Enbuske : Elämänkerta [sic] -kirjan kannessa on neljä valokuvaa Tuomas Enbuskesta vuosien varrelta.

Tuomas Marjamäki: Enbuske : Elämänkerta [sic]

En lue kovinkaan usein elämäkertoja, en ainakaan jos ne on kirjoitettu nuorehkoista suomalaisista miehistä enkä sitäkään vähää, jos kirjan kohde on toiminnallaan jotenkin ärsyttänyt minua. Mikä minut sai kuitenkin tarttumaan Tuomas Enbusken elämäkertaan? Ehkäpä vastaus löytyy osittain televisiosta. Muistan katselleeni 2000-luvun alkupuolella ene... Lue koko vinkki »
Tattarisuon noitapiirin kannessa on mustavalkoinen valokuva mustaan pukuun, valkoiseen paitaan ja kravattiin pukeutuneesta Vilho Kalliosta. Taustalla on valokuva, jossa tutkitaan Tattarisuota. Kannen kulmissa on okkultistisia symboleja.

Aki Ollikainen: Tattarisuon noitapiiri

”Jäljet johtavat sylttytehtaalle”. Tämän varsinkin aiemmin tunnetun lausahduksen alkuperä ei liene kaikille tuttu, mutta Aki Ollikaisen uusi kirja avaa sen: kysymys on 1930-luvun alkupuolella sattuneesta Tattarisuon tapauksesta, jonka tiimoilla kyseiseltä suolta löytyi runsain määrin ihmisen ruumiinosia. Mutta ei, jäljet eivät johtaneet paikallisen... Lue koko vinkki »
Viimeinen pari uunista ulos -kirjan kannessa on kahtia revitty vanha mustavalkoinen hääkuva.

Mia Franck: Viimeinen pari uunista ulos

”Uskottomuus on niin kutsutusti pätevä syy avioeroon, jos toinen huutaa että toinen on ollut jonkun toisen kanssa, laki tulee vastaan ja päästää heidät vapaiksi, sillä monogamia on ilmeisesti tärkeämpää kuin mikään muu”, pohtii Henrik, toinen tämän kirjan päähenkilöistä. Hän on ollut jo pitkälti toistakymmentä vuotta naimisissa Liselottin eli Lizin... Lue koko vinkki »
Surmasataman kannessa on sumea valokuva satamasta, jossa on laivoja laiturissa.

Timo Sandberg: Surmasatama

Timo Sandbergin dekkarisarja etsivä Otso Kekistä alkoi vuonna 2013 ilmestyneellä Vuoden johtolanka -palkinnon saaneella romaanilla Mustamäki. Nyt sarjassa on päästy jo kahdeksanteen osaan ja ajassa siirrytty 1920-luvulta 1950-luvulle. Otso Kekki on edelleen tarkkana ja terävänä, vaikka polvi vähän reistaileekin. Otso on edelleen yhdessä venäläissyn... Lue koko vinkki »
Nyt kun kirjoitan tätä -kirjan kannessa on valokuva Merete Mazzarellasta, joka pitelee kasvojaan kädellään.

Merete Mazzarella: Nyt kun kirjoitan tätä

Olen vuosien kuluessa – tarkemmin sanottuna vuodesta 1985 alkaen – lukenut lähes kokonaan Merete Mazzarellan laajan tuotannon, ja tähän uuteen kirjaan syventyessäni tuntui usein siltä, kuin joku itseäni vähän vanhempi ja viisaampi ja sivistyneempi ystävä olisi puhunut kanssani vaikkapa kahvilan tai kirjaston tai oman olohuoneen hämyssä.  Tällä k... Lue koko vinkki »
Pakolaisen kannessa on sumea, mustetahramainen ihmishahmo.

Suvi Ratinen: Pakolainen

Suomalaissyntyinen, Virossa ja Englannissa asunut kirjailija Aino Kallas, entinen kosmopoliitti, entinen juhlittu kaunotar ja kiihkeästi rakastanut ja rakastettu nainen, on toisen maailmansodan melskeiden jälkeen joutunut pakenemaan Ruotsiin tyttärensä Virven ja tämän lasten kanssa. Hän menettää paitsi kaksi kotimaataan myös kaksi lapsistaan; Laine... Lue koko vinkki »
Bettyn kannessa on selän puolelta kuvattu pitkähiuksinen nainen, jolla on vaalea paita ja punainen hame. Nainen seisoo nummilla katsellen auringonlaskua.

Kaisa Ikola: Betty

Tyttökirjasarja aikuisena! No minähän olen niitä kyllä lukenut, viimeisimpänä L. M. Montgomeryn Runotyttö-sarjan Kaisa Rannan mainiona käännöksenä. Mutta että alkuperäisesti suomenkielinen! Tämä Betty-sarja alkoi suorastaan vaatia tulla luetuksi. Sen historia on peräti mielenkiintoinen, sillä ensimmäinen versio Bettystä ilmestyi vähän kuin vaivihka... Lue koko vinkki »
Lintusielun kannessa on kolme mustaa varislintua taustallaan myrkynvihreä kaasupilvi.

Tuire Malmstedt: Lintusielu

Tuire Malmstedt on esikoisteoksestaan Pimeä jää (2018) lähtien osoittanut oikein omintakeista dekkaristinlaatua; teoksissa on ollut mukana yksi tai jopa kaksi varhaisempaa aikatasoa, joskus hyvinkin varhaista, ja aluksi niiden yhteys nykypäivän rikostutkintoihin on tuntunut mahdottomalta, mutta onhan Malmstedt tietenkin aina osannut yhdistää ne 200... Lue koko vinkki »
Kirkas ja hiljainen -kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva Helvi Juvosesta.

Katri Viitaniemi: Kirkas ja hiljainen : runoilija Helvi Juvosen elämä

Helvi Juvonen (1919–1959) on monelle suomalaisen lyriikan ystävälle tuttu runoilija, mutta hänen elämästään on tiedetty vähän. Nyt Katri Viitaniemi on tehnyt merkittävän työn luodessaan Juvosesta perusteellisen ja mielenkiintoisen elämäkerran. Kirja ei juurikaan pyri selittämään Juvosen lyriikkaa hänen elämänsä kautta, vaan pääpaino on tuon lyhyeks... Lue koko vinkki »
Kaikki päättyy kevääseen -kirjan kannessa on vaalean sinivioletin taustan päällä rikkinäistä verkkoa.

Liisa Suomela: Kaikki päättyy kevääseen

Liisa Suomela kertoo väkevätunnelmaisessa esikoisromaanissaan sodanjälkeisen Hailuodon asukkaista, tarkemmin sanottuna neljästä heistä: sotaleski Tyyne ja hänen rintamalla mielenterveytensä menettänyt veljensä Auku sekä uusi kirkkoherra, työlleen rauhallisesti omistautuva Johan ja tämän vaimo, herkkä ja hauras kaupungista lähtöisin oleva Siiri. Tap... Lue koko vinkki »
Aamu iltaa julmempi -kirjan kannessa on ylivalotettu ja naarmutettu valokuva Porvoon Vanhan sillan juurelta kohti vanhaakaupunkia.

Jaana Lehtiö: Aamu iltaa julmempi

Rikoskomisario hyppäsi alas ilmanvaihtoputken päältä ja kohensi housujaan. Koti-iltojen keittoateriat ja koiran kanssa tehdyt pitkät kävelyt näkyivät hoikistumisena. Hän oli yrittänyt paikata liiallista keventymistä pullia syömällä. Jostain oli tullut luettua, että painon jojoilu oli epäterveellistä. Kukas se tässä? Porvoolainen rikoskomisario ... Lue koko vinkki »
Klaanin suojeluksessa -kirjan kannessa on ylämaiden maastoa ja etualalla penkillä kirjan ja kepin kanssa istuva vihreänkultaiseen historialliseen mekkoon pukeutunut punahiuksinen nainen.

Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa

Klaanin vieraana -romaanista tuttu Agnes Hunter on nyt klaaninpäällikkö Fingal MacTorrianin vaimo. Avioelämä sujuu rakkauden, hellyyden ja pikaisesti ohimenevien riidantuiskahdusten merkeissä; pariskunta elää Gilleshielin linnassa Ylämaalla, mutta heti kirjan alussa Fingalia kutsuvat Edinburghiin erinäiset liikesuhteet. Agnes, joka lähtee tietenkin... Lue koko vinkki »
Ångestgudinnan-kirjan kannen reunassa näkyy Vapaudenpatsaan kylki ja soihtua kantava kohotettu käsi.

Sofia Torvalds: Ångestgudinnan : essä

Päätin rohkeasti valita vaihteeksi ruotsinkielistäkin kirjallisuutta tänne Kirjavinkkeihin. Onhan suuri osa meistä opiskellut koulussa sitä kuuluisaa pakkoruotsia, joten kielipohjaa pitäisi olla. Lisäksi tämä Sofia Torvaldsin kirja käsittelee aihetta, joka on perin tärkeä myös suomenkielisille eli ahdistuneisuutta, joka lienee masennuksen ohella to... Lue koko vinkki »
Salatun rakkauden historia -kirjan kannessa on kirjan nimi sateenkaariväreissä ja vaaleanpunaisia ruusuja.

