Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Esseitä runoista, euroviisuista ja ymmärtämisestä, kirjoittajana Satu Erra. Näillä pohjatiedoilla Rondo ja modulaatio tarttui haaviini Tammen kuvastosta. Runouden ymmärtäminen on kiinnostava kysymys ja vaikka Euroviisut onkin nykyään pilalla kiitos Israelin, se on silti ilmiönä kiinnostava.
Rondo ja modulaatio ei ole esseekokoelma, vaan esseeromaani. Mitä muuta se tarkoittaa kuin kirjastoluokitusta 84.2, jonka vuoksi se löytyy kirjastosta romaanien seasta eikä esseekokoelmien joukosta? Ainakin sitä, että kirja muodostaa yhden kokonaisuuden. Kirja on jaettu lukuihin, ei yksittäisiin esseisiin, ja koko teos pyörittelee samoja aiheita hieman eri näkökulmista. Romaanin tästä tekee osaltaan myös fiktiivisten ainesten mukanaolo.
Koitetaan ymmärtää. Erra, runoilija, pohtii runouden ymmärtämisen vaikeutta. Hän on itsekin tokaissut yliopistonlehtorille, ettei ymmärrä runoutta, mutta Lauri Viidan Betonimylläri sentään menee. Silti ystävän kommentti “koen sen samalla tavalla hankalaksi kuin runouden” viiltää. “Silti runous ei kutsu häntä ystävällisesti vaan tuntuu komentavan analyyttiseen suoritukseen”, Erra kirjoittaa, ja tässä ollaan lähellä sitä, mistä Vesa Rantama kirjoittaa Runominän vuodessa: kuinka koululaitos opettaa runoutta ensisijaisesti jonain, mikä pitää analysoida, pilkkoa palasiksi ja ymmärtää. Tämä sama ajatusharha ajoi minuakin pois runouden äärestä vuosikausiksi.
Runon tekstilaji vihjaa minulle, että lukijalle on jätetty tilaa ja että kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Se vihjaa, että on tarpeetonta kysyä, mitä siis tarkoitit. Kirjoittajan intentiolla ei ole merkitystä, sillä olennainen on tekstissä, mutta ei minusta tarkoita tekijän kuolemaa, teoksen syntymää vain. Parhaimmillaan kirjallisuus tarjoaa paikan, jossa asioita voi kokeilla käsittää eri tavoin. Hämmennyksestä alkaa jokin oma.
Arkisella tasolla ymmärrystä koetellaan maahanmuuttajan elämässä. Erra asuu perheineen Saksassa ja Sveitsissä, ja nämä ympäristöt koettelevat ymmärrystä monin eri tavoin. Jo saksan kieli osoittautuu kovin työlääksi ymmärtää, vaikka sitä on kuinka opiskellut. Käytännön tilanteissa ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen ei ole helppoa. Puhumattakaan sitten erilaisista byrokratian kiemuroista tai vaikkapa siitä, että Saksassa vuokra-asuntoonkaan ei välttämättä sisälly keittiökalusteita – kukapa sitä edellisen asukkaan keittiönkaappeja tai liettä haluaisi käyttää.
Euroviisuista syvällisemmin tutkaillaan tuoreita kotimaisia edustajia. Käärijä, Windows95man ja Erika Vikman saavat paljon huomiota; nämä osiot kirjasta perustuvat Erran Helsingin Sanomissa julkaistuihin euroviisuesseisiin. Mutta pelkästään viime vuosissa ei liikuta, vaan Erra on seurannut Euroviisuja pitkään ja kirjoittaa valaisevasti, hauskasti ja oivaltavasti muun muassa kisan alkuvuosista ja monista vuosien varrella tutuksi tulleista kappaleista ja esittäjistä. Israel-kysymystäkin käsitellään; mitenpä sitä voisi olla käsittelemättä.
Kirjoitan tästä suureen sanomalehteen. Minua jännittää, koska en ole mikään metamodernismin asiantuntija ja olen muutenkin vieraantunut taiteentutkimuksen maailmasta. Tulkintani on hapuilua, mutta kirjoitan. Suuri lehti julkaisee tekstin. Saan tietää, että ihailemani kirjailija jakaa sen somessa ja jotkut muutkin. Tuntematon mies lähettää minulle viestin, että olisin omien pohdiskelujeni sijaan ottaa selvää, mistä laulussa on kyse. Se olisi helppoa, koska Käärijä on itse kertonut.
Aivan niin, joo, totta. Maailma ei tarvitsisi tulkintoja, jos vain kysyttäisiin, mitä siis tarkoitit.
Erra on kirjailijana minun makuuni. Olen nauttinut niin runoteoksista (Hetkenä minä ja Tämä kaikki on liikaa) kuin Tällainen tunne -nuortenkirjasta. Ei siis yllätä, että kun Erra pohdiskelee omalla äänellään kiinnostavia asioita, lopputulos maistuu. Rondo ja modulaatio on fiksu, hyvin kirjoitettu kirja, joka pyörii mielenkiintoisten aiheiden ympärillä ja tarjoaa niihin oivaltavia näkökulmia.
