Viimeisen piilon kannessa on sinisävyistä heinikkoa, jonka seassa näkyy sumeana lapsen siluetti.

Mattias Edvardsson: Viimeinen piilo

Pitäisiköhän aloittaa taas kerran kirjavinkki sillä tavanomaisella dekkaripaasauksella? Kyllä kai, sillä olen viime vuosina kovasti ihmetellyt, miksi niin perin moni varsinkin pohjoismaisista dekkareista käsittelee lapsiin tai nuoriin tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa tai ainakin sen uhkaa. Olen sekä todellisessa elämässä että somen syövereissä kuul... Lue koko vinkki »
Viimeinen pari uunista ulos -kirjan kannessa on kahtia revitty vanha mustavalkoinen hääkuva.

Mia Franck: Viimeinen pari uunista ulos

”Uskottomuus on niin kutsutusti pätevä syy avioeroon, jos toinen huutaa että toinen on ollut jonkun toisen kanssa, laki tulee vastaan ja päästää heidät vapaiksi, sillä monogamia on ilmeisesti tärkeämpää kuin mikään muu”, pohtii Henrik, toinen tämän kirjan päähenkilöistä. Hän on ollut jo pitkälti toistakymmentä vuotta naimisissa Liselottin eli Lizin... Lue koko vinkki »
Pimeyden polut -kirjan kannessa on ylhäältä kuvattu metsikön halki kulkeva talvinen ja öinen kapea yhden auton mentävä metsätie, jota pitkin ajaa auto. Kannen tekstien päällä on veripisaroita.

Camilla Grebe: Pimeyden polut

Camilla Grebe on erityisen tuottelias dekkaristi; häneltä on julkaistu aiemmin suomeksi kuusi Pimeän puoli -sarjan romaania ja sen lisäksi peräti kahdeksan kirjaa, jotka on kirjoitettu erilaisina yhteistuotantoina. Mutta Grebellä laatu ei ole korvautunut määrällä, kaukana siitä, ja myös tämä uusin teos oli monella tavalla tasokas dekkari.  Pimey... Lue koko vinkki »
Nyt kun kirjoitan tätä -kirjan kannessa on valokuva Merete Mazzarellasta, joka pitelee kasvojaan kädellään.

Merete Mazzarella: Nyt kun kirjoitan tätä

Olen vuosien kuluessa – tarkemmin sanottuna vuodesta 1985 alkaen – lukenut lähes kokonaan Merete Mazzarellan laajan tuotannon, ja tähän uuteen kirjaan syventyessäni tuntui usein siltä, kuin joku itseäni vähän vanhempi ja viisaampi ja sivistyneempi ystävä olisi puhunut kanssani vaikkapa kahvilan tai kirjaston tai oman olohuoneen hämyssä.  Tällä k... Lue koko vinkki »
Korpin violetinsävyisessä kannessa on kirjan nimi isoin kultakirjaimin ja sen alla lintuparven keskellä kävelevän ihmisen musta siluetti.

Lina Bengtsdotter: Korppi

Pidin kovasti Lina Bengtsdotterin aiemmasta tuotannosta, etenkin Charlie Lagerin tutkimuksista. Nyt Bengtsdotterin kirjojen miljöö on siirtynyt pienestä Gullspångin kaupungista Tukholmaan ja päähenkilönä on vähintään yhtä mielenkiintoinen rikostutkija Sakka Pienni – niin ja siinäpä vasta mielenkiintoinen henkilönnimi; tuo Sakka, alkuperäiseltä nime... Lue koko vinkki »
Ilveksen kynnet -kirjan kannessa on sinikseksi värjätty lähikuva ilveksen kasvoista.

Karin Smirnoff: Ilveksen kynnet

Jaa, että taas uusi osa Millennium-sarjaa! Mitenköhän se oikein jaksaa elää? Joka tapauksessa tähän kirjaan oli melkein pakko tarttua, sen verran Karin Smirnoffin nimi houkuttelee. (Tässä välissä on ihan välttämätöntä mainita, että kirjan nimi sai minut värähtämään epämiellyttävästi, koska erään tunnetun suomalaisen dekkaristin ilvekseen viittaava ... Lue koko vinkki »
Ångestgudinnan-kirjan kannen reunassa näkyy Vapaudenpatsaan kylki ja soihtua kantava kohotettu käsi.

Sofia Torvalds: Ångestgudinnan : essä

Päätin rohkeasti valita vaihteeksi ruotsinkielistäkin kirjallisuutta tänne Kirjavinkkeihin. Onhan suuri osa meistä opiskellut koulussa sitä kuuluisaa pakkoruotsia, joten kielipohjaa pitäisi olla. Lisäksi tämä Sofia Torvaldsin kirja käsittelee aihetta, joka on perin tärkeä myös suomenkielisille eli ahdistuneisuutta, joka lienee masennuksen ohella to... Lue koko vinkki »
Suden lapset

Johanna Holmström: Suden lapset

Kainuun rauhassa alkaa tapahtua outoja asioita. Paikallisen eläkeläispariskunnan Seijan ja Tarmon pihalle tulla tupsahtaa kuin tyhjästä pieni, likainen ja huonosti puettu poika, joka ei osaa ollenkaan puhua eikä juuri muutenkaan ilmaista itseään. Lämminsydämiset Seija ja Tarmo ottavat hänet hoteisiinsa, mutta kommunikointi antaa odottaa itseään, va... Lue koko vinkki »
Tyttärentytär

Susanna Alakoski: Tyttärentytär

Hän halusi vain pois. Hän halusi juosta pitkään ja pitkälle, ei tiennyt miksi, mutta Skellefteå tuntui ahtaalta rotankololta jonne kaikki änkesivät. Pois lähteminen, uusiin ympyröihin muuttaminen, pakosta tai omasta kiihkeästä halusta – ne ovat olleet Susanna Alakosken viimeisimpien kirjojen keskeisiä teemoja. Neliosaiseksi kaavaillun sarjan en... Lue koko vinkki »
Viimeinen tukikohta

Mari Jungstedt: Viimeinen tukikohta

Gotlantiin sijoittuva Anders Knutasin ja Karin Jacobssonin tutkimuksista kertova dekkarisarja on ehtinyt jo kahdeksanteentoista osaansa, joten paljon on ehtinyt tapahtua ja aikaa kulua. Anders ja Karin ovat olleet jo pitkään ensin ihastuneita ja sitten rakastuneita toisiinsa, ja nyt he ovat naimisissa ja pienen tyttövauvan vanhempia, tosin melko iä... Lue koko vinkki »
Äitiä etsimässä

Kaj Korkea-aho: Äitiä etsimässä

Mutta juuri silloin ajattelen sijaisäidistä ja hänen tyttöystävästään samaa mitä olen viime kuukauden ajan ajatellut minusta ja Nikosta: että kaipuu voi olla pettävää, vaikka sen alkuperä olisi kuinka hyvä, ja että on olemassa portteja joita ei pidä yrittää avata, että me kuulumme niihin ihmisiin joiden ehkä pitää kuitenkin hankkia koira, niihin ih... Lue koko vinkki »
Luottamisen taito

Merete Mazzarella: Luottamisen taito : rakkaudesta ja muista tunteista

Jos joku kirjoittaa kauniisti ja henkevästi, on se totisesti Merete Mazzarella. 79-vuotiaalla pohjoismaisen kirjallisuuden emeritaprofessorilla on uskomattoman laaja tuotanto: hän on kirjoittanut tieteellistä tekstiä, esimerkiksi vuonna 1981 julkaistun ruotsinkielisen väitöskirjan Eyvind Johnsonista – tämän väitöskirjan hieman surkuhupaisa historia... Lue koko vinkki »
Yön silmä

Cilla Börjlind ja Rolf Börjlind: Yön silmä

Tämänkertainen Olivia Rönningin ja Tom Stiltonin tutkimuksista kertova dekkari alkaa lakonisella kuvauksella merkillisestä kokoontumisesta ja kahdeksan erimaalaisen miehen perverssistä nautinnosta – tämä tosin selitetään tarkemmin vasta tuonnempana kirjassa, mutta kovasti siitä tuli mieleen itsepintainen muistuma jostain takavuosien James Bond -elo... Lue koko vinkki »
Sokerikäärme

Karin Smirnoff: Sokerikäärme

Olen lukenut Karin Smirnoffin Jana Kippo -trilogian ja hänen kirjoittamansa Millennium-sarjan jatko-osan Merikotkan huuto; sarjanhan aloitti Stieg Larsson ja sittemmin jatkoi David Lagercrantz. Nämä kummatkaan lukuelämykset eivät kuitenkaan valmistaneet minua Sokerikäärmeen maailmaan, olkoonkin että sen tyyli saattaa tuoda etäisesti mieleen Jana Ki... Lue koko vinkki »
Vaarallinen taito

Camilla Sten: Vaarallinen taito

Vaarallinen taito -romaanin lukeminen alkoi perin tutuissa merkeissä, niin paljon asetelmassa oli aineksia aiemmin lukemistani dekkareista. Oli kriminaalipsykologi, oli Rebecca-niminen päähenkilö, oli ruotsalaisen yläluokan kuvioita. Jopa kirjailijan sukunimikin tuntui aikaisemmin kuullulta, ja aivan oikein: Camilla Sten on dekkarikirjailija Viveca... Lue koko vinkki »
Leipää ja maitoa

Karolina Ramqvist: Leipää ja maitoa

Ruoka ja syöminen – elintärkeät asiat meille kaikille, mutta kuinka paljon tunteita niihin voikaan kietoutua! Enkä tällä tarkoita suinkaan mitään pinnallisia naistenlehtien laihdutus- ja ravitsemusjuttuja, vaan ihmisen psyyken syvyyksiä. Ajatellaanpa vaikka useimpien mieltymystä makeaan: eiköhän se lähde jo jostain evoluution varhaisvaiheista, siit... Lue koko vinkki »
Musta lintu

Frida Skybäck: Musta lintu

Viime vuosina on kirjoitettu paljon arktisille alueille sijoittuvaa dekkarikirjallisuutta, joten nyt voidaan taas palata hyvillä mielin Etelä-Ruotsiin Skåneen. Rikostutkija Fredrika Storm on kokenut traumaattisia asioita työskennellessään Tukholmassa, joten kotiseutu kutsuu. Hän ryhtyy toimimaan Lundin poliisilaitoksella lähellä kotiseutuaan, pikku... Lue koko vinkki »
En sano sanaakaan

Mattias Edvardsson: En sano sanaakaan

Jo kolmen aikaisemmin lukemani Mattias Edvardssonin kirjan perusteella voin varmasti sanoa, että hän on erittäin taitava kuvaamaan perheitä ja niiden sisäisiä ja välisiä jännitteitä. Kun tähän liitetään vielä rikosjuoni, on lopputulos todellakin nautittava ja jännittävä lukukokemus. Myös tässä uusimmassa kirjassaan kirjailija luo kolmen erilaisi... Lue koko vinkki »
Luontainen käytös

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös

Hän kuunteli ja laski ja paino asetettiin varovaisin käsin hänen rinnalleen. Hän avasi silmänsä ja huuto oli nyt tauonnut. Sen sijaan hän tunsi hengityksen ihollaan ja sitten sydämen lyövän omaansa vasten. Apposen avoimet kirkkaat silmät tuijottivat häntä. Hän ja lapsi katselivat toisiaan hiljaisina. He katselivat toisiaan ja lapsi kääntyi häntä ko... Lue koko vinkki »
Pahaa unta

Anna Jansson: Pahaa unta

Maria Wern se vain jatkaa tutkimuksiaan, vaikka olen jo monesti epäillyt tämän sarjan loppuvan, etenkin kun Anna Jansson aloitti taannoin uuden sarjan poliisi Kristoffer Barkista. Mutta nyt on meneillään Mariasta kertovan sarjan 24. osa, jossa Maria pakenee töihin suurta henkilökohtaista tragediaansa ja intensiivistä suruaan: hänen miehensä Björn o... Lue koko vinkki »