Marceline Loridan-Ivens: Isä, et koskaan palannut : minun keskitysleiritarinani

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Keskitysleiriltä selviytymistarinoista vaikuttavin on itävaltalaistohtori Viktor Franklin Ihmisyyden rajalla. Eikä jälkeen jää ranskalaisdokumentaristi Marceline Loridan-Ivens kirjasellaan, jossa hän pohtii isänsä kirjelappusen sisältöä. Isä 15-vuotiaan tyttärensä kanssa oli viety keskitysleiriin, isä Auschwitziin, tytär Birkenauhun. Yhteys katkesi ja jäi pelkän paperilapun varaan, jonka sähkömies salaa välitti isältä tytölle.

Marceline ei myöhemmin muista muutaman rivin lappusesta muuta kuin ensimmäisen ja viimeisen rivin:

Rakas pikku tyttöni — ”Shloime”.

Birkenausta ’vapautus’ Bergen-Belseniin, missä ei enää

  • kaasukammiota, tuota avointa kitaa
  • savupiippua
  • krematoriota
  • palavien ruumiiden hajua
  • nimenhuutoja

Mutta isä jäi kauas. Seurasi loputonta työtä, lumeen pystytetyssä teltassa kylmyyttä. Jäljellä vain tavanomaista: lyöntejä, nälkää, sairautta. Sitten siirto Raguhniin Junkers-lentokonetehtaaseen.

On helmikuu 1945, pidätys oli tapahtunut marraskuussa. Mielessä isän sanat: ”Sinä olet nuori, Marceline, sinä selviät.”

Vapautus. Vain muutaman kuukauden aika leireillä on kuitenkin ikuisuus, kaiken muutos. On vaikea olla tyhjässä vapaudessa, rakkaus jäi vankeuteen, jossa kaikki olivat olleet samaa joukkoa:

 ”— me kestimme kärsimykset yhdessä, koskaan en kokenut sellaista rakkautta kuin siellä.”

Historia on jättänyt jälkensä nyt 86-vuotiaaseen Marcelineen: ”Hotelleissa en suostunut asumaan huoneessa, jonka kylpyhuoneissa oli suihku. En kestänyt tehtaanpiippujen näkemistä.”

Vuonna 1991 tuli kutsu Varsovan elokuvafestivaaleille esittelemään Marcelinen ja hänen miehensä Joriksen tekemää elokuvaa Une histoire de vent, Tuulen tarina. Ja käynti Auschwitz-Birkenaussa!

”Näin ketun nukkuvan krematorion raunioissa. Näin paikallisten ajavan polkupyörällä ohi aivan kuin he olisivat keksineet kätevän oikopolun.—”

Kymmenen vuotta myöhemmin Marceline tekee noista hetkistä elokuvan. Laittaa Anouk Aiméen pitkäkseen laverilleen lausumaan isälle: – Rakastin sinua niin paljon, että jouduin mielelläni keskitysleirille yhdessä sinun kanssasi.

Vaikuttavaa. Vaikuttava teos hentoudessaan.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *