Antiikintutkija ja tietokirjailija Ari Saastamoiselta ilmestyi lokakuussa 2022 kattava ja upeasti kuvitettu Lautapelien historia, joka etsii vastauksia siihen, minkälaisia lautapelejä on pelattu, ketkä niitä ovat pelanneet ja miksi niitä pelataan yhä edelleen.
Haastattelin Saastamoista sähköpostitse helmikuussa 2023.
Aikaisemmat kirjasi ovat liittyneet erikoisalaasi antiikintutkimukseen. Mistä lähti kiinnostus kirjoittaa kirja lautapelien historiasta?
Aloite tuli kustantajalta. Olen harrastanut lautapelejä nelivuotiaasta, ja kun olin laatinut oman lautapelin (xoliba), heräsi kiinnostus myös tutkia lautapelejä historiallisesti ja luennoidakin niistä. Kun kustantajani kuuli tästä, minua pyydettiin kirjoittamaan tämä teos, mihin ryhdyin hyvin mielelläni.
Kirjassa käy hyvin ilmi miten vaiherikas lautapelien kehityshitoria on. Onko jokin kehitysvaihe mielestäsi aivan erityisen mielenkiintoinen ja miksi?
Varmaankin backgammonin ilmiömäinen nousu 1970-luvulla, se oli niin dramaattista. Peli oli valtavan suosittu Yhdysvalloissa ja eräissä Länsi-Euroopan maissa, ja sitten suosio romahti länsimaissa lähes yhtä äkillisesti 1980-luvulla (Turkissa ja Lähi-idässä se on sitä vastoin ollut hyvin suosittu kauan).
Kirjassa esitellään lukuisia entisaikojen mestaripelaajia, jotka kykenivät luomaan itselleen lautapelaamisesta jopa uran. Nykyään uusia lautapelejä kuitenkaan harvemmin pelataan turnauksissa, ja vanhoissa abstrakteissa peleissä, kuten shakissa ja gossa tekoäly dominoi. Miltä näyttää lautapeliammattilaisuuden tulevaisuus?
Tämä riippuu hyvin paljon pelistä. Useimmissa peleissä ammattilaisura on aina ollut ja on yhä mahdottomuus – siis se, että pelaaja elättää itsensä turnausvoitoillaan. Shakissa ja gossa se on yhä mahdollista, ja ehkä juuri ja juuri myös backgammonissa. Tekoäly ei ole ratkaisevasti vähentänyt turnauksia, ja internetpelaaminen tarjoaa myös uuden väylän pelaamiselle. Esimerkiksi backgammonia voi pelata rahasta monilla sivustoilla.
Nykyään lautapeleissä eletään muutenkin kiinnostavia aikoja; uusia pelejä julkaistaan vuosittain valtavasti ja pelien pelimekaniikat ovat hyvin kokeilevia. Luuletko, että ollaan jo saavutettu jonkinlainen katto lautapelien potentiaalin suhteen, vai vieläkö löytyy kartoittamattomia alueita ja tilaa aivan uusille pelityypeille?
Varmasti löytyy. Ihmiset ovat niin kekseliäitä.
Lautapelien historiasta löytyy lukemattomia pelejä, joita kukaan ei enää pelaa ja harva muistaa. Miten lautapelien historiaa oikein säilytetään? Löytyykö maailmalta asialle omistautuneita museoita, joille voi lahjoittaa vanhoja pelejä, vai onko uhkana, että osa kulttuurihistoriaamme saattaa hävitä?
Musertavan suuri osa pelaamisen historiasta on jo hävinnyt. Olisin kovin mielelläni kertonut monista peleistä laajemmin, mutta aineistoa ei yksinkertaisesti ole. Shakin historia on ylivoimaisesti parhaiten tunnettu osa-alue. Museoita on jonkun verran. Suomessa esimerkiksi Suomen pelimuseo Tampereella, ja Kansalliskirjastolla on lautapelikokoelma.
Ja sitten tietysti pakollinen kysymys. Mikä on oma suosikkipelisi?
Kyllä se on backgammon.
Kerrot peliin liittyen mielenkiintoisen yksityiskohdan, että naiset menestyvät backgammonissa erinomaisesti, toisin kuin vaikka shakissa. Mistä luulet tämän johtuvan, onko backgammonin peliyhteisössä tai imagossa jotain mikä tekee siitä inklusiivisemman? Mikä ylipäätään vetoaa backgammonissa? Itse en ole peliä pelannut, mutta monelle ihmiselle juuri tässä pelissä näyttää olevan sitä jotain.
Yksi syy voi olla, että backgammon on helpommin lähestyttävä peli kuin shakki, joka on ainakin huipputasolla todella vakavahenkistä kamppailua. Ensinnäkin, backgammonissa siirrot äskettäin oppinut amatööri voi erittäin hyvällä onnella voittaa maailmanmestarin (aivan kirjaimellisesti). Tämä tarkoittaa sitä, että menestymisen mahdollisuus on aina olemassa, ja harjaantuneenkin pelaajan tulee suhtautua jokaiseen vastustajaansa kunnioituksella, ja siten pelikulttuuri on rennompaa.
Toisekseen, turnauksiin osallistuminen on paljon helpompaa. Osallistuin itse backgammonin Suomen mestaruusturnaukseen joulukuussa 2021 ja sijoituin sivusarjassa toiseksi. Shakissa tämä ei ole mitenkään mahdollista. Pääsy tällaiseen kilpailuun edellyttää vuosikausien nousujohteista pelaajauraa.
Kysyin myös äitini mielipidettä asiasta. Hän nimittäin pelaa backgammonia joka päivä kovatasoista tekoälyä vastaan, ja lähes aina kun käyn hänen luonaan, pelaamme ainakin pari tuntia backgammonia. Äitini sanoi pitävänsä backgammonista enemmän kuin shakista, koska siirtoja ei tarvitse miettiä niin perusteellisesti etukäteen.
Yleisesti ottaen voi todeta, että naisten lautapelaaminen on hyvin kulttuurisidonnaista. Keskiajan Euroopassa yläluokan naiset pelasivat shakkia siinä missä miehetkin, ja aivan yhtä hyvin. Heian-kauden Japanissa yläluokan naiset pelasivat gota, kun taas nykyään naispuoliset gomestarit ovat hyvin harvinaisia.
Tiedätkö jo mikä tulee olemaan seuraavan kirjasi aihe?
Kyllä. Olen tehnyt jo esisopimuksenkin. Kirja sijoittuu Pohjois-Afrikkaan.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Jos tarkoitat perinteisiä lautapelejä, niin suosittelen kokeilemaan shakkia ja backgammonia. Erityisesti shakin pelaaminen on helpointa aloittaa sähköisessä muodossa.