Pakolaisen kannessa on sumea, mustetahramainen ihmishahmo.

Suvi Ratinen: Pakolainen

Suomalaissyntyinen, Virossa ja Englannissa asunut kirjailija Aino Kallas, entinen kosmopoliitti, entinen juhlittu kaunotar ja kiihkeästi rakastanut ja rakastettu nainen, on toisen maailmansodan melskeiden jälkeen joutunut pakenemaan Ruotsiin tyttärensä Virven ja tämän lasten kanssa. Hän menettää paitsi kaksi kotimaataan myös kaksi lapsistaan; Laine... Lue koko vinkki »
Kaikki päättyy kevääseen -kirjan kannessa on vaalean sinivioletin taustan päällä rikkinäistä verkkoa.

Liisa Suomela: Kaikki päättyy kevääseen

Liisa Suomela kertoo väkevätunnelmaisessa esikoisromaanissaan sodanjälkeisen Hailuodon asukkaista, tarkemmin sanottuna neljästä heistä: sotaleski Tyyne ja hänen rintamalla mielenterveytensä menettänyt veljensä Auku sekä uusi kirkkoherra, työlleen rauhallisesti omistautuva Johan ja tämän vaimo, herkkä ja hauras kaupungista lähtöisin oleva Siiri. Tap... Lue koko vinkki »
Enhän minä ole sellainen -kirjan kannessa on mustavalkoinen kuva nenästä ja suusta, ja kirjan nimi kolmiulotteisilta näyttävillä isoilla kirjaimilla.

Marie Aubert: Enhän minä ole sellainen

”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” Tällä tavalla ei suinkaan ala norjalaisen Marie Aubertin juuri suomeksi saatu romaani, vaan Tolstoin Anna Karenina, niin kuin useimmat tietävät. Mutta sopisiko tämä myös Aubertin kirjan tunnukseksi? Vai ovatko hänen henkilöhahmonsa – keski-ikäi... Lue koko vinkki »
Kairoksen kannessa on mosaiikkiruutuja, kuin kaupungin kortteleita: on mustavalkoinen valokuva nuoren naisen kasvoista, vaaleanpunainen monikulmio jonka päällä on kelanauhurin nauhakela, kuva kerrostalorivistöstä sinisellä taivaalla, mustavalkoinen valokuva miehen leuasta ja kukkatapettia.

Jenny Erpenbeck: Kairos

Kairos on hämmentävä romaani. Sen pintakerroksessa piirtyy parikymppisen opiskelijan Katharinan ja häntä yli 30 vuotta vanhemman kirjailija Hansin rakkaustarina, joka alkaa ihan kauniina. Pariskunta löytää toisensa sattumoisin bussipysäkillä, ja viehtymys on heti molemminpuolinen. Pian käy kuitenkin ilmi, että Hansilla on jo vaimo ja poika eikä hän... Lue koko vinkki »
Sininen lanka -kirjan kannessa on kerällinen sinistä ompelulankaa.

Anne Tyler: Sininen lanka

Kuten olen ennenkin Anne Tylerin kirjoja vinkatessani ilmaissut, hän on minusta kerrassaan loistelias kirjailija. Hän kuvaa perheiden ja sukujen tarinoita eri aikakausiin sijoitettuna, mutta ei ihmeellisten epookkikuvausten tai suurien maailmantapahtumien kautta, vaan jollain tavalla intiimisti ja vähäeleisesti, jolloin kirjojen teemat välittyvät l... Lue koko vinkki »
Tulen tytär -kirjan kannessa on maalaus rähjäisestä naisesta 1850-luvun vaatteissa katselemassa liekeissä roihuavaa kirkkoa.

Marjo Ojalammi: Tulen tytär : Vaasan palon polttava arvoitus

Täytyy heti alkuun myöntää, että tämän Marjo Ojalammin uuden romaanin aihe, Vaasan kaupungin tuhoisa palo vuonna 1852, oli minulle aivan tuntematon asia kirjaan tarttuessani; vain Turun palo oli tuttu jo koulun historiasta. Mutta nyt sitten pääsin ihan uuden aiheen pariin. Romaani kulkee kahdessa aikatasossa: suurin osa kerronnasta sijoittuu suo... Lue koko vinkki »
Tyttärentytär

Susanna Alakoski: Tyttärentytär

Hän halusi vain pois. Hän halusi juosta pitkään ja pitkälle, ei tiennyt miksi, mutta Skellefteå tuntui ahtaalta rotankololta jonne kaikki änkesivät. Pois lähteminen, uusiin ympyröihin muuttaminen, pakosta tai omasta kiihkeästä halusta – ne ovat olleet Susanna Alakosken viimeisimpien kirjojen keskeisiä teemoja. Neliosaiseksi kaavaillun sarjan en... Lue koko vinkki »
Klo 17.23

Sissi Kuntsi: Klo 17.23

Aluksi pakollinen sisältövaroitus: jos etsit tyynen iloiseksi tekevää lukemista, lue jotain muuta. Klo 17.23 on nimittäin kaikessa esteettisyydessään ja tyylikkyydessään häiritsevä kirja, eivätkä sen kysymykset päästä lukijaa helpolla. Lopputuloksena on kuitenkin merkillisen ehjä lukuelämys, joka herättää paljon ajatuksia meillä harvemmin käsitelly... Lue koko vinkki »
Long Island

Colm Tóibín: Long Island

Tämä nyt käsillä oleva Long Island -romaani on itsenäinen jatko-osa vuonna 2011 suomeksi ilmestyneelle teokselle Brooklyn. Olen aikoinani lukenut sen, mutta on pakko myöntää, että 13 vuoden kuluttua muistikuvani ovat peräti hataria. Mutta eipäs se haitannut; Long Island on mahdollista lukea aivan omana kokonaisuutenaan, ja Brooklynin tapahtumista k... Lue koko vinkki »
Tango Frisk

Heidi Köngäs: Tango Frisk

Kun aviomieheni vie ja pyörittää hääpuvun helmat heilumaan, tunnen hetken niin suunnatonta olemassaolon riemua, että tuskin edes muistan muiden katseita, vaan annan hänen viedä, olen kuin ilmassa vaikka jalat pysyvät lattiassa. Hän liikuttaa, pyörittää minua niin toisin kuin kukaan koskaan ja minä lennän, lennän ja koko maailma vilisee silmissäni. ... Lue koko vinkki »
Päivät

Michael Cunningham: Päivät

Oivaltava. Tarkkanäköinen. Herkkä. Eläytyvä. Koskettava. Hienovarainen. Kaikilla näillä sanoilla voisi kuvata Michael Cunninghamin uuden kirjan tunnelmaa. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään feelgood-lukemisto, vaan suurien asioiden parissa kulkeva romaani elämästä vuosi ennen koronapandemiaa, sen aikana ja sen jälkeen, kolmesta huhtikuusta, jolloin ... Lue koko vinkki »
Aro

Oksana Vasjakina: Aro

Oksana Vasjakinan ensimmäinen suomennettu romaani Haava (2023) kertoi nuoren runoilijanaisen ristiriitaisesta suhteesta syöpään kuolevaan äitiinsä. Tässä uudessa kirjassa samainen minäkertoja on sitten niiden tunteiden kimpussa, joita AIDS:ia sairastava rekkakuski-isä hänessä herättää. Nämä molemmat kirjat on useasti luokiteltu autofiktioksi, ja mi... Lue koko vinkki »
Päiväretki varjojen maahan

Pirjo Hassinen: Päiväretki varjojen maahan

Olen jo kauan pitänyt kovasti Pirjo Hassisen kirjoista, ja mahtava tuotanto hänellä onkin: vuonna 1991 julkaistun esikoisteoksen Joel jälkeen häneltä on ilmestynyt parin vuoden välein mainioita romaaneita, eikä tämä Päiväretki varjojen maahan tuota edelleenkään pettymystä. Sen ulkoiset tapahtumat sijoittuvat vuorokauden sisään, mutta muistot ulo... Lue koko vinkki »
Psykiatrini

Milja Sarkola: Psykiatrini

Missä kulkee mielikuvituksen ja toden raja? Mitä oikeastaan voimme tietää toisesta ihmisestä, etenkään muutaman tapaamisen perusteella? Mitä fantasiamme kertovat meistä? Tällaisten kysymysten, ja monenlaisten muidenkin, parissa kulkee Milja Sarkolan uusi kirja. Anonyymiksi jäävä näytelmäkirjailijana toimiva minäkertoja etsii psykoterapeuttia Kel... Lue koko vinkki »
Jossain on aina päivä

Lotta Stenroos: Jossain on aina päivä

Onko tämä romaani nyt sitä autofiktiota? Tai vain kirjailijan elämästä vaikutteita saanut kirja, kuten takaliepeessä sanotaan? Miten ne määritellään, missä kulkee erottava linja? Koska kirjallisuuden opinnoistani on jo tovi, en uskalla vetää tällaisia viivoja. Sitä paitsi, siihen aikaan ei puhuttu mitään autofiktiosta… Joka tapauksessa tämä psyk... Lue koko vinkki »
Sokerikäärme

Karin Smirnoff: Sokerikäärme

Olen lukenut Karin Smirnoffin Jana Kippo -trilogian ja hänen kirjoittamansa Millennium-sarjan jatko-osan Merikotkan huuto; sarjanhan aloitti Stieg Larsson ja sittemmin jatkoi David Lagercrantz. Nämä kummatkaan lukuelämykset eivät kuitenkaan valmistaneet minua Sokerikäärmeen maailmaan, olkoonkin että sen tyyli saattaa tuoda etäisesti mieleen Jana Ki... Lue koko vinkki »
Kellotanssi

Anne Tyler: Kellotanssi

Willa Drake on ulkonaisesti melkein kuin kuka tahansa koulutyttö 1960-luvulla: äiti, isä, pikkusisko Elaine, koulutoverit, harrastukset. Mutta pinnan alla kuohuu, sillä äiti on epävakaa, eksentrinen, arvaamaton, ja Willa ajatteleekin: ”Heidän perheessään oli jotain pahasti vialla! Willa oli ainoa normaali koko joukosta.” Ehkä niin. Romaani poimii h... Lue koko vinkki »
Nälkäpeili

Marjo Ojalammi: Nälkäpeili

Nälkäpeili-romaanin päähenkilö on aivan viimeisille sivuille asti anonyymi nuori maalaistyttö. Hän elää kohtalaisen tyytyväistä elämää autellen talon töissä ja turvautuen mammaansa, hyvään ja lämpimään äidinäitiin. Mutta jo ihan kirjan alkusivuilla pelko ja häpeä astuvat mukaan kuvaan, ja sen Ojalammi osaa kuvata oikein taitavasti: suorastaan idyll... Lue koko vinkki »
Pitkä ikävä

Katja Kaukonen: Pitkä ikävä

Tässä olikin sitten todella kaunis kirja, kaunis ja mukaansatempaava, aivan kuin kirjailijan edellinenkin teos Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan. Silloin tapahtumat sijoittuivat mitä ilmeisimmin Seilin mielisairaalasaarelle, nyt tarina kulkee Örön saarella. Sain jo viime kesänä tietää ikään kuin etiäisenä, että tällä saarella on todellakin kak... Lue koko vinkki »