Tätä kirjaa olin odottanut ja kun sain sen käsiini, se oli niin ilahduttava, että heti oli vähän maistettava. Maku oli kerrassaan loistava. Luin tämän kirjan nautiskellen, pieninä annoksina, pari-kolme kertaa päivässä.
Tarina alkaa vanhan naisen, Ailin, kertomana, kuinka hän on ollut elämässään lähes viisi vuosikymmentä – rakastajattarena. Ailin elämä alkaa olla jo ehtoopuolella, mutta paljon on vielä käytävä läpi. Kirjeitä ja salaisuuksia pulpahtelee esiin ja ihmisiä kytkeytyy toisiinsa.
Kirjan tunnelma on niin kiihkeä, että vasta puolessa välissä kirjaa hoksasin tuntevani nämä ihmiset! Kirja on itsenäinen jatko Elina Halttusen edelliselle kirjalle Saaressa kaikki hyvin. Ei siis ollenkaan haittaa, jos sitä ei ole lukenut, mutta ilahduin silti, kun tajusin Syysvieraiden olevan jatkoa kirjalle, josta pidin myös tavattomasti.
Syysvieraiden kanssa käydään läpi kuolemaa ja syntymistä, rakastamista ja vihaamista. Ihanaa anteeksiantoa ja kaikkea elämänmakuista. Saaressa kaikki hyvin -kirjassa oli pieni Maria-tyttönen. Nyt Maria on aikuinen. Aikuisilla on omat ongelmansa.
En halua kertoa tästä kirjasta enempää, mutta lukiessani toivoin koko ajan, ettei se loppuisi. Kirjan tunnelma oli sellainen, että sitä kaipasi koko sen ajan, kun odotti taas pääsevänsä sen pariin.