Olen lukenut näyttelijöiden elämäkertoja ja saanut Jouko Turkasta tietoa kaikin puolin. Luin Turkasta kirjoitetun Pahansisuinen-elämäkerrankin. Miksi? Ehkä siksi, että olisin edes jotenkin saanut ymmärryksen siemenen, miksi hän käyttäytyi niin. No, aika lailla hänestä on kirjoitettukin kaikenlaista.
Taas annoin tilaisuuden ymmärtää häntä ja tartuin Tiina Raudaskosken kirjaan Ilmiantaja. Kirjan edetessä olin niin vihainen, että miksi ja miten joku nainen antaa kohdella itseään niin?
Tihrusilmänen maalaislikka! Sää oot nyt mulle merkitty. Sää leimaudut muhun sekä naisena että taiteilijana, tätä tehdään kynällä ja kyrvällä!
Kun etenin kirjassa, aloin ihmetellä, että mihin tämä päättyy? Olin kaiken aikaa täynnä kysymyksiä, että millainen herttua se Turkka oikein oli, että nainen alistuu siihen, mitä hän teki?
Tämä kirja soveltuu kaikille niille taiteiden tekijöille, jotka sitä Turkan mallia noudattavat. Joille se räkä ja hiki ovat tärkeitä. Minä en kirjan kielestä voinut nauttia, osittain tuli jopa huono olo.
Silti en halua teilata tätä kirjaa, koska olen aina sitä mieltä, että meitä on erilaisia lukijoita ja takaan, että monelle tämä kirja tuo lukunautinnon. Ei haittaa se, että se en ollut minä.








