Paraske!-kirjan kannessa on mustavalkoinen muotokuva Larin Paraskesta.

Sanna Pelliccioni ja Leena Virtanen: Paraske! : Runolaulaja Larin Parasken ilot, surut ja säkenöivät säkeet

Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin Suomen supernaisia -sarjan viidennessä osassa esitellään runonlaulaja Larin Paraske (1833–1904). Aloitetaan hyvästä kysymyksestä: onko Paraske ylipäänsä suomalainen? Se on hyvä kysymys, sillä Paraske syntyi Venäjän keisarikunnassa, Inkerinmaalla. Parasken vanhemmat olivat suomalaisten sukukansaa inkerikkoja (joi... Lue koko vinkki »
Lappukaulatyttö-kirjan kannessa on sinisellä puuvärillä piirretty kuva pienestä tytöstä pitkässä takissa ja pieni matkalaukku kädessä rannalla, taustallaan poispäin menevä iso höyrylaiva.

Eppu Nuotio ja Sanna Pelliccioni: Lappukaulatyttö

Suomesta lähetettiin sotavuosina paljon lapsia Ruotsiin turvaan. Ajatus on kaunis, mutta tuntuu samalla kammottavalta noin kiintymyssuhteiden ja turvan tunteen kannalta. Tätä historian vaihetta käsittelee Eppu Nuotion ja Sanna Pelliccionin kuvakirja Lappukaulatyttö, jossa kerrotaan yhden sotalapsen tarina. Kirja kertoo näyttelijä Heidi Krohnin v... Lue koko vinkki »
Anteeksi-kirjan kannessa kaksi lasta katsoo toisiaan silmiin kannen molemmin puolin ja vasemmalla puolella oleva tyttö ojentaa kättään kohti oikealla olevaa poikaa. Tytöllä on kämmenellään pieni kivi.

Eppu Nuotio ja Sanna Pelliccioni: Anteeksi

Emelillä on taskussaan jotain salaperäistä, ja Kaari uteliaana varastaa sen. Aarre on tavallinen pieni kivi, ei mitään sen ihmeellisempää. Emelille kivi on kuitenkin tärkeä ja hän suree kadonnutta kiveään kovasti, jolloin syyllisyys alkaa painaa Kaaria.  Anteeksi käsittelee lapsen näkökulmasta väärin tekemistä, syyllisyyden tunnustamista ja... Lue koko vinkki »
Tuulen myötä -kirjan kannessa on vesivärein tehtyjä pehmeärajaisia vihreitä puita ja varsin viitteellinen ranta, jossa on valkoisia pieniä veneitä.

Sanna Pelliccioni ja Katri Tapola: Tuulen myötä

Tuulen myötä -kirjassa huomio kiinnittyy ensimmäisenä utuiseen vesiväreillä tehtyyn kanteen, jossa pehmoiset puut vihreän eri sävyissä ovat vaaleanturkoosin järven rannalla. Kirja todistaa Sanna Pelliccionin monipuolisuutta taiteilijana: tyylillisesti tämä on hyvin kaukana vaikkapa Onni-poika-kirjojen lapsellisesta selkeydestä. Katri Tapolan kir... Lue koko vinkki »
Mitä on olla minä -kirjan kannessa on piirroksia ihmisistä uimahallissa: iso mies hyppytelineellä, nainen pitämässä pienen lapsen kädestä, nainen kuvattuna uimassa, raskaana oleva nainen makaamassa jalat nostettuina ylös ja keskellä kirjan päähenkilö Ruska alastomana.

Laura Ertimo ja Sanna Pelliccioni: Mitä on olla minä

Jos olet joskus pohtinut mitä kehopositiivisuus tarkoittaa, Mitä on olla minä on kelpo esimerkki. Tämä kuvakirja kertoo lapsen ja mummin uimahallimatkasta. Uimahallissa tehdään sitä mitä siellä on tapana tehdä, ja niin tekevät kaikki muutkin: kirjassa nähdään monenlaisia kehoja tavanomaisissa puuhissaan, tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Sit... Lue koko vinkki »
Meidän piti lähteä

Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä

Sanattomat kuvakirjat ovat kiinnostava genre. Kuvakirjoissa kuvitus on aina tietysti merkittävässä osassa, mutta silti kovin harva kuvakirja uskaltaa heittäytyä täysin sanattomaksi. Sanna Pelliccionikin on selvästi kokenut olevansa Meidän piti lähteä -teoksensa kanssa hieman heikoilla jäillä ja on siksi lisännyt kirjansa loppuun sivun verran ohjeit... Lue koko vinkki »
Onnin vauvaloruja

Sanna Pelliccioni: Onnin vauvaloruja

Eipä sovi unohtaa vauvoja kirjallisuuden parista! Saimme aikoinamme äitiyspakkauksessa oivallisen vauvojen lorukirjan ja tuli niitä jokunen muukin hankittua. Tuntuu kovin yksinkertaiselta, mutta on arvokasta, kun vauvoille tehdään kirjoja, joissa on kovat pahvisivut, selkeät ja värikkäät kuvat ja mukavia riimiloruja luettavaksi uudestaan ja uudesta... Lue koko vinkki »
Onni-poika puuhaa kotona