Heidi Airaksinen ja Tiina Tuppurainen: Salatun rakkauden historia

”Elämäkerrassa Björkenheim kirjoittaa, että runo [Rukous] ’valottaa erästä hänen sielunsa pimeintä syvännettä, hänen murtavaa syyllisyydentunnettaan ja voimakasta itseinhoaan’”; näin Heidi Airaksinen siteeraa Magnus Björkenheimin Kaarlo Sarkia -elämäkertaa. Samoihin aikoihin ilmestyi myös Maunu Niinistön elämäkerta Uuno Kailaasta; muistan, kun luin... Lue koko vinkki »
Klaanin vieraana -kirjan kannessa vihreään pukuun pukeutunut keppiä käyttävä nainen katselee veden toisella puolella näkyvää skotlantilaista linnaa.

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana

Kuten jo kuluneena talvena lukemani Silja-Elisa Laitosen kirjan yhteydessä (ja ties kuinka monta kertaa sitä aiemmin) mainitsin, eivät historialliset lukuromaanit, joiden keskiössä on vielä rakkaustarina, ole ominta aluettani. Mutta kun luin mediasta yhä uudestaan tästä Kaisa Viitalan uudesta kirjasta, en voinut olla tarttumatta siihen. Vaikka k... Lue koko vinkki »
Valkoinen susi -kirjan kannessa on lähikuva suden kasvoista ja silmistä, vanhanaikainen tehdasrakennus, Hitlerin ja Mannerheimin kasvot ja reunoilla liekkejä.

Antti Vihinen: Valkoinen susi

Olen ollut tyytyväisen vaikuttunut Antti Vihisen Vaaran värit -dekkarisarjasta. Kirjoissa on onnistuttu voisi sanoa melkein mahdottomassa tehtävässä: vuosien ja vuosikymmenten takainen menneisyys on sidottu uskottavasti osaksi nykypäivän tapahtumia. Ensimmäinen kirja Punainen prinsessa käsitteli Baader–Meinhof-terroristiryhmää ja toisessa osassa Si... Lue koko vinkki »
Tulen tytär -kirjan kannessa on maalaus rähjäisestä naisesta 1850-luvun vaatteissa katselemassa liekeissä roihuavaa kirkkoa.

Marjo Ojalammi: Tulen tytär : Vaasan palon polttava arvoitus

Täytyy heti alkuun myöntää, että tämän Marjo Ojalammin uuden romaanin aihe, Vaasan kaupungin tuhoisa palo vuonna 1852, oli minulle aivan tuntematon asia kirjaan tarttuessani; vain Turun palo oli tuttu jo koulun historiasta. Mutta nyt sitten pääsin ihan uuden aiheen pariin. Romaani kulkee kahdessa aikatasossa: suurin osa kerronnasta sijoittuu suo... Lue koko vinkki »
Taakka-kirjan kannessa on näkymä Helsingin Tuomiokirkkoon kadulta. Mustavalkovalokuvassa on vanhoja 1950-luvun autoja. Etualalla on väreissä nainen selin kuvaajaan. Naisella on sininen paita ja tummemman sininen hame ja käsivarrellaan takki.

Silja-Elisa Laitonen: Taakka

En ole varsinaisesti koskaan – lukuunottamatta ehkä varhaisnuoruuden kokeiluja – ollut kovin suuri historiallisten lukuromaanien ystävä, mutta tämä Silja-Elisa Laitosen Taakka-romaani alkoi kuitenkin kiinnostaa. Ehkäpä siksi, että päähenkilö on poliisi Helsingissä 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin naispoliisien asema ei varmaankaan ollut vielä erityi... Lue koko vinkki »
Kaamos-kirjan kannessa on talvinen, luminen tie, ja keskellä iso musta korppi lentämässä kohti katsojaa.

Joel Kangas: Kaamos

Kaamos on taitava esikoisteos ja samalla uuden dekkarisarjan avaus; sen päähenkilö on Lapista, tarkemmin sanottuna Inarista, lähtöisin oleva helsinkiläistynyt rikostutkija Mikkal Moilanen. Mikkalin ryhmän tutkittavaksi tulee nuoren naisen murha; koiranulkoiluttaja, kukapa muukaan, on löytänyt metsästä Anna Koskelaisen viillellyn ja pahoinpidellyn r... Lue koko vinkki »
Jäljet-kirjan kannessa on magentanvärinen mustavalkokuva tiiliseinästä, jossa näkyy puun lehdettömiä oksia ja apteekin tunnusristi.

Anna Harju: Jäljet

Enpäs olekaan pitkään aikaan lukenut apteekkiin sijoittuvaa romaania enkä myöskään Tampereelle sijoittuvaa dekkaria, viimeisin sellainen lienee Seppo Jokisen Satuttamisten summa. Mutta nyt tamperelainen Anna Harju on julkaissut esikoisteoksensa, joka olikin oikein kiinnostava ja mukaansatempaava kirja. Takakannessa luvataan, että se aloittaa rikost... Lue koko vinkki »