Silloin kerran, Morrison -kirjan kannessa on piirros lakkiin, vihreään liiviin ja vaaleaan paitaan pukeutuneesta miehestä, jolla on sylissään pieni mustavalkoinen paimenkoiran pentu.

Ninka Reittu: Silloin kerran, Morrison

“Ajoin laaksojen ja nummien halki kohti maatilaa. Olin kuullut, että sinne oli syntynyt paimenkoiran pentuja.” Skotlantilainen lammaspaimen ottaa itselleen koiranpennun ja kasvattaa ja kouluttaa siitä itselleen paimenkoiran. Mies ja koira tekevät vuosien ajan töitä yhdessä lampaiden kanssa, kunnes lopulta koira on liian vanha ja on aika luopua paim... Lue koko vinkki »

Steinunn Sigurðardóttir: Heiđa : Lammaspaimen maailman laidalta

Mikähän olisi paras tapa kuvata Heiđaa? Nuoruudessaan mallinuraa kokeillut ja hetken myös poliisina työskennellyt nainen on todellinen voimapesä, joka suuntaa nykyään suurimman osan energiastaan 500 lampaan sukutilan ylläpitoon. Tehtävä ei ole yksinäiselle naiselle helppo, varsinkin kun siinä samalla omia maitaan pitää puolustaa kaavailtua Búlandin... Lue koko vinkki »
Ihmissutta ken pelkäisi

Leonie Swann: Ihmissutta ken pelkäisi

Glenkillin irlantilaislampaat pääsevät paimenensa, lampuri Rebeccan johdolla matkalle Eurooppaan, kuten aiemmassa lammasdekkarissa Murha laitumella jo kävikin selväksi. Tarkemmin sanottuna lauma pääsee Ranskaan popsimaan ruohoa synkän linnan laitumelle. Linnan, joka toimi myös jossain vaiheessa mielisairaalana. Viereisessä aitauksessa asustavat kah... Lue koko vinkki »