Sanna Pelliccioni: Onni-poika puuhaa kotona : tarrakirja

Persoonallinen Onni-poika kotijoukkoineen ja ystävineen on riemastuttanut meidän perheessämme jo vuosien ajan. Nyt kuusivuotias esikoinen ei tainnut olla vielä vuottakaan vanha, kun lueskelimme Onni-poikia ensi kertaa ja yhä vielä ne jaksavat innostaa, toki enemmän neljävuotiasta pikkusiskoa. Onni-poika -kirjojen salaisuus piilee niiden tavassa ... Lue koko vinkki »
Onni-poika osoittaa mieltä

Sanna Pelliccioni: Onni-poika osoittaa mieltä

Melko lailla ajaton Onni-poika -sarja on ollut osa meidän perheemme kirjallista elämää jo vuosia. Onni-pojan kanssa on opeteltu sanoja, mietiskelty päiväkotiin menoa ja yökyläilyä ilman vanhempia, kierrätetty sekä keskusteltu siitä, miksei aina voi saada kaikkea sitä, mitä tuntuisi kivalta omistaa. On matkailtu, aloitettu eskaria ja puuhailtu keitt... Lue koko vinkki »
Fredrika

Sanna Pelliccioni ja Leena Virtanen: Fredrika! : Kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha

Mutkat suoriksi kirjoitettu lasten ja nuorten kuvakirja kansallisrunoilijamme J. L. Runebergin Fredrika-vaimosta, jolla itsellään oli himo kirjoittaa ja halu vaikuttaa. 40 sivun mittaan Fredrika Tengström (1807–1879) inhimillistyy ja yksilöityy omaksi persoonakseen eikä jää enää pelkäksi tapetiksi Runebergien seinälle, kuten niin usein tästä aviopa... Lue koko vinkki »
Onni-poika keittiössä

Sanna Pelliccioni: Onni-poika keittiössä

Sanna Pelliccionin Onni-poika -sarja on ilostuttanut pieniä lukijoita pian viidentoista vuoden ajan. Nyt käsillä oleva Onni-poika keittiössä onkin laskujeni mukaan jo sarjan kuudestoista osa. Lisäksi Onni-poikia on koottu muutamaan kokoelmakirjaan. Näin ollen suosiota siis tuntuisi riittävän. Sekä omiini että parin pikkulukijani mielipiteisiin v... Lue koko vinkki »

Sanna Pelliccioni: Onni-poika on jo aika iso

Onni-poika on jo aika iso on neljäs Onni-poika -kokoelma sisältäen teokset Onni-poika menee mummolaan ja Onni-poika menee eskariin. Reilun kymmenen vuoden ja neljäntoista kirjan ajan ihastuttanut Onni-poika on siis selvästi ottanut paikkansa suomalaislasten kirjahyllyissä. Tuo vähän hassunnäköinen pikkupoika tuntuu löytävän aina uusia lukijoita; si... Lue koko vinkki »
Onni-poika menee eskariin

Sanna Pelliccioni: Onni-poika menee eskariin

”10 vuotta Onni-kirjoja!” Tuo lause on painettu punaisella pohjalla tämän, yhdennentoista Onni-poika-kirjan, etu- sekä takakanteen. Niin, Onni-poika on tainnut tulla jäädäkseen. Kun itse törmäsin Onniin ensimmäisen kerran, en sanalla sanoen tuntenut suurtakaan hurmaannusta. Oudon näköinen poika, yksinkertaisessa ympäristössä. Ehkä ihmettelinkin ... Lue koko vinkki »
Onni-poika tykkää pelata

Sanna Pelliccioni: Onni-poika tykkää pelata

Sanna Pelliccionin kymmenes Onni-pojasta kertova kirja kertoo pelimaailman kiemuroista. Onni-poika sairastuu ja joutuu jäämään kotiin veljen mennessä päiväkotiin. Kun olo alkaa kohentua, pääsee Onni viettämään aikaa tietokonepelien parissa isän kanssa. Pelien parissa aika kuluu kuin siivillä ja yllättäen äiti ja Olavi-veli jo saapuvatkin kotiin. Ol... Lue koko vinkki »
Onni-pojan seikkailut

Sanna Pelliccioni: Onni-pojan seikkailut

Onni-poika on hieman hassun näköinen pikkupoika. Vähän niin kuin ruotsalainen Mikko Mallikas, miltei kalju ja pyöreäpäinen, iloinen, ihan tavallinen poika. Onni-poika elää äitinsä ja isänsä kanssa lapsiperheen elämää; leikkii, lomailee ja käy päiväkodissa, onhan hän jo isovelikin. Mutta ei vielä, tämän kokoelmateoksen seikkailut Onni seikkailee pie... Lue koko vinkki »