Olin 28.4.2026 Tampereella Kulttuuritalo Laikussa Pirkkalaiskirjailijoiden järjestämässä Jutun juurilla -tilaisuudessa, jonka tarkoituksena oli saattaa kirjailijoita ja kirjoista kiinnostuneita toimittajia yhteen verkostoitumisen ja keskustelun merkeissä. Kirjoitin tapahtumasta raportin Kulttuuritoimitukseen, ja juttu on saanut runsaasti lukijoita. Kulttuuritoimituksen otsikointi jutulle lienee epäilemättä edistänyt asiaa.
Otsikko pitää paikkansa: näin Aamulehden päätoimittaja Sanna Keskinen keskustelussa sanoi. Arvelen, että hän tietää, mistä puhuu; samalla asia näyttäytyy tietysti vähän toisenlaisena Kulttuuritoimituksen ja Kirjavinkkien näkökulmasta. Kulttuuritoimituksessa kirja-arviot ovat erittäin suosittua sisältöä ja meillä täällä Kirjavinkeissä ei kovin paljon muuta olekaan kuin kirja-arvioita ja erilaisia arkistoja kirja-arvioista.
Se olennainen ero tässä on tietenkin se, että Kulttuuritoimitusta tekevät ammattijournalistit (ja satunnaiset harrastelijat) pro bono -periaatteella ja Kirjavinkkejä avustetaan harrastuspohjalta. Rahaa ei siis liiku. Kummallakin sivustolla voidaan siis julkaista surutta käytännössä niin paljon juttuja kuin huvittaa, eikä ole niin tarkkaa, millaisista aiheista kirjoitetaan. Kulttuuritoimituksessa julkaistaan juttuja vain uusista kirjoista, mutta Kirjavinkkeihin saa kirjoittaa ihan mistä kirjasta tahansa. Sellaista olisi vaikeaa perustella, jos juttuja tehtäisiin kaupallisin perustein.
Jos olisin maksanut avustajille vuoden 2025 arvioista vaikkapa sata euroa jutulta – minkä verran Kiiltomato lähtökohtaisesti arvioista maksaa – olisi rahaa mennyt yli 40 000 euroa. On selvää, että kun sivuston vuositulot yltävät niukasti nelinumeroisiin lukuihin, palkkioiden maksamista on mahdotonta harkitakaan. Palkkioiden maksaminen toki muuttaisi muutenkin sivuston toimintaa tavalla, joka ei olisi hyväksi – tiedän, että kaikkia avustajia ei rahasta kirjoittaminen erityisemmin kiinnostaisi, etenkin kun se lisäisi myös vaatimuksia minun suunnaltani. Jos Kirjavinkit tuottaisi vaikkapa kymmenen kertaa enemmän tuloja, alkaisin luultavasti harkita jonkinlaista tulonjakoa kirjoittajille, mutta nykyisellä tulotasolla siihen ei ole mahdollisuuksia.
Kun katselen Kirjavinkkien kävijätilastoja, ymmärrän toisaalta, miksi Keskinen sanoo, että kirja-arvioille ei ole lukijoita. Ei niille tosiaan Kirjavinkeissäkään ihan valtavasti lukijoita ole. Vertailen usein Kirjavinkkejä ja Lautapeliopasta, ja tilastoiden valossa sivustojen käyttötavat ovat hyvin erilaisia. Lautapelioppaassa on merkittävästi vähemmän kävijöitä, etenkin joulusesongin ulkopuolella, mutta siellä suosituimmat jutut saavat selvästi enemmän kävijöitä kuin Kirjavinkeissä.
Kirjavinkkien kävijämäärä jakautuu valtavalle määrälle juttuja, eivätkä suosituimmat jututkaan saa kovin suuria lukijamääriä (poislukien uutuuskirjaluettelot, jotka keräävät todella paljon lukijoita). On vaikea perustella satasen juttupalkkiota, jos juttu saa hyvin vähän lukijoita. Viimeisen kuukauden suosituin uusi juttu, Huuto-kirjan arvio, on saanut alle 400 lukijaa. Vain muutama juttu on päässyt huhtikuun aikana yli 200 lukukertaan.
Toisaalta meidän onnemme on se, että emme kirjoita tälle välittömälle yleisölle, vaan aikajänteemme on pidempi. Kirjavinkkejä on tehty vuodesta 2002 ja koko arkistomme on luettavissa – aina ensimmäisestä julkaistusta arviosta lähtien. Missään muualla ei olekaan tällaista kokoelmaa kirja-arvioita helposti haettavassa ja tutkittavassa muodossa. Vanhat jutut nousevatkin aika-ajoin uuteen eloon, kun kirjoista tehdään tv-sarjoja ja elokuvia tai otetaan uusia painoksia.
Viime aikoina esimerkiksi Harry Hole -sarjan kirjojen arviot ovat saaneet lukijoita hyvin: kuukauden luetuin arvio on 16 vuoden takainen arvioni Veritimanteista, kiitos Netflixin uuden kirjaan perustuvan tv-sarjan. Mutta sanopa pörssiyhtiössä, että juttu kannattaa kirjoittaa ja maksaa, koska se voi olla suosittu 16 vuoden päästä. Edelleen saamme myös kovasti lukijoita Iijoki-sarjan arkistosivulle, mistä löytyy vuosina 2016–17 kirjoitetut arviot sarjan jokaisesta kirjasta. Komea kulttuuriteko viime vuonna edesmenneeltä Hikkaj:lta!
Miten tätä nyt sitten kokoaisi yhteen? On selvää, että kirja-aiheisille jutuille on lukijoita. Kirjoja kuitenkin luetaan yhä. Jotkut lukijat kaipaavat vinkkejä siitä, mihin kannattaisi seuraavaksi tarttua, monet haluavat kirjan luettuaan tietää, mitä muut siitä ajattelevat. Me täällä Kirjavinkeissä haluamme palvella molempia näistä ryhmistä. Uutiskirjeemme suosion, pitkän aikavälin kävijätilastojen ja silloin tällöin korviini kantautuvan palautteen perusteella olemme siinä myös onnistuneet.
Osa kaipaa analyyttisempiä kritiikkejä. Se ei ole varsinaisesti meidän alaamme, vaikka joskus innostummekin kirjoittamaan perusteellisemmin. Kuten J. S. Meresmaa Jutun juurilla -tapahtumassa sanoi, kritiikillä on paljon merkitystä kirjallisuuden historian tallentamisen välineenä. Voi olla, että nykyään tällaisen kritiikin paikka ei enää sanomalehdissä ole; olen valmis hyväksymään, että asia on näin. Toivoisin kuitenkin, että syvällisempi kritiikki löytäisi yhä jostain sijaa. Sen tekemisen realiteetit ovat luultavasti sellaisia, että rahoitus on löydyttävä apurahoista ja julkaisukanavat Kiiltomadon kaltaisista julkaisuista. On hyvin mahdollista, että kaupallisessa mediassa ei perinteiselle kritiikille enää paikkaa ole. Se herättää kysymyksiä tekstien säilymisestä jälkipolville, mutta toisaalta, kaupallisten medioiden nettiarkistot ainakaan eivät ole mikään luotettava ja pysyvä asia maailmassa.
Kirjavinkit täyttää ensi vuonna 25 vuotta. Se on pitkä aika. Emme ole menossa mihinkään, vaan jatkamme kirja-arvioiden kirjoittamista ja julkaisemista jatkossakin. Pyrimme käsittelemään kirjoja monipuolisesti: uusia ja vanhoja, suosittuja ja omituisia. Minua ilahduttaa aina, jos osumme johonkin hittiin, sillä se tuo meille kävijöitä ja tunnettuutta, joka auttaa saamaan asiaamme useampien lukijoiden tietoisuuteen, mutta yhtä lailla ilahdun silloin, kun kirjoitamme jostain sellaisesta kirjasta, josta kukaan muu ei ole kirjoittanut arviota – näin kävi vaikkapa edellämainitun Meresmaan oivallisen Sysivesi-kirjan kohdalla. Lumola-sarjan kolmas osa Varjokahle odottaakin minua jo lähikirjastoni varaushyllyssä. Saapa nähdä olemmeko ensimmäisiä ja ainoita, jotka siitä arvion julkaisevat.
Tämä Huomioita kirjamaailmasta -palsta on uusi kokeilu. Aion kirjoitella kirjamaailmasta ajankohtaisten ilmiöiden ympäriltä ja Kirjavinkkien näkökulmasta satunnaisesti ja ilman sen tarkempaa aikataulua tai suunnitelmaa. Katsotaan, mitä tuleman pitää.
Mikko Saari
Päätoimittaja