Jätän silmäpaon paikkaamatta -kirjan pinkissä kannessa on valokuva, jossa on lähikuva jaloista, joissa on verkkosukkahousut. Toisessa jalassa verkko on repeytynyt. Jalkojen välissä on vaaleanpunainen kukka.

Aino-Kaisa Koistinen: Jätän silmäpaon paikkaamatta

Tämä runoteos tarjoilee täyslaidallisen tyttöyttä ja naiseutta. Vaaleanpunaisten kansien sisällä ei ole silkkaa söpöilyä, vaan särmikästä runoutta, joka haastaa ja tökkii lukijaansa. Aino-Kaisa Koistisen teos asettuu osaksi naissukupolvien jatkumoa, jossa isoäidit, äidit ja tyttäret kytkeytyvät toisiinsa: “synnyn osaksi ketjua, jota ei voi katkaist... Lue koko vinkki »
Luonnon mukaan

W. G. Sebald: Luonnon mukaan

W. G. Sebald aloitti kirjallisen uransa tällä runokokoelmalla vuonna 1988. Sen käännösten kanssa saatiinkin odotella hetki: englanniksi se saatiin vasta Sebaldin kuoleman jälkeen vuonna 2002 ja Kari Aronpuron suomennos ilmestyi vasta 2022. Sebald onkin ollut paremmin tunnettu esseistisistä romaaneistaan. Aika proosallinen tämä runokokoelmakin on... Lue koko vinkki »
Mitä meille jäi

Ritva Hokka: Mitä meille jäi

Ritva Hokka on minulle runoilijana uusi tuttavuus; se ei liene suurikaan ihme, sillä hänen ainoa aikaisempi kokoelmansa, Petonainen ja pikkuvaltiatar, ilmestyi vuonna 1986. Nappasin tämän Mitä meille jäi -kokoelman jostain syystä kirjaston tyrkkyhyllystä luettavaksi – mikä lienee puhutellut. Ehkä julkaisija, omaperäinen siurolainen Palladium K... Lue koko vinkki »
Katoamisilmoitus

Raisa Marjamäki: Katoamisilmoitus

Runoilija Raisa Marjamäki on julkaissut tähän mennessä neljä runokoko­elmaa. Katoamisilmoitus on niistä ensimmäinen. Tämä oli minulle täysin sattumanvarainen kirjastopoiminta; mitään en tiennyt etukäteen, mutta olipahan mielenkiintoisen näköinen nide. Epämääräiset vanhat valokuvat kansissa herättivät uteliaisuuden. Kuvien käyttö jatkuu kokoelman... Lue koko vinkki »