Myrskyn anatomia

Sinikka Vuola: Myrskyn anatomia

Sinikka Vuolan teosta kutsutaan takakannessa mosaiikkiromaaniksi. Se ei tunnu ihan oikealta: mosaiikkiromaanissa kai pitäisi olla kyse irrallisista osista, joilla on yhteinen asetelma tai yhteisiä henkilöitä, jolloin niistä muodostuu monipuolinen kuva tapahtumista. Tässä tapauksessa kerrotaan kuitenkin suhtkoht lineaarinen tarina alusta loppuun. On... Lue koko vinkki »
Sateenkaarinotko

L. M. Montgomery: Sateenkaarinotko

Anna-sarja jatkuu. Sateenkaarinotko on kronologisesti sen seitsemäs kirja, mutta vasta viides, jos lasketaan Montgomeryn perätysten kirjoittamat teokset: Anna opettajana ja Annan perhehän oli tehty vasta myöhemmin kirjailijan viimeisinä elinvuosina. Montgomerya ei voi varsinaisesti pitää uskonnollisena kirjailijana, eikä Sateenkaarinotkokaan sii... Lue koko vinkki »
Kirahvin sydän on tavattoman suuri

Sofia Chanfreau: Kirahvin sydän on tavattoman suuri

Tämä lastenkirja päätyi lukulistalleni jonkