Nälkäpeili

Marjo Ojalammi: Nälkäpeili

Nälkäpeili-romaanin päähenkilö on aivan viimeisille sivuille asti anonyymi nuori maalaistyttö. Hän elää kohtalaisen tyytyväistä elämää autellen talon töissä ja turvautuen mammaansa, hyvään ja lämpimään äidinäitiin. Mutta jo ihan kirjan alkusivuilla pelko ja häpeä astuvat mukaan kuvaan, ja sen Ojalammi osaa kuvata oikein taitavasti: suorastaan idyll... Lue koko vinkki »
Pitkä ikävä

Katja Kaukonen: Pitkä ikävä

Tässä olikin sitten todella kaunis kirja, kaunis ja mukaansatempaava, aivan kuin kirjailijan edellinenkin teos Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan. Silloin tapahtumat sijoittuivat mitä ilmeisimmin Seilin mielisairaalasaarelle, nyt tarina kulkee Örön saarella. Sain jo viime kesänä tietää ikään kuin etiäisenä, että tällä saarella on todellakin kak... Lue koko vinkki »
Leipää ja maitoa

Karolina Ramqvist: Leipää ja maitoa

Ruoka ja syöminen – elintärkeät asiat meille kaikille, mutta kuinka paljon tunteita niihin voikaan kietoutua! Enkä tällä tarkoita suinkaan mitään pinnallisia naistenlehtien laihdutus- ja ravitsemusjuttuja, vaan ihmisen psyyken syvyyksiä. Ajatellaanpa vaikka useimpien mieltymystä makeaan: eiköhän se lähde jo jostain evoluution varhaisvaiheista, siit... Lue koko vinkki »
Hyeenan päivät

Saara Turunen: Hyeenan päivät

Joidenkin kuukausien päästä hyeenanaaras synnyttää kaksi poikasta pieneen luolaan, jonka se on varastanut maasialta. Synnytys on vaikea. Hyeena läähättää luolassa ja sen klitoris repeää, mutta onneksi se selviää silti hengissä. Poikasilla on jo syntyessään hampaat ja mustat silmätkin, joilla ne tuijottavat läpitunkevasti. Tämän Saara Turusen uu... Lue koko vinkki »
Stella Maris

Cormac McCarthy: Stella Maris

Romaani Stella Maris on rakenteeltaan varsin yksinkertainen: se koostuu nuoren Alician ja hänen psykiatrinsa tohtori Cohenin keskusteluista syksyllä 1972. Alicia on matematiikan tohtoriopiskelija, todellinen lapsinero, joka on kuitenkin hylännyt matematiikan ja elänyt kuljeskelevaa elämää. Häntä on siunattu muillakin lahjakkuuksilla: uskomattoman m... Lue koko vinkki »
Nimeni on Oliva Denaro

Viola Ardone: Nimeni on Oliva Denaro

Korjaava avioliitto? Mitä sellainen oikein on? Mitä se korjaa? Tällainen termi tuli itselleni Oliva Denaron tarinan myötä tutuksi. Ja sehän tarkoittaa jotain aivan kamalaa: jouduttuaan raiskatuksi nainen voi avioitua pahantekijänsä kanssa, jolloin hän välttää yleisen häpeän, ja samalla raiskaajakin saattaa pitää kunniansa. Näin siis Sisiliassa 1960... Lue koko vinkki »
Vieras

Emma Cline: Vieras

Emma Clinen Vieras oli hämmentävä lukukokemus: suhteellisen vähän sivuja, mutta ainakin minulle jonkin verran vaativa. Ei niin, että teksti olisi ollut vaikealukuista, mutta jollain tavalla 22-vuotiaan Alexin elämäntapaan samastuminen tuntui kovin työläältä. Alex on vieras monellakin lailla.  Kirjan juoni on äkkiä kuvattu, koska se ei ole tässä ... Lue koko vinkki »
Kuumaa maitoa

Deborah Levy: Kuumaa maitoa

Olimme aloittaneet uuden luvun äidin jalkojen historiassa, ja se oli tuonut meidät Etelä-Espanjan puoliaavikolle. Äiti, Rose, sairastaa outoa jalkasairautta; hän ei kykene seisomaan, ja kivut ja kolotukset ovat ainaisena seurana. Tytär, kirjan minäkertoja, on 25-vuotias Sofia, joka on koko ikänsä joutunut seuraamaan Rosen sairautta, sen epämäär... Lue koko vinkki »
Kimalaisten kirja

Vappu Kannas: Kimalaisten kirja

Uskoisin, että runoilija Emily Dickinsonin (1830–1886) nimi on monelle tuttu, mutta harvempi on lukenut hänen omalaatuista lyriikkaansa tai tutustunut hänen elämänvaiheisiinsa, joista onkin melko vähän varmaa tietoa. Kuulun itse selkeästi tähän ryhmään: Dickinson, tuo salaperäinen lyyrikko, on tuntunut aina kiinnostavalta, mutten ole oikein päässyt... Lue koko vinkki »
Yö. Uni. Kuolema. Ja tähdet.

Joyce Carol Oates: Yö. Uni. Kuolema. Ja tähdet.

