Hae Kirjavinkeistä

Uusimmat vinkit

Maarit Verronen: Muutama lämmin päivä

Muutama lämmin päivä Muutamaan lämpimään päivään mahtuu paljon arkisia tunnelmia, tunteita ja yllättäviä käänteitä. Maarit Verronen on novellinkirjoittana hyvä leijumaan oudon ja arkisen välimaastossa. Tämän kokoelman novelleissa on hyvinkin arkisia tapahtumia, mutta välillä myös yllättäviä käänteitä. Novelleissa ihmiset ovat avuliaita, keskustelevat avoimesti toist... Lue koko vinkki »

Enni Vanhatapio: Absentia

Absentia Oho joko tää on. No niin. Aava, moi, minä täällä, mä, tota. Helvetti. Vastaaja on niinku puhuis valtavaan tyhjyyteen, Siiri nyt hiljaa isi on puhelimessa, anteeks, siis mä, mä halusin vaan sanoa että. Että me ollaan täällä. Minä ja Siiri. Tää viikko vaan. Menossa tonne noin, mikä se on, sano Siiri mikä se on se. Niin just, tramppapuisto. Trampoline... Lue koko vinkki »

Juha Mäntylä (toim.): Joulukalenteri : Tapahtuu näinä päivinä

Joulukalenteri! Kaikki tietävät, että se on sellainen härpäke, jonka avulla odotetaan joulua, päivä kerrallaan kohti jouluaattoa. Tämä kirja on jokseenkin samanlainen, päivä ja tarina tai tarina joka päivälle. Vaan eipä ole sellainen tyyli kiveen hakattu. Hyvin voi lukea jo marraskuussa, kuten minä tein tai sitten niin, että lukee tämän ihan milloi... Lue koko vinkki »

Jenny Erpenbeck: Kodin ikävä

Kodin ikävä Kodin ikävä kuvaa sadan vuoden jaksoa saksalaista historiaa – no, prologi aloittaa kymmeniä tuhansia vuosia aikaisemmasta ajasta, kun jääkausi muovasi myöhemmin saksalaiseksi päätynyttä maaperää. Kirja kertoo brandenburgilaisesta talosta, jonka arkkitehti rakennuttaa vaimonsa iloksi, täyttäen kaikki tämän erikoisetkin toiveet. Kirja kuvaa histor... Lue koko vinkki »

Axel Scheffler: Pete ja Pulmu : opitaan sanoja

Axel Scheffler on minulle tuttu kuvittaja Julia Donalsonin ihastuttavista kuvakirjoista, joista erityisesti haluan mainita Mörkylin. Runsaalla urallaan saksalaissyntyinen, sittemmin Englantiin asettunut kuvittaja ja animaattori on tehnyt lähinnä lasten kuvituksia niin brittiläisille, saksalaisille kuin hollantilaisillekin kirjailijoille. Ja sitten ... Lue koko vinkki »

Mervi Lindman ja Tiina Nopola: Siiri ja sotkuinen Kerttu

Kolmannessa Siiri-kirjassa Siiri ja sotkuinen Kerttu Siiri on matkalla pikku-Oton syntymäpäiville tavatessaan uuden tytön. Tyttö on outo; pomppii kuralätäkössä, kierii maassa ja on kaikin puolin likainen. Kun niin ikään syntymäpäiville tulossa olevat keski-Otto ja iso-Otto eivät ole saada silmiään irti erikoisesta tytöstä, Siiri kimmastuu. Tyttöhän... Lue koko vinkki »

Tommi Tenkanen: Pimeän aineen arvoitus

Vielä sata vuotta sitten ajateltiin, että kotigalaksimme on koko maailmankaikkeus. Kuluneet vuosikymmenet ovat tehokkaasti poistaneet ihmisen maailmankaikkeuden keskipisteestä. Elämme äärettömässä, laajenevassa universumissa, josta vain murto-osa on edes samanlaista ainetta kuin me. Niin sanottua pimeää ainetta on arvioiden mukaan noin neljä kerta... Lue koko vinkki »

Seppo Keränen: Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä

"Poskelle, laukaise." Noilla komentosanoilla 17-vuotias sotilas, tuleva presidentti, antoi käskyn ampua Haminan valleilla yöllä helmikuussa 1918 yhdeksän pääpunaista. Sitten tuli muitakin mutkia ja 'metkuja' matkaan matkalla presidentiksi: Akateemisen Karjala-Seuran ohjelman 'pirua ja ryssää vastaan' rinnalle parikymppinen Urho Kekkonen lisäsi ... Lue koko vinkki »

Isabelle Arsenault ja Fanny Britt: Jane, the Fox & Me

Nuorella Hélènellä ei mene lujaa. Koulun vanhaan kaveripiiriin ei ole enää mitään asiaa, eikä uusia ystäviäkään millään löydy. Koulukiusaaminen on siten ikävä tosiasia, johon ujo Hélène parhaansa mukaan yrittää sopeutua. Lohtua arkeen tuo sentään Kotiopettajattaren romaani, jonka päähenkilö Jane toimii Hélènelle esikuvana – onhan Jane myös eräänlai... Lue koko vinkki »

Siri Hustvedt: Muistoja tulevaisuudesta

”Voiko mennyt palvella piilopaikkana nykyiseltä? Onko tämä kirja jota nyt luette etsintää, kun yritän tavoittaa paikan nimeltä Silloin? Kertokaa minulle missä muistot päättyvät ja keksitty alkaa? Kertokaa minulle miksi tarvitsen teitä matkakumppanikseni, vuoroin rakkaaksi ja oikukkaaksi toisekseni, puolisokseni kirjan keston ajaksi? Miksi tunnen te... Lue koko vinkki »

Mohsin Hamid: Kuinka lyödä rahoiksi nousevassa idässä

Asiahan on niin, että itseapukirjat ovat looginen mahdottomuus jo nimensä puolesta, paitsi jos olet itse kirjoittamassa sellaista kirjaa. Luet itseapukirjaa, jotta joku muu kuin sinä itse, nimittäin kirjailija, voisi auttaa sinua. Näin aloittaa Mohsin Hamid johdatuksensa rikastumisen saloihin. Kuinka lyödä rahoiksi nousevassa idässä on köyhistä ol... Lue koko vinkki »

Riitta Korhonen, Helen Partti, Riitta Saarinen ja muut: Tiedenaisia : Suomalaisia tutkimuksen ytimessä

”Uran alkuvaiheessa minulla oli ristiriitaisia ajatuksia identiteetistäni. Prosessoinnnissa meni monta vuotta, kun mietin sitä, että tutkija voi olla tällainenkin. En koskaan - varsinkaan omasta mielestäni - tykännyt lapsena lukea paljon tai käydä pitkiä filosofisia keskusteluja. Enkä ollut erityisen välkky, etenkään missään abstraktimmassa asias... Lue koko vinkki »

Mervi Lindman ja Tiina Nopola: Siiri ja yläkerran Onni

Kun hetki sitten lähdimme kolmevuotiaan poikani kanssa tutustumaan Tiina Nopolan kohta 20-vuotisjuhliaan viettävään Siiri-kuvakirjasarjaan, oli oikeastaan heti selvää, että Siirin matkassa olisi jatkettava – ja pian. Onneksi vuosien saatossa Siiri-kirjoja on ehtinyt kertyä jo lähemmäs parikymmentä, joten luettavaa riittää. Sarjan toisessa osassa... Lue koko vinkki »

Noora Kunnas: Salmanterin Terttu ja minimerirosvot

Kun sisarukset Mikko ja Lilli joutuvat lapsia kammoavan Jim-sedän luo hoitoon, lapset pelkäävät pahinta. Aidan takaa löytyy ilo ankeisiin päiviin: mahtava mummeli Salmanterin Terttu ja hänen puhuva kukkonsa Pedro, vanha merikarhu Puujalka-Vorsteeni sekä laatikollinen sangen eloisiksi osoittautuvia puutarhatontun kokoisia merirosvoja. Terttu ja Vors... Lue koko vinkki »

Laura Haapamäki ja Raili Mikkanen: Suomen lasten aarrelaivat

Tuntuu hassulta ajatella, että Suomen vesiltä voisi löytyä niin sanottuja aarrelaivoja; ne yhdistää pikemminkin Karibian turkoosinkirkkaisiin vesiin, jos jonnekin. Itse asiassa Suomi – ja Itämeren alue yleensä – on kuitenkin mitä parhain paikka hylkylöydöille. Itämeren vähäsuolainen ja viileä vesi pitää nimittäin siitä huolen, että täältä ei löydy ... Lue koko vinkki »