Paitsi rakkaus -kirjan kannessa on ylivalotettu, lähes valkoinen kuva naisesta nojailemassa ikkunaan, jonka takana on neljä naista samanlaisissa vaaleissa asuissa.

Hanna Brotherus: Paitsi rakkaus

Mietin moneen kertaan, miksi luen tällaista kirjaa, joka ei kosketa minua millään lailla? Kirjan päähenkilö on Lilith, tanssija, joka loukkaantuu Pariisissa ja kun hän sieltä palaa Suomeen, selviää heti, ettei kaikki ole hyvin. Hänen luustonsa on jo kärsinyt pitkään jatkuneesta syömishäiriöstä. Hän joutuu hoitoon, paikkaan, jossa hoidetaan ihmisiä,... Lue koko vinkki »
Oravanpyörätreeni-kirjan pinkissä kannessa on kuvia: korsetti, käsi pitelemässä kuppikakkua jossa on synttärikynttilät 42, vaippa, tuttipullo, kirja, kynä ja imetysrintaliivit.

Henna Mäkelin: Oravanpyörätreeni

Oravanpyörätreeni on hirveän ihana kirja jo heti alkusilmäyksellä. Sillä niin on värikäs kansi, ettei voi millään olla huomaamatta. Siis sen tyylinen, että "Katso minua, ota ja kosketa", ja kun nimikin on niin vekkuli! Jos kirjan nimi on yhtä sanaleikkiä, mitä se sitten sisältää? Siitä kannattaa ottaa selvä. Edellisestä Rasituskoeaika-kirjasta t... Lue koko vinkki »
Raitahameessa-kirjan kannessa on vanha valokuva naisvangista.

Johanna Annola: Raitahameessa

Tämä kirja se on mielenkiintoinen, sillä vankilat ovat aina kiinnostaneet minua. Raitahameessa valottaa naisvankien elämää 1800-luvun Suomessa. Sisältö on jaksotettu hyvin: kirja kertoo miksi naiset joutuivat vankilaan, millaista elämä vankilassa oli, miten uskonasiat ja koulutus hoidettiin, millaisia suhdeverkostoja muurien takana syntyi, miten... Lue koko vinkki »
Joka yksin jää -kirjan kannessa on mustalla taustalla kaksi heikosti erottuvaa päärynää, joissa on veritahroja.

Elina Backman: Joka yksin jää

Joka yksin jää on jo kuudes Saana Havas -dekkari. Saana Havas on true crime -podcastaaja, jonka tielle osuu aina mitä jännittävämpiä juttuja. Jan Leino taas on rikosetsivä ja niin onkin tapauksia, joita voidaan tutkia molemmin puolin. Nyt on sitten sellainen tilanne, että Saana ja rikosetsivä Jan Leino ovat edenneet suhteessaan niin pitkälle, e... Lue koko vinkki »
Mestari-kirjan punaisessa kannessa kirjan nimen läpi näkyy naisen silmät, jotka tuijottavat lukijaa.

Tatiana Elf: Mestari

Satuin kuuntelemaan Tatiana Elfin aikaisemman kirjan Huijari ja olin heti sen jälkeen ihan sekaisin kauan aikaa, että mitä hemmettiä juuri kävin läpi? Aivan järjettömän huikea tarina ja sitten vielä suomalainen kirjailija! Sekä Huijari että tämä Mestarikin kertovat Rebekka Nummesta, joka on sosiopaatti. Alkuasetelma on sellainen, että sitä alkaa... Lue koko vinkki »
Matleenan kannessa on rakeinen ja haalistunut valokuva nuoresta naisesta, jolla on pitkä liivitakki, valkoinen paita, polvipituinen hame ja valkoiset polven yli ulottuvat saappaat.

Eveliina Talvitie: Matleena

Matleena on Helgan tytär ja niin jatkuu tämä Ompelija-sarja, joka on varsin jännää tekstiä. Jo Helga oli sellainen omintakeinen tyyppi ihmisenä, mutta ei vaan parane tyttäressä tyyli. Tai onhan kummallakin oma tyyli, mutta sellainen, jota ei vaan ota omakseen. Helgasta saimme lukea kirjassa Helga. Helga oli aikoinaan lähtenyt kotiseuduiltaan ja ... Lue koko vinkki »
Lakeus, joka vaikeni -kirjan kannessa on valokuva yksinäisestä ladosta pellolla. Kuva on värivirheinen ja kirjan ja kirjoittajan nimetkin on kirjoitettu suttuisella kirjoituskonefontilla.

Joona Keskitalo: Lakeus, joka vaikeni

Lakeus, joka vaikeni on jo viides Joona Keskitalon Takamailla-trilleri. Kaikki ne olen käynyt läpi, jännittänyt ja melkein kynteni purrut, kun olen ollut jännän äärellä. Nyt sitten tämä kirja osui näppeihini ja vinkattavaksi ja miten mieluusti sen teen, sillä näissä trillereissä on jännityksen ohella myös jokin jännä fiilis, joka kietoo lukijan ott... Lue koko vinkki »
Mykkien pöydän kannessa on tyhjä viinilasi, josta seinälle heijastuva varjo on puolillaan punaviiniä.

Anna-Leena Härkönen: Mykkien pöytä

Kun sain tämän kirjan, ensi alkuun ajattelin odotella äänikirjaversiota. En kuitenkaan malttanut odottaa, sillä olen varmaan kaikki Anna-Leena Härkösen kirjat lukenut ihan lukemalla. Kaikki on luettu, aina sieltä Häräntappoaseesta alkaen. Niinpä pidin Mykkien pöytää iltasatunani. Tutustuin siinä heti alkuun päähenkilö Leniin. Leni on 56-vuotias,... Lue koko vinkki »
Elämänpuun kannessa on vehreä piirros vihreästä puun rungosta, joka alapuolella on miehen siluetti ja yläpuolella naisen.

Henna Huovila: Elämänpuu

Kiinnostuin Elämänpuusta, koska jotenkin siitä tuli mieleen Minna Canthin aika Jyväskylässä ja koulumaailmassa. Elämänpuu on kuitenkin aivan oma tarinansa, mutta sijoittuu silti Jyväskylään, 1800-luvun puoliväliin. Historiallisissa romaaneissa on kiinnostavaa se, miten aina voi peilata sitä aikaa nykyaikaan ja hämmästellä, miten ajat ovat muuttunee... Lue koko vinkki »
Pyhät pahat äidit -kirjan kannessa on kollaasi, jossa on vanhasta maalauksesta poimittu äitihahmo ympärillään kukkia ja lasten katseita.

Laura Juntunen: Pyhät pahat äidit

Nuori kirjailija Laura Juntunen on paneutunut vähemmän mukaviin aiheisiin. Kannattaa silti tutustua, millaista elämä on siellä, missä ei ole niin aurinkoista. Tämä kirja kertoo äideistä, jotka eivät ole niitä pullantuoksuisia äitejä; eivät niitä äitejä, jotka kuvataan aina perinteisesti uhrautuviksi ja hymyileviksi. Pyhät pahat äidit marssittaa ... Lue koko vinkki »
Tukka hyvin -kirjan kannessa on kuva naisen päästä. Naisella on valtavan korkea tukka, jossa on sakset, viinilasi ja fööni.

Soili Pohjalainen: Tukka hyvin

Osuin valitsemaan luettavaksi viihderomaanin. Luen niitä vähemmän, mutta tähän tartuin koska sen on kirjoittanut Soili Pohjalainen. Pohjalaisen tyyli viehättää ja ne kevyet "heitot" sinne tarinan höysteeksi naurattavat. Tukka hyvin kertoo Ilonasta. Hän on kampaaja, jonka oma tukka ei ole hyvin. Hän on eronnut Markuksesta ja heillä on yhteinen ty... Lue koko vinkki »
Kuollut kuin kivi -kirjan kannessa on mustavalkoinen kuva kädestä, joka puristaa nyrkinkokoista kiveä. Kivessä on punaisia veritahroja ja käden kynnet ovat verenpunaiset. Kädessä on rannerengas.

Max Manner: Kuollut kuin kivi

Verinen kivi nyrkissä on jo kansikuvan aiheena. Kuollut kuin kivi aloittaa Murhaloru-sarjan, johon jatkoa seuraa hyvinkin pian. Alkajaisiksi ollaan kirjailijoiden kemuissa, kirjanjulkkareissa. Kirjailijan on varmaan suhteellisen helppoa kirjoittaa tästä, koska varmasti niissä juhlissa on tullut käytyä. Kekkerit ovat kirjailija Roosa Viiman koton... Lue koko vinkki »
Sydänystäviä-kirjan kannessa on kuva 1940-luvun tyyliin pukeutuneesta naisesta vanhan auton sisällä.

Katarina Widholm: Sydänystäviä

Olipa tosi mukavaa saada Katarina Widholmin Betty-sarjan kolmas osa käsittelyyn! Ensimmäistä osaa ei ole täällä vinkattu, mutta kakkososa on ja se oli Sydän täynnä kaipausta. Widholm on kirjoittanut tämän Betty-sarjan neliosaiseksi ja ehkäpä se neljäs osa ilmestyy suomeksi sitten ensi vuonna. En ole mitenkään mielistynyt niin sanottuun "naisten ... Lue koko vinkki »
Sylvian kannessa on posterisoitu kuva Sylviasta.

Minna Rytisalo: Sylvia

Sylvia kertoo naisesta, joka tuli Suomeen Alankomaista. Sylvia Petronella Antoinette van der Moer ajautui Lappiin vuonna 1949 ja työskenteli siellä muun muassa kokkina. Vaikka hän ei ollut loppujen lopuksi Lapissa kauaakaan, niin hän kuitenkin rakastui Lappiin. Hänet muistetaan siellä edelleen Petronellana. Minna Rytisalo kuljettaa Sylviaa paika... Lue koko vinkki »
Helga-kirjan kannessa on kuva naisesta mittaamassa punaista kangasta mittanauhalla.

Eveliina Talvitie: Helga

Voi Helga, miten näppärä olet ompelemaan. Käden käänteessä Helga tikkaa täkit ja loihtii vaatteita vaikka mistä ja vaikka kenelle. Helgan mies Frans värkkää hänelle ompelutilat vintille, mutta... Riittääkö se hänelle? Ei, vaan Helga lähtee, jättää kaiken: perheen, kotinsa, ihan kaiken. Muuttaa kaupunkiin ja pääsee ompelemaan, jopa suunnittelemaan v... Lue koko vinkki »
Grilli-kirjan kannessa lukee isoin oranssein kirjaimin "GRILLI". Taustalla näkyy kaksi keittiöveistä, joiden päälle ketsuppipulloista roiskuu ketsuppia.

Grilli : Sitä saa mitä tillaa

Grilli herätti kiinnostukseni, koska itsekin olen ollut grillillä töissä. Kirjassa eletään 1990-lukua; oma aikani ajoittui 1980-luvulle. Vaan mihinkäs ne asiakkaat muuttuisivat... Tässä tarinassa eletään vain yksi työvuoro, illasta yöhön ja mukana on neljä naista, joista yksi on omistaja Susanna. Hän huseeraa illassa, ennen kuin ensimmäinen myöh... Lue koko vinkki »
Kultainen peura

Miina Supinen: Kultainen peura

Olen aina pitänyt Miina Supisen kirjoista ja olipa vaan kiva yllättyä tästäkin. Siis todella yllättyä, koska Kultainen peura oli jälleen erilainen. Jos monet kirjailijat noudattavat jotain sellaista omintakeista kaavaa, niin Miina Supinen hyppää aina johonkin ihan uuteen. Jotenkin tiesin, että hän pitää fantasiasta, mikä on minulle täysin vieras... Lue koko vinkki »