Sinä päivänä -kirjan kannessa on väriliiduilla piirretty kuva tytöstä vihreässä mekossa, avain roikkumassa ketjussa kaulassa. Tyttö pitää kuvan ulkopuolelle jäävää henkilöä kädestä.

Eppu Nuotio ja Sanna Pelliccioni: Sinä päivänä

Eppu Nuotio ja Sanna Pelliccioni ovat tehneet sarjan kuvakirjoja, jotka käsittelevät historiallisia aiheita. Lappukaulatyttö käsitteli sotalapsia, Anteeksi totuus- ja sovintokomissioita ja anteeksi pyytämisen voimaa. Sinä päivänä ottaa aiheekseen Baltian ketjun, erään elokuisen päivän vuonna 1989, jolloin kaksi miljoonaa ihmistä piti tosiaan kädest... Lue koko vinkki »
Onni musisoi -kirjan kannessa on piirros Onnista soittamassa kukkopilliä, ympärillään improvisoituja soittimia.

Sanna Pelliccioni: Onni musisoi

Onni-pojan seikkailut alkoivat vuonna 2007, vuosi esikoisemme syntymän jälkeen. Niinpä sarjan alkupään kirjat kuuluivat meidänkin lukemistoomme. Nyt esikoinen täyttää kohta 20 vuotta ja Onni-kirjoistakin on ilmestynyt jo 20. osa! Aika monta siitä välistä on jäänyt lukematta, mutta tähän halusin nyt tutustua pitkästä aikaa. Onni ei ole enää pieni... Lue koko vinkki »
Paraske!-kirjan kannessa on mustavalkoinen muotokuva Larin Paraskesta.

Sanna Pelliccioni ja Leena Virtanen: Paraske! : Runolaulaja Larin Parasken ilot, surut ja säkenöivät säkeet

Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin Suomen supernaisia -sarjan viidennessä osassa esitellään runonlaulaja Larin Paraske (1833–1904). Aloitetaan hyvästä kysymyksestä: onko Paraske ylipäänsä suomalainen? Se on hyvä kysymys, sillä Paraske syntyi Venäjän keisarikunnassa, Inkerinmaalla. Parasken vanhemmat olivat suomalaisten sukukansaa inkerikkoja (joi... Lue koko vinkki »
Lappukaulatyttö-kirjan kannessa on sinisellä puuvärillä piirretty kuva pienestä tytöstä pitkässä takissa ja pieni matkalaukku kädessä rannalla, taustallaan poispäin menevä iso höyrylaiva.

Eppu Nuotio ja Sanna Pelliccioni: Lappukaulatyttö

Suomesta lähetettiin sotavuosina paljon lapsia Ruotsiin turvaan. Ajatus on kaunis, mutta tuntuu samalla kammottavalta noin kiintymyssuhteiden ja turvan tunteen kannalta. Tätä historian vaihetta käsittelee Eppu Nuotion ja Sanna Pelliccionin kuvakirja Lappukaulatyttö, jossa kerrotaan yhden sotalapsen tarina. Kirja kertoo näyttelijä Heidi Krohnin v... Lue koko vinkki »
Anteeksi-kirjan kannessa kaksi lasta katsoo toisiaan silmiin kannen molemmin puolin ja vasemmalla puolella oleva tyttö ojentaa kättään kohti oikealla olevaa poikaa. Tytöllä on kämmenellään pieni kivi.

Eppu Nuotio ja Sanna Pelliccioni: Anteeksi

Emelillä on taskussaan jotain salaperäistä, ja Kaari uteliaana varastaa sen. Aarre on tavallinen pieni kivi, ei mitään sen ihmeellisempää. Emelille kivi on kuitenkin tärkeä ja hän suree kadonnutta kiveään kovasti, jolloin syyllisyys alkaa painaa Kaaria.  Anteeksi käsittelee lapsen näkökulmasta väärin tekemistä, syyllisyyden tunnustamista ja... Lue koko vinkki »
Tuulen myötä -kirjan kannessa on vesivärein tehtyjä pehmeärajaisia vihreitä puita ja varsin viitteellinen ranta, jossa on valkoisia pieniä veneitä.

Sanna Pelliccioni ja Katri Tapola: Tuulen myötä

Tuulen myötä -kirjassa huomio kiinnittyy ensimmäisenä utuiseen vesiväreillä tehtyyn kanteen, jossa pehmoiset puut vihreän eri sävyissä ovat vaaleanturkoosin järven rannalla. Kirja todistaa Sanna Pelliccionin monipuolisuutta taiteilijana: tyylillisesti tämä on hyvin kaukana vaikkapa Onni-poika-kirjojen lapsellisesta selkeydestä. Katri Tapolan kir... Lue koko vinkki »
Mitä on olla minä -kirjan kannessa on piirroksia ihmisistä uimahallissa: iso mies hyppytelineellä, nainen pitämässä pienen lapsen kädestä, nainen kuvattuna uimassa, raskaana oleva nainen makaamassa jalat nostettuina ylös ja keskellä kirjan päähenkilö Ruska alastomana.

Laura Ertimo ja Sanna Pelliccioni: Mitä on olla minä

Jos olet joskus pohtinut mitä kehopositiivisuus tarkoittaa, Mitä on olla minä on kelpo esimerkki. Tämä kuvakirja kertoo lapsen ja mummin uimahallimatkasta. Uimahallissa tehdään sitä mitä siellä on tapana tehdä, ja niin tekevät kaikki muutkin: kirjassa nähdään monenlaisia kehoja tavanomaisissa puuhissaan, tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Sit... Lue koko vinkki »
Meidän piti lähteä

Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä

Sanattomat kuvakirjat ovat kiinnostava genre. Kuvakirjoissa kuvitus on aina tietysti merkittävässä osassa, mutta silti kovin harva kuvakirja uskaltaa heittäytyä täysin sanattomaksi. Sanna Pelliccionikin on selvästi kokenut olevansa Meidän piti lähteä -teoksensa kanssa hieman heikoilla jäillä ja on siksi lisännyt kirjansa loppuun sivun verran ohjeit... Lue koko vinkki »
Onnin vauvaloruja

Sanna Pelliccioni: Onnin vauvaloruja

Eipä sovi unohtaa vauvoja kirjallisuuden parista! Saimme aikoinamme äitiyspakkauksessa oivallisen vauvojen lorukirjan ja tuli niitä jokunen muukin hankittua. Tuntuu kovin yksinkertaiselta, mutta on arvokasta, kun vauvoille tehdään kirjoja, joissa on kovat pahvisivut, selkeät ja värikkäät kuvat ja mukavia riimiloruja luettavaksi uudestaan ja uudesta... Lue koko vinkki »
Onni-poika saa uuden ystävän

Sanna Pelliccioni: Onni-poika saa uuden ystävän

Pihaan ajaa muuttoauto, josta nousee Onnin ikäinen poika. Naapurin oveen tulee uusi nimi ja rappukäytävään kuuluu outoa kieltä, jota äitikään ei tunnista. Kun naapurin poika tuo lahjaksi vanukasta ja vastalahjaksi viedään tiikerikakkua, alkaa ystävyys Onnin ja iranilaisen Aramin kesken. Aram on kylässä, kun Onnin kotona tehdään pääsiäisvalmistel... Lue koko vinkki »

Sanna Pelliccioni: Onni-pojan kierrätyskirja

Kierrätyskirja on kolmas Onni-pojasta kertovista kirjoista. Kirjojen taustalla on entinen biologi Sanna Pelliccioni, joka äitiyslomallaan innostui vaihtamaan alaa lastenkirjailijaksi. Sellainen rohkeus on aina hauskaa ja tuloksena on tässä tapauksessa varsin mainioita lastenkirjoja. Onni-pojan kierrätyskirja ei petä. Pienen kirjan selkeä ja väri... Lue koko vinkki »