käsillä oleva malli on riisuttu uskonnollisista piirteistä: ”Kyseiset ideat vain auttavat meitä ymmärtämään, miten itse luomme elämäämme taistelua ja kärsimystä ja sitten reagoimme siihen”, Silverton sanoo. Tämä lause nosti ainakin minun niskakarvani pystyyn, koska en oikein osaa uskoa elämän kärsimyksen olevan itseluotua, mutta sain sentään jatkettua lukemista.

Joka tapauksessa uskoisin, että kirjan opeissa on kriittisestikin katsottuna jotain hyvää. Tietoinen läsnäolo on tarttumista hetkeen, itsen ja ulkopuolisten ilmiöiden lempeää, ystävällistä ja uteliasta tarkastelua, on kyseessä sitten vaikka syöminen, ihmisten kohtaaminen tai masennus. Tarkoitus ei ole jäädä vellomaan tunteissa, vaan ainoastaan havainnoida niitä ja omaa suhtautumistaan – näin ainakin minä kirjan opit ymmärsin. Kirjassa on mukana yksinkertaisia selventäviä harjoitteita, jotka usein perustuvat tietoiseen hengitykseen ja rentoutumiseen sen kautta.

En osaa ihan sanoa, onko mindfulness sitten sellainen ratkaisu elämän kaikkiin ongelmiin kuin kirjassa väitetään. ­ Esimerkiksi luku sairauden kohtaamisesta jää väkisinkin aika ohueksi – mutta lempeä ja hyväksyvä suhtautuminen on varmasti hyväksi kenelle tahansa.

Kirjasta on vielä pakko mainita se, että typografisesti se oli aikamoinen sillisalaatti, ja tummalla pohjalla olevat erikokoiset valkeat tekstit herättivät ainakin minun ikänäköisissä silmissäni huomattavaa ärtymystä.

Kommentti

  1. Tämä jäi minulta kesken. Ironisesti siksi, etten jaksanut keskittyä eli minulla olisi varmasti vielä opittavaa. Mutta tuo mainitsemasi typografinen sillisalaatti oli todellakin häiritsevää. Se loi sekavan vaikutelman, eikä ainakaan edesauttanut itse asiaan keskittymistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *