Jari Tervo: Esikoinen

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Esikoinen ei ole Jari Tervon esikoinen, vaan Jari on kirjassa esikoinen. Eletään vuotta 1972 ja Jari kirjoittaa koko sen vuoden päiväkirjaa. Päiväkirjassa pääsevät esiin koko suku ja perhe, ajankuva, politiikka ja koulunkäynti, urheilu ja ensirakkaus.

Jarin perheessä on pienyrittäjä-isä, äiti, joka käy Sopu-Asussa töissä ja sitten nuoremmat sisarukset Maija ja Unto Abraham. Lisäksi on melkoisen kirjava suku, josta Jari tekee tarkkoja havaintoja kyselemällä ja kuuntelemalla. Isomummu Esmen juttuja Jari nauhoittaa kasettimankalle.

Isomummu Esme oli minusta ehkä mielenkiintoisin, koska hänen tarinansa lähihistoriasta olivat jotenkin uskottavia. Toisin olivat hänen tyttärensä Aunen jutut, 1600-luvun noita- ja mestaustarinoita. Vaan Aune olikin hullu.

Jarin äidin äiti ei ollut mummu vaan Mami, jolla tuntuu olevan ohje tahraan kuin tahraan. Hänen miehensä Erkki taas eksyy silloin tällöin tuurin pitoon ja piilottelee jotain ruusupuskiin, mistä kirjan loppupuolella löytyykin jotain ihan tavatonta.

Esikoinen on runsas, täynnä kaikkea. Siinä liidellään monella eri tasolla ja se koskettaa monin eri tavoin. Tervon huumori tulee esiin välillä ihan yllättäen ja piristävästi, sillä kun kerrotaan ihmisten elämästä, siihen mahtuu kaikkea, ihan kaikkea.

Ehkä tempauduin mukaan siksi, että itsekin olin suunnilleen saman ikäinen samana vuonna ja muistan joitakin samoja asioita. Pidin tästä kirjasta tavattomasti ja jotenkin odotan jatkoa, sillä kyllä haluaisin tietää, miten Unto Abrahamin kävi….

Kini

Olen Kini, kirjojen ja kirjailijoiden ystävä. Työskentelen Kouvolan pääkirjastossa kirjastovirkailijana ja tehtävänkuvaani kuuluu mm. kirjailijavierailujen järjestäminen. Olen aina lukenut paljon ja monipuolista kirjallisuutta. Olen kulttuurin suurkuluttaja. Kirjojen lisäksi ramppaan elokuvissa ja teatterissa. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Tuttu vuosikymmen ja mielestäni taas kuitekin vähän erilaista Tervoa, kylläkin huumoristaan tunnistettavaa. Pidin kovasti Tervon Esikoisesta ja sen ihanan hulvattomasta henkilörepertuaarista kuin myös tuosta eri tasoilla liitelystä, mikä toi mukavaa vaihtelevuutta kirjan sisältöön. Tosin pientä ”pelkoa” herätti se, että minkä uskaltaa ottaa todesta ja mikä on vain Tervon hullunkurista huumoritarinaa. Kirjassahan on todellisuuspohja, mutta myös paljon romaanille luvallista mielikuvituksellista kerrontaa, esim. Jarin äidin ”syrjähypystä”. Mutta naytinnollinen lukukokemus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *