Tulilintu-kirjan kannessa on sekamelska erilaisia graafisia kuvioita. Kannesta löytyy tulilintu, rauhanmerkki, Chen kuva, sirppi ja vasara, ihmishahmoja ja viinipulloja.

Heikki Turunen: Tulilintu : Nuoruutemme kronikka

Henkka, erittäin paljon nuorta Heikki Turusta muistuttava nuori mies, muuttaa maalta kaupunkiin, pääsee toimittajaksi maakuntalehteen ja oppii tavoille. Pahoille tavoille enimmäkseen. Hän on sairaalloisen ujo, joten hän lääkitsee sitä alkoholilla. Ja lehtimiehenhän pitää osata juoda, sen opettavat jo kollegatkin nopeasti. Tästä seuraa ahdistusta, r... Lue koko vinkki »

David Mitchell: Black Swan Green

Black Swan Green on pieni paikkakunta Englannissa ja Jason Taylor on siellä asuva 13-vuotias poika. Jason änkyttää pahasti, mikä on noloa, ja kirjoittaa runoja, mikä on täysin homojen hommaa, jos ikätovereilta kysytään. Asema poikien hierarkiassa koulussa on siis pahasti hakusessa. Kotonakin on jännitteitä. Isosisko Julia on muuttamassa pois kot... Lue koko vinkki »

Kristin Ohlson ja Deborah Rodriguez: Kabulin kauneuskoulu

Afganistanista saa yleensä lukea vain vakavia kirjoja ja ikäviä uutisia. Tämä kirja on paikoin hulvattoman hauska. Se ei muuta tositapahtumia, mutta kirjoittaja on ilmeisen repäisevä tyyppi. Niin täytyy olla, kun amerikkalainen nainen, kampaaja (ja vanginvartija!) hylkää hulttiomiehensä, jättää kaksi poikaansa mummolaan ja lähtee syyskuun 11. päivä... Lue koko vinkki »

Alison Bechdel: Hautuukoti : Tragikoominen perheeni

Alison Bechdel on pitänyt päiväkirjaa kymmenvuotiaasta. Päiväkirjoista syntyi sarjakuvamuotoinen omaelämäkerta Hautuukoti, joka on voittanut kahmalokaupalla palkintoja. Ja miksei? Lepakkoelämää-sarjakuvastaan Suomessakin tunnettu Bechdel kuvaa kirjassa elämää kodissa, jota hallitsi erikoinen isä. Pian paljastettuaan perheelleen olevansa lesbo, A... Lue koko vinkki »

Peter Mayle: Vuosi Provencessa

Leppoisaa, aivotyötä vaatimatonta, kertoilevaa kesä- tai sairastelulukemista aiheenaan Provencen kulttuuri ja uskomattomat ihmiset. Päätä rasittavaa juonta ei ole ja allegorioita on vaihteeksi turha etsiä. Huumori on englantilaista, ja Viisikoiden tapaan ei tätä kannata lukea nälkäisenä. Tämän kanssa kelpaa hihitellä auringonpistoksensaaneeno... Lue koko vinkki »