Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Saara Turusen esikoisromaani Rakkaudenhirviö sai Hesarin Antti Majanderilta epämiellyttävän kritiikin ja sitä kautta vähän vaimean vastaanoton, kunnes se nostettiin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittajaksi, jonka jälkeen kirja sai jonkunlaisen arvonpalautuksen.
Muun muassa tätä prosessia Turunen käsittelee Sivuhenkilössä, jossa kovasti Turusta muistuttava kirjailijapäähenkilö käy läpi vastaavan tapahtumakulun. Olisi houkuttelevaa lukea kirjaa omaelämäkertana, mutta ei sorruta siihen: mehän emme voi ulkopuolisina tietää, missä menee Turusen oman elämän ja fiktion raja.
Kiinnostavia näkökulmia romaanissa kuitenkin on, olivat ne sitten fiktiota tai eivät. Iso tulokulma on sukupuoli: kuinka paljon reaktiosta esikoisteokseen johtuu tekijän sukupuolesta? Nähdäänkö romaani lähtökohtaisesti tylsänä oman navan kaiveluna, koska kyseessä on nuoren naisen kirjoittama kirja? Jos mies kirjoittaa samalla tavalla, onko se automaattisesti ylevää ja yleismaailmallista, oikeaa kirjallisuutta?
Toinen kiinnostava näkökulma on ylipäänsä kirjailijuus, sen jälkeen kun esikoisteos on ilmestynyt. Mitäs sitten? Millainen on vastaanotto, miten ihmiset suhtautuvat kirjaan, millaista palautetta kirjailija saa, mitä sitten kirjoittaa? Monella tapaa kirjansa julkaissut putoaa tyhjän päälle. Saako kritiikkiä? Entä jos käy niinkuin tässä nyt kävi ja kritiikki ei olekaan ylistävää? Kuinka siitä selviää? Miten selviää siitä, että itselle tärkeä kirja ei olekaan muille niin tärkeä?
Lisäkierroksia tulee, kun kirja voittaa palkinnon ja alkaakin kiinnostaa kaikkia ja kirjailijalle – joka oikeastaan mieluiten pysyisi omissa oloissaan, eikä uhraisi itseään markkinoinnin alttarilla ja matkustaisi kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin esittelemään itseään näkyvyyspalkkaa vastaan – sateleekin huomiota ja kutsuja ja kaikesta pitäisi iloita ja samalla maistuu katkera maku siitä, että ei tätä huomiota kyllä ennen palkintovoittoa tullut.
Kolmantena kulmana Sivuhenkilössä on nimensä mukaisesti sivustakatsominen ja ulkopuolisuus. Kirjailija haluaisi elää omanlaistaan elämää, pientä ja sivussa olevaa, ilman lapsia ja perhettä. Vieressä siskoilla on perheensä, ystävät saavat lapsia ja lapsettomuus ja omanlaisen elämän eläminen näyttäytyy helposti vähän epäilyttävässä valossa. Onko tehnyt elämässään oikeita valintoja?
Sivuhenkilön sivuille mahtuu paljon muutakin. Kannattaa lukea, tästä saa monenlaisia mielenkiintoisia näkökulmia ihmisenä olemiseen, naiseuteen, kirjallisuusmaailmaan ja suomalaiseen yhteiskuntaan.