Enpä ole vähään aikaan lukenutkaan melkein tuhatsivuista tiiliskivikirjaa – tuntui usein, että jaksanko enää moisiin tarttuakaan, ne ovat nuoremmille ja reippaammille lukijoille ja että ne ovat enimmäkseen kuitenkin niin sanottuja lukuromaaneja, viihdettä ja tarinointia. Mutta Joyce Carol Oates osoitti, että olen jälleen kerran väärässä ennakkoluul... Lue koko vinkki »
Lucy meren rannalla

Elizabeth Strout: Lucy meren rannalla

Miten olikaan ihanaa tavata taas Lucy Barton läheisineen! Luulin jo jättäneeni heille jäähyväiset Stroutin edellisessä kirjassa Voi William!, mutta toisin kävi, ja niin sainkin hienon lukukokemuksen jälleen kerran. Tätä romaania ei muuten missään vaiheessa mainostettu edes itsenäisenä jatko-osana tuolle aiemmalle Voi Williamille!, mutta mielestäni ... Lue koko vinkki »
Tyyni valtameri

Kai Aareleid: Tyyni valtameri

Tyyni valtameri oli merkillisellä, lähes mystisellä tavalla erikoinen lukukokemus. Aareleidin edellinen suomeksi julkaistu teos Korttitalo ei valitettavasti tullut käsiini, mutta siinä on jälleen kerran yksi surullinen puute lukuhistoriassani. Tyynen valtameren keskiössä ovat äiti ja tytär, Emma ja Stella, ja heidän tarinoitaan reunustavat vielä... Lue koko vinkki »
Yksityiskohdat

Ia Genberg: Yksityiskohdat

Elämme oman tarinamme puitteissa monta pienempää elämää muiden kanssa, ihmisten jotka tulevat ja menevät, ystävien jotka katoavat omille teilleen tai lasten jotka kasvavat – en vain ole koskaan ymmärtänyt, missä ne varsinaiset puitteet ovat. Kaikki vaikuttaa itsestäänselvältä kun minulla on kuumetta tai kun olen rakastunut, silloin ”minä” väistyy j... Lue koko vinkki »
Ylioppilaskoti

Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti

Olen lukenut tämän kirjan joskus hyvin nuorena, koska se Alba de Céspedesin Kielletyn päiväkirjan lailla asusti lapsuudenkotini melko suppeassa kirjahyllyssä. Lukukokemuksesta ei ole kuitenkaan jäänyt oikeastaan mitään muistoa, se on sulautunut tuohon aikaan ahmimieni kirjojen vuolaaseen virtaan. Aloitin siis Ylioppilaskotiin tutustumisen ihan noll... Lue koko vinkki »
Kipulintu

Pirkko Soininen: Kipulintu

”Kirjoittamisen tila on hänen yksityinen maailmansa, jossa hän voi luoda toisia maailmoja. Kirjoittamisen tila on aina olemassa, se on hänessä, ja hänen on mahdollista siirtyä siihen hyvin helposti. Kirjoittaminen on hengitystä, ilmaa, hänen minuutensa, hänen tilansa, johon hän solahtaa vaivattomasti. Se on lahja ja välttämättömyys.” Kipulintu ... Lue koko vinkki »
Ehdin rakastaa häntä

Meri Eskola: Ehdin rakastaa häntä

”Joskus tuntuu, että tässä perheessä onnistumiseksi riittää, että elää yli 41-vuotiaaksi. Tuleeko minusta koskaan mitään sinusta irrallista vai metsästänkö arvoitustasi lopun elämääni? Mikset ole täällä seuranani, äiti? Eikö se olisi velvollisuutesi, pitää minusta huolta? Äiti saatana! Minä olen niin yksinäinen, että kuolen. Tältäkö se tuntui si... Lue koko vinkki »
Kadonneet tytöt

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

Minulle on käynyt niin, että kun omasta lapsuudesta ja tyttöiästä on jo kauan, on tullut joskus vaikeammaksi eläytyä täysin rinnoin sellaisiin kirjoihin, joissa kertoja on lapsi tai kovin nuori. Mielikuvituksen puutetta ehkä? Joka tapauksessa jotkin erityiset kirjat ovat murtaneet tämän muurin: viime aikoina vaikkapa Riikka Pulkkisen Lumo, Ann-Luis... Lue koko vinkki »
Haava

Jarkko Tontti: Haava

Jeminan, narkomaanin, lyhyt traaginen elämä päättyy yhtä traagiseen kuolemaan junanraiteille. Hänen eronneet vanhempansa, Greta ja Johannes, joutuvat vaikeiden tunteiden äärelle. Jemina, heidän ainoansa, on ollut murheenlapsi koko nuoruus- ja aikuisikänsä: hän on ollut syvälle vaipunut huumeidenkäyttäjä, hän on päässyt aina välillä kuiville ja sitt... Lue koko vinkki »
Paha äiti

Karin Fossum: Paha äiti

Paha äiti oli hyytävä kirja. Suorastaan jäätävän hyytävä, mitä määrettä ainakin urheiluselostajat tapaavat nykyään käyttää. Kaukana kaikesta hyvän mielen lukemisesta, mutta psykologisesti tavattoman oivaltava ja uskottava kaikessa karuudessaan. Aksel ja Ellinor Adelson ovat eläneet lapsuutensa ja nyt sitten myös aikuisuutensa kamalassa perheessä... Lue koko vinkki »
Tiima

Ane Riel: Tiima

Ane Rielin koskettava ja omalla tavallaan jännittäväkin romaani kertoo vanhasta Almasta, joka elelee leskenä. Etenevä muistisairaus pitää häntä kuitenkin otteessaan. Voimat vähenevät ja mieli haurastuu: pöytään on kiinnitetty lappu – kenen kiinnittämä, sitä emme tiedä – jossa Almaa kehotetaan syömään säännöllisesti, ja ruokakaupan lähetys tuleekin ... Lue koko vinkki »