Avainsana: luonto

Katoava jää -kirjan kannessa on kuva jäätikön reunasta. Mittakaavaa antaa etualalla oleva pienenpieni jääkarhu, eli jäätikkö on kymmeniä metrejä korkea.

Paula Sankelo: Katoava jää

19.8.2025

Ilmastonmuutos on keskeinen aihe nykykirjallisuudessa ja kun kirja tunnustaa olevansa rakkauskirje jäälle, on selvää, että muuttuvan ilmaston ja ympäristön äärellä ollaan taas. Raikasta näkökulmaa tämä esikoisteos saa siitä, että Paula Sankelo on kirjoittanut sitä paljolti Huippuvuorilla asuessaan. Esikoiskokoelma on parinkymmenen vuoden työn tu... Lue koko vinkki »

Maanpäällinen osa -kirjan kannessa on piirros puusta ja sen maanalaisesta juuristosta. Puun maanpäällinen osa muodostaa ikään kuin keuhkot.

Sanna Karlström: Maanpäällinen osa

30.7.2025

Sanna Karlströmin edellinen runokokoelma Pehmeät kudokset käsitteli äidin kuolemaa. Kuolemalta ei nytkään vältytä. Samalla tavalla myös luonnon ja elämän kuvasto on läsnä. Yhteyttä kirjoille luo myös molempia koristava Päivi Puustisen kansikuvitus, joka sitoo kirjoja toisiinsa. Sanon sen nyt nopeasti jotta se menisi ohi:sisareni ruumis työnnett... Lue koko vinkki »

Erehtymättömyydestä-runokokoelman kannessa on suurikokoista abstraktia sinivihreää kidemäistä kuviointia, kun kiviä tai suurennettuja suolakiteitä.

Mikko Räty: Erehtymättömyydestä

8.3.2025

Lavarunoilijana pitkään toiminut Mikko Räty debytoi Borealia-runokokoelmallaan vuonna 2022. Teos pääsi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja Nihil Interitin runouspalkinnon ehdokkaaksi. Erehtymättömyydestä on Rädyn toinen kokoelma ja jatkaa edeltäjänsä jäljillä tunnistettavasti saman tekijän työnä. Borealian kielessä oli paljon luonnontiet... Lue koko vinkki »

Ruotokuvien kannessa on ruudukko, jossa yksityiskohtaisia, vanhanaikaisella tyylillä tehtyjä mustavalkopiirroksia asioista: anatomisesti korrekti sydän, kaksi meritähteä, trumpetti, mustekala, pallokala, ihmisen pääkallo ja joku kala.

Anna Aittomäki: Ruotokuvia

22.2.2025

Luontoa runot ovat pullollaan, mutta enimmäkseen puita, metsiä ja lintuja. Mutta miksei kalojakin! Anna Aittomäen esikoiskokoelma Ruotokuvia kertoo jo nimellään, että kalojen parissa ollaan. Tyyli on enimmäkseen tiivistä proosarunoa, tekstit ovat enimmäkseen kappaleen tai parin mittaisia. Kirjan kuudesta osiosta viimeisessä on sitten yksi pitkä run... Lue koko vinkki »

Puun avaruudesta -kirjan kannessa on tumman sinivihreä maalaus pimeästä kuusimetsästä. Sen yllä leijuu kaksi oranssia kuunsirppiä ja pieni oranssi talo, jonka ikkunasta kajastaa valoa.

Katja Meriluoto: Puun avaruudesta

18.2.2025

Katja Meriluoto teki kelpo läpimurron vuonna 2023 ilmestyneellä Mehiläisen paino -esikoiskokoelmallaan. Luonnon ja erityisesti hyönteisten parissa ollaan edelleen; Puun avaruudesta -kokoelmassa puitteina on kuusen muodostama maailmankaikkeus ja sen asukit, kuten lumoavan nimiset tähtikirjaajat ja niiden viholliset, päpsiäiset. Myös ihmisen näkök... Lue koko vinkki »

Risto Rasa: Taivasalla

26.1.2025

Tämä vuonna 1987 ilmestynyt Taivasalla on jäänyt toistaiseksi Risto Rasan viimeiseksi runokokoelmaksi. Samana vuonna Rasa valmistui kirjastonhoitajaksi; ehkä kirjastoala vei sitten runoilijan. Taivasalla on pieni kokoelma, jossa on pieniä runoja luontoaiheista. Paikoin tekstissä pilkahtaa jotain kaupungista, mutta ihmisen paikka on näissä teksteiss... Lue koko vinkki »

Hanna Syrjämäki: Tuu

28.12.2024

Humahdus on pienenpieni kustantamo, mutta onneksi Hanna Syrjämäen Tuu esiintyi ilmestyessään Instagramissa sen verran, että näin sen ja kiinnostuin. Nopeammin saatavilla oli aikaisempi Kaikko, joka hurmasi minut tyystin. Sitten kävikin niin, että luulin varanneeni Tuun, mutta en näköjään. Onneksi asia palautui nyt mieleen ja sain kirjan luettavakse... Lue koko vinkki »

Pauliina Haasjoki: Valenssi

10.10.2024

Valenssi on kemiassa jo hieman vanhentunut termi, joka kuvaa alkuaineen atomien muodostamien kemiallisten sidosten määrää. Mitä suurempi valenssi, sitä enemmän erilaisia yhdisteitä alkuaine voi muodostaa. Valenssin käsite on omaksuttu myös kielitieteeseen, jossa se kuvaa verbin hallitsemien argumenttien määrää: monovalentti verbi ei saa objektia (”... Lue koko vinkki »

Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää

9.9.2024

Pekka Kytömäen toinen runokokoelman jatkaa Ei talvikunnossapitoa -esikoiskokoelman kanssa samoilla linjoilla. On soma Anna Kytömäen piirtämä kansi ja runokokoelma täynnä pieniä nokkeluuksia. Tyyli on vähän haikumaista, tosin vaikuttaisi irtoavan tiukasta haikumuodosta enemmän kuin esikoiskokoelmassa. Tämä on helppoa runoutta, mutta toisaalta myö... Lue koko vinkki »

Merja Turpeinen: Valolla maalattu

12.5.2024

Runokokoelmiin voi aina heittäytyä kokeilemaan ja katsomaan, mitä niistä löytyy, vähilläkin pohjatiedoilla. Merja Turpeisen Valolla maalattu on esikoiskokoelma; kirjoittaja on taustaltaan filosofian tohtori ja tutkija, mutta myös kuvataiteilija. Jo ympyrän kehälle ripoteltu sisällysluettelo kertoo syklisyydestä ja viittaa elämän kiertokulkuun. R... Lue koko vinkki »

Reetta Pekkanen: Kärhi

1.3.2024

Reetta Pekkasen tuoreimman Katkaistut tulppaanit -kokoelman (Poesia 2023) myötä piti syöksyä tutkailemaan Pekkasen aikaisempia kokoelmia. Toisena vuoron sai Kärhi, Poesian vuonna 2019 julkaisema runokokoelma, joka muistuttaa ainakin päällisin puolin tuorempaa kokoelmaa: runot ovat melko vähäeleisiä, kytkeytyneitä luonnontieteelliseen maailmankuvaan... Lue koko vinkki »

Kristiina Wallin: Ilmaan uurtuva

28.2.2024

Kristiina Wallin on jo parikymmentä vuotta sitten esikoisensa julkaissut runoilija, joka on julkaissut runokokoelmia tasaisesti muutaman vuoden välein, pari kirjeteosta ja yhden romaaninkin. Minulle tämä seitsemäs runokokoelma Ilmaan uurtuva on nyt ensimmäinen tuttavuus Wallinin tuotantoon. Kokoelman takakansi lupaa ”haipuvia teräväpiirtokuvia s... Lue koko vinkki »

Pekka Kytömäki: Ei talvikunnossapitoa

3.12.2023

Tutustuin Pekka Kytömäen runoihin uusimman Historian pienmiehiä -kokoelman myötä. Se teki sen verran oivallisen vaikutelman, että aikaisempiin kokoelmiin tutustuminen oli itsestään selvää. Ensimmäisenä vuoron saa Kytömäen esikoiskokoelma, vuonna 2015 ilmestynyt Ei talvikunnossapitoa. Kytömäki tunnetaan palindromirunoistaan, mutta tämäkin kokoelma e... Lue koko vinkki »

Veera Sylvius: On todellakin kuljettava kuusikon läpi

30.4.2023

Tätä runokokoelmaa luonnehdettiin kuvastossa haikumaiseksi. Se ja aivan todella hurmaava nimi riittivät houkuttelemaan tarttumaan kirjaan. Veera Sylvius on runoilijana ensikertalainen, työurallaan hän on työskennellyt avaruusfysiikan ja ja ohjelmistokehityksen parissa. Avaruus onkin läsnä runokokoelmassa – jo sen prologirunon ensimmäinen säkeist... Lue koko vinkki »

Saima Harmaja: Sateen jälkeen

5.12.2022

Olen lukenut pitkälti modernia runoutta, mutta välillä on hyvä tarttua klassikoihinkin. Saima Harmaja (1913–1937) on ehdottomasti klassikko. Luin Sateen jälkeen -kokoelman, joka ilmestyi vuonna 1935 Harmajan toisena kokoelmana. Esikoiskokoelma Huhtikuu sai aikalaisilta hyvät arvostelut, muut vähän heikommat, mutta sittemmin Harmaja on noussut suure... Lue koko vinkki »

Pauli Hautala: Katseen maanosat

13.9.2022

Pauli Hautala (s. 1984) on esikoisrunoilija, jonka esikoisrunokokoelman Katseen maanosat on julkaissut Poesia. Kirjassa on Olli-Pekka Tennilän kiehtova kansikuva ja se on esineenä miellyttävän vähäeleinen. Runot sen sivuilla avautuvat proosamaisina, tasapalstaisina enimmäksen muutaman rivin mittaisina katkelmina. Poesian sivuilla teosta kuvailla... Lue koko vinkki »

Risto Rasa: Metsän seinä on vain vihreä ovi

27.6.2022

Kirjastojen poistolaatikoilta voi tehdä löytöjä. Itse poimin ihan muuten vain kyytiin Risto Rasan esikoiskokoelman Metsän seinä on vain vihreä ovi. Luen hyvin vähän lyriikkaa, liian vähän, joten ajattelin, että tässä on hyvä mahdollisuus. Ja niinhän se olikin. Metsän seinä on vain vihreä ovi, vain 17-vuotiaan runoilijan tiivis, ehyt runoelma, vaik... Lue koko vinkki »

Sirkka Turkka: Huone avaruudessa

25.5.2022

Ensiksi kiitos kirjastolaitokselle. Luettuani muutaman Sirkka Turkan runokokoelman Turkan uran loppupuolelta, heräsi mielenkiinto tarkastella uran alkupäätä. Mutta mistä sellaista käsiinsä saa, kun varhaisimmat kokoelmat ovat 1970-luvulta, runokokoelmista ei juuri uusintapainoksia oteta ja Runot : 1973–2004 eli Turkan kootut teokset on sekin lähes... Lue koko vinkki »

Pauliina Haasjoki: Promessa

22.4.2022

Pauliina Haasjoen tuorein runokokoelma Nausikaa (2022) oli sen verran kiinnostava lukukokemus, että tartuin kirjastosta vastaan tulleeseen Promessaan (2019). "Promessointi" on hautausmenetelmä, josta olen joskus kuullutkin: siinä ruumis pakastetaan nestetypessä ja tärisytetään sitten tomuksi. Tullapa pakastekuivatuksi. Pauliina Haasjoki kirjoitt... Lue koko vinkki »

Olli Sinivaara: Puut

21.3.2022

Puut on neljään osioon jaettu 28 runon kokoelma. Olli Sinivaara kirjoittaa koivuista, männyistä, talvisesta metsästä, puiden lehdistä, sammaleista. Hän havainnoi puita ja muuta luontoa monesta näkökulmasta ja käsin kosketeltavan läsnäolevasti. Runokuvat ovat värikylläisiä, runokieli suoraa ja konstailematonta. Runot tempaavat mukaan kokemaan, ... Lue koko vinkki »