Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Taidehistoriansa lukeneet tietävät miten tarina etenee: 1800-luvun lopun radikaalista impressionismista siirryttiin kubismiin, futurismiin ja lopulta abstraktiin ekspressionismiin. Taidehistoria on kuin kehitysoptimistinen kertomus väistämättömästä kehityskulusta, jossa avantgardistit vievät taidetta aina vain yksinkertaisempiin muotoihin matkalla kohti modernismia.
Kuten historiankirjoituksessa usein nähdään, trendit näyttävät kuitenkin itsestäänselviltä vasta jälkeenpäin; aikalaisille todellisuus oli paljon monitahoisempi ja kiinnostavampi. Runollinen todellisuus paljastaa 1920–1940-lukujen elämästä paljolti unohtuneen jälki-impressionismin kauden, jolloin tiukkailmeisen funktionalismin sijasta janottiin kauneutta, romantiikkaa ja elämäniloa.
Lotta Nylundin toimittama Runollinen todellisuus pohjautuu helsinkiläisen Villa Gyllenberg -museon samannimiseen näyttelyyn 22.4.–13.9.2026. Veikeä nimi on lainattu taiteilijaryhmältä Les peintres de la réalité poétique, eli poeettisen todellisuuden mestarit. Ryhmä oli osa suurempaa ranskalaista realistisen ja värikylläisen ilmauksen suuntausta, joka oli maassa valtavirtaa 1920-luvulta aina 1960-luvulle asti. Suomessakin suuntaus vaikutti moniin taiteilijoihin, kuten Tove Janssoniin, Birger Carlstedtiin ja Sam Vanniin.
Juuri Vannin haastattelu 80-luvulla haastoi koko tutun modernismin historiakuvan. Hän vakuutti hämmästyneelle haastattelijalle, ettei abstrakti taide ollut 1930-luvun Pariisissa mikään kummoinen ilmiö, eikä hän itsekään siitä tuolloin vielä kiinnostunut. Tarina abstraktin taiteen voittokulusta syntyikin vasta Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen, kun New Yorkista tuli uusi taiteen keskus.
Kirja tekee näkyväksi miten laaja ilmiö jälki-impressionismi oli ja miten sen esteettiset ihanteet heijastuivat yhteiskuntaan monella tasolla. Ville Lukkarisen avaama poeettisen todellisuuden maalaustaide, Julia Donnerin käsittelemä puutarhasuunnittelu, Maija Mäkikallin huonekalutaide sekä Janne Arnesenin käsittelemä muoti saavat kukin oman lukunsa. Erityisesti luku muodista yllätti, sillä robe de style eli niin sanottu tyylipuku oli minulle aivan uusi ilmestys, ja sitä se on nähtävästi jopa monille museotyöntekijöille, vaikka aikanaan muotisuuntaus oli merkittävä. Historiasta innoituksensa saanut tyylipuku oli lantiota korostavana hyvin erilainen ilmestys kuin jazztyttöjen suoralinjainen la garconne -tyyli, joka nykyään symbolisoi koko iloista 1920-lukua.
Jälki-impressionismissa ei ole kuitenkaan kyse vain kilpailevasta taidesuuntauksesta, joka hävisi, vaan siinä on samalla jotain hieman kiusallista. Kaipuuta koristeellisuuteen ja kauneuteen ajatellaan helposti ainakin pinnallisena haihatteluna, mutta pahimmillaan se edustaa antimodernismia eli suoranaista taantumuksellisuutta. Taiteenhan usein ajatellaan saavan merkityksen edistyksestä. Taidesuuntaukset ovat ikään kuin etappeja matkalla jotain utooppista päämäärää. Tällä uutuudesta uutuuteen kulkevalla tiellä taaksepäin katsovaa taidetta ei koeta yhtä arvokkaaksi, Ville Lukkarinen kirjoittaa, pohtiessaan artikkelissaan poeettisen todellisuuden mestarien merkitystä.
Miten jälki-impressionismia siis oikeastaan pitäisi tulkita? Onko se vain sentimentaalista ja nostalgista, jopa eskapismia? Tai kenties melankolista tietoisuutta siitä, että taiteen esittämä maailma ei ole enää todellisuutta, ja miten sen esittämät vaihtoehdot ovat kadonneet nykymaailmasta iäksi? Toisaalta kuten Lukkarinen toteaa, tässäkin tapauksessa antimodernistinen taide on ”modernia”, sillä se on modernissa maailmassa syntynyttä ja siihen reagoivaa. Mitä taide on ja minkälaisista asioista sen pitäisi tai ei pitäisi kertoa tuntuu olevan ikuinen kysymys.
Runollinen todellisuus tekee sen mitä hyvä näyttelykirja tekee; se ei tyydy sanomaan ja näyttämään täsmälleen samoja asioita kuin itse näyttely, vaan se olennaisesti syventää kokemusta. Vaikka näyttely jäisi katsomatta, tähän siis kannattaa ehdottomasti tutustua, Runollinen todellisuus antaa taiteen historiaan kiinnostavan ja tuoreen näkökulman.
Kirja on julkaistu myös ruotsiksi nimellä Poetisk verklighet : 1920–1940-talens konst mode design och trädgårdar.