Yury Shikalov: Markat, farkut ja sukkahousut : laiton kauppa ja länsimuodin lumo Neuvostoliitossa

Markat, farkut ja sukkahousut

Osta kirja itsellesi

Viimeksi Neuvostoliitto voitti sodan ja nujersi Suomen. Kului vajaa puoli vuosisataa eikä koko valtiota enää ollut. Suomi oli ollut osaltaan lopettamassa yhtenäisen Neuvostoliiton kirjan otsikossa mainituin keinoin.

FT Yury Shikalov, 65, Itä-Suomen yliopiston tutkija, joka on elänyt ja käynyt koulunsa Neuvostoliitossa, on koonnut tähän kirjaan varsin mielenkiintoisen tarinan Venäjän ja Suomen välisestä kaupasta katutasolla. Kaviaarit ja shampanjat sielläkin vilahtelevat siinä missä korkeimman tason juhlapöydissä, mutta niitä nautittiin enemmän Viipurin teillä ja Leningradin porttikongeissa. Käytiin vaihtokauppaa: tuotteita vaihdettiin kosmetiikkaan, vaatteisiin, pipoihin, muovipusseihin ja samalla markat vaihdettiin hyvään kurssiin rupliksi.

Tutkija kun on, Shikalov tekee perusteellista työtä ja aloittaa alusta, 1950-luvulta, jolloin länsimainen muoti alkoi kiinnostaa venäläisiä nuoria ja ennen kaikkea nomenklatuuran eli paremman väen nuoria, joilla oli jonkinlainen pääsy länsimaalaisen elämän kurkisteluun. Nämä nuoret eli stiljagat olivat esikuvina, kun länsimaalaisuuden ihailu vähitellen ryöstäytyi päättäjien ja valvojien, KGB:n ja miliisien, käsistä.

Jopas on kiinnostava aihe!

Omat kokemukset palasivat rivien välistä elävinä mieleen aina ensimmäisestä Leningradin reissusta vuodelta 1969, Moskovan matkasta historian opiskelijoiden kanssa, jolloin purukumityynyllä kuitattiin taksimatka avouimalaan ja kolmella kauluspaidalla vietettiin täydellinen ruoka-, juoma- ja ohjelmailta ravintolassa. Oltiin osaltaan näyttämässä läntistä menoa ja murtamassa kommunismia, mikäli Shikalovin päätelmiin on uskomista. Ja miksei olisi.

Nytpähän selviää, mitä Intouristin oppaiden piti tehdä, kuka ketäkin vahti hotelleissa, mikä kopla mitäkin aluetta hallitsi, miten trokarit menettelivät, ketä voi huiputtaa ja ketä ei, ottiko miliisi lahjuksia, tutkiko tosissaan suomipojan ryöstämiset puille paljaille, mistä hankki näille alastomille poloisille vaatteet päälle, simputtiko tulli pelokasta tullattavaa jne.

Vaikka teksti on välillä turhan tarkkaa, todistavaa ja jankkaava ei tylsyys pääse yllättämään, sillä Shikalov kertoo omista kokemuksistaan sivulaatikoissa, jotka personoivat kerrotun tähän tapaan:

”Asuin 1970-luvun alussa Leningradissa opiskelija-asuntolassa samassa huoneessa kahden afrikkalaisen opiskelijan kanssa. Asuminen osoittautui varsin hankalaksi, koska huoneessamme pyöri jatkuvasti vieraita: ilotyttöjä ja joitakin hämärämiehiä. Kaverit pitivät juhlia lähes joka toinen päivä. Rahaa riitti juhlimiseen, sillä huonekaverini tekivät bisnestä myymällä farkkuja, kosmetiikkaa ja muuta länsimaista tavaraa. He hankkivat tavaroita Pariisista tai muualta Länsi-Euroopasta lomillaan.”

Entä tämä: ”Itse Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnevkin oli ylpeä lahjaksi saamistaan farkuista.” Panee hymyilyttämään: miltähän mahtoi jähmeä valtionjohtaja näyttää länsimaalainen hapatus yllä!

hikkaj

SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...