Johanna Ikonen ja kollektiivinen muisti

Mikko – 1.9.2022

Johanna Ikosen esikoisrunokokoelma Tuntemattoman planeetan unia sisältää vuolassanaista proosarunoutta, joka kantaa huolta planeetan tilasta ja ihmisen sijasta muuttuvassa maailmassa.

Haastattelin Ikosta sähköpostitse elokuussa 2022.

Tuntemattoman planeetan unia
Johanna Ikonen
Kuva: Pia Jalkanen

Mistä Tuntemattoman planeetan unia sai alkunsa? Mikä sai kirjoittamaan näitä runoja?

Tuntemattoman planeetan unia sai alkunsa luontoaiheisista runoista, joista kirjoitin kokoelmaa. Näitä runoja kirjoitin siksi, koska luonnon- ja ympäristönsuojelun aihemaailma kiinnosti erityisesti. Olen ollut aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa. Tuen joitain järjestöjä yhä ja allekirjoitan lähinnä vetoomuksia nykyään. Oli sanottavaa muun muassa ihmisen ja luonnon yhteiselosta kautta aikojen, joten se lähti kokeilusta runouden välityksellä. Ihmiskunnan kollektiivinen muisti kiehtoi. Sain runojen kirjoittamiseen innoitusta myös musiikista ja unimaailmasta.

Tämä on esikoiskokoelmasi – onnittelut siitä! Millainen oli esikoisteoksen taival pöytälaatikosta painetuksi kirjaksi? Mikä prosessissa yllätti eniten? Mikä oli helppoa, mikä vaikeaa?

Kiitos. Kirjoitin tätä kokoelmaa noin vuoden illat ateljeekriitikon ohjauksessa. Prosessissa yllätti eniten se, että säemuotoisten runojen ja proosarunojen yhdistelmästä syntyi lopulta proosarunoteos. Helppoa oli uuden tekstin tuottaminen ja vaikeaa oli tottua ajatukseen ”vain” proosarunoelmasta. Vaikeaa oli tosiaan tiivistää kokoelmaa. Osa onnistuneista runoista päätynee toiseen kokoelmaan jatkossa.

Miten kokoelma on rakentunut? Muodostuiko kokoelma yksittäisistä runoista, vai lähditkö kirjoittamaan kokonaisuus mielessäsi?

Lähdin kirjoittamaan kyllä kokonaisuus mielessäni. Sieltä ateljeekriitikon kanssa valittiin teemallisesti yhtenäisimmät runot. Kokoelmasta oli tarkoitus tulla enemmän säemuotoisista runoista koostuva, mutta ateljeekriitikko kannusti kirjoittamaan lisää proosarunoja muutamien tekstien lisäksi. Proosarunoja alkoi sitten syntyä tuotteliaasti.

Miksi päädyit kirjoittamaan nimenomaan runoja? Tyylisi on kallellaan proosaan, oliko pidemmän proosan kirjoittaminen vaihtoehto, vai oliko runous ilmeinen valinta?

Kirjoitan myös pitkää ja lyhytproosaa, mutta Tuntemattomien planeetan unien prosessissa oli tarkoitus kirjoittaa juurikin runoutta.

Kokoelman tyyli on tosiaan hyvin johdonmukainen, runot ovat ulkoisesti samannäköisiä proosakatkelmia, joissa kuitenkin ajatus juoksee kaikella runon joustavuudella. Miten teksteillesi valikoitui juuri tällainen malli?

Tämä malli valikoitui runokokoelmaani luontevasti ja kirjoittamisprosessi lähti etenemään omalla painollaan. Myös ateljeekriitikolla oli oma vaikutuksensa etenkin loppuvaiheessa.

Tyylisi ei ole erityisen visuaalinen, mikä tietysti tekee runoista
helposti ääneen luettavia. Millaisena sinulle näyttäytyy lausutun ja luetun runouden suhde? Esitätkö runojasi mielelläsi?

Joissain muissa kirjoituksissa tyylini on visuaalinen. Tämän kokoelman prosessi nyt oli omanlaisensa, ja lopputulos oli tämä. Lausutun runouden esittäminen on runoilijalle henkilökohtainen kokemus ja se tuo runouden lähemmäksi yleisöä. Luettu runous voi olla lukijalle yksityisempi kokemus.

Lausutun runouden tulevaisuus lienee yhä lavarunoudessa, jossa esitykset ovat usein monitaiteellisia yhdistäen esimerkiksi musiikkia. Esitän runoja kyllä mielelläni ja syksyllä toivottavasti pääsen ja ehdin esiintymään enemmän. Olen lausunut runojani muun muassa radio-ohjelmassa ja yhdessä kirjallisuustapahtumassa.

Tällä hetkellä työstän muutamista runoistani kansanmusiikkia kokeiluna pitkästä aikaa. Olen opiskellut laulamista Sibelius-Akatemian tutun folkmuusikon ja opettajan ohjauksessa joskus vuosia sitten. Harrastan yhä laulamista, joten omat runot ja lyriikat tukevat tätä toimintaa.

Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?

Inkeri Markkula, romaani Maa joka ei koskaan sula, 2021. Pohjoisen luonnon tutkijan vahvaääninen romaani luonnon vapauden merkityksestä niin alkuperäiskansoille kuin muillekin ihmisille.

Johanna Venho, romaani Syyskirja, 2021. Puhutteleva teos muun muassa kirjoittamisesta ja taiteilijan valinnoista.

Barbora Xu: Olin ennen, CD, 2021. Kävin katsomassa ja kuuntelemassa tšekkiläisen muusikon, laulaja-lauluntekijä Barbora Xun esitystä Sibelius-Museossa Turun tämän vuoden taiteiden yössä. Xu yhdistää suomalaisen ja kiinalaisen musiikin perinteisiin soittimiin ja runoihin. Kantele väreili tässä esityksessä laulajan äänen kanssa pääosassa. Xu lauloi runoja suomen kielellä vaikuttavasti. (Katso esittelyvideo A Mystical Journey to Distant Lands Youtubessa.)

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 083 tilaajan joukkoon!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.