Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjailijan isän kokemukset pakkotyötä tekevänä sotavankina Japanissa, H. G. Wellsin parisuhde-elämä ja teos The World Set Free, Leó Szilárdin keksimä ydinketjureaktio, Hiroshimaan pudotettu atomipommi, Tasmanian alkuasukkaiden kansanmurha ja nuoren miehen kohtaaminen kuoleman kanssa kajakkimatkalla. Siinä aineksia, joista australialainen kirjailija Richard Flanagan on teoksensa rakentanut.
Kirjan punainen lanka on jonkinlainen elämän sattumanvaraisuus ja asioiden ketjuuntuminen. That’s life, kirjailija toteaa useampaan kertaan. Aleksi Milonoff on jättänyt tämän toistuvan sloganin suomentamatta. Flanagan haluaa sanoa, että koska Wellsillä oli levotonta seksuaalielämää muun muassa Rebecca Westin kanssa, hän päätyi kirjoittamaan kehnohkon ja unohdetun The World Set Free -kirjan, josta Szilárd kuitenkin piti ja joka osaltaan inspiroi Szilárdia keksimään ydinketjureaktion periaatteen, mikä taas johti ydinpommin kehitykseen. Niinpä sellainen kehitettiin ja tieteilijöiden vastutuksesta huolimatta pudotettiin Hiroshimaan, mikä sai Japanin antautumaan ja sodan päättymään. Sen seurauksena Flanaganin isä sai vapautensa ja kirjailija sai syntyä maailmaan. That’s life.
Tämä tapahtumien ketju on sinänsä vähän kaukaa haettua ja Flanaganin ajatuksenvirta kirjassa muutenkin vähän sinne tänne poukkoilevaa, mutta eipä siinä, hyvin Flanagan kuitenkin kirjoittaa ja teos on sujuvaa luettavaa. Ydinpommin kehitys nyt oli tuttua juttua jo Benjamín Labatutin Maniacista. Mielenkiintoisimpia näkökulmia Flanagan avaa kotiseutunsa Tasmanian historiaan, alkuperäisväestön armottomaan tappamiseen ja siihen, miten rangaistussiirtolatausta näyttäytyy seudun väestön ajatusmaailmassa vielä sukupolvia myöhemmin. Tässä oli henkilökohtaisempaa otetta.
Luin Goodreadsista oivan kritiikin, jossa Flanaganin kirjan moitittiin olevan kuin tekoälyn helposti luettavaksi tyhmentämiä Wikipedia-artikkeleita ja lusikalla syötettyjä syvällisyyksiä käärittynä romanttiseen ajatukseen kaikkea elämää yhdistävästä maagisesta langasta. Aivan näin jyrkälle linjalle en kallistu, mutta tällä kritiikillä on kyllä perustansa: latteimmillaan Flanagan pyörittelee kauniita mitäänsanomattomuuksia ja syvälliseltä tuntuvia, mutta vähän yhdentekeviä ajatuksia. Henkilökohtaisimmillaan kirja on parhaimmillaan.
Seitsemäs kysymys on tiukkoja genremääritelmiä haastava teos. Se mielletään ainakin Suomessa pääasiassa tietokirjaksi ja vuonna 2024 se palkittiin brittiläisellä Baillie Gifford -tietokirjapalkinnolla. Toisaalta kirja on saanut myös romaanipalkintojen ehdokkuuksia. Ilmeiset vertailukohdat eli Labatutin ja W. G. Sebaldin kirjat on taas Suomessa luokiteltu romaaneiksi. Eipä näissä suurta eroa ole; ehkä Flanagan jonkun verran enemmän keskittyy omaan elämäkerralliseen ainekseen ja vähän vähemmän kuvittelemaan, mitä historialliset henkilöt ovat sanoneet ja tehneet, ja siksi sijoittaminen muistelmiin on osuvampi kuin Labatutilla, joka kenties hieman enemmän kuvittelee, mitä todelliset henkilöt ovat sanoneet, tehneet ja ajatelleet.
Flanagan muuten kieltäytyi vastaanottamasta Baillie Gifford -palkinnon rahasummaa, kunnes palkinnon sponsori, sijoitusyhtiö Baillie Gifford irtautuu fossiilisijoituksista ja lisää sijoituksia uusiutuvaan energiantuotantoon. Näin ei käynyt, joten Flanagan jäi vaille voittorahojaan. Tällaista periaatteistaan kiinni pitämistä on sentään arvostettava.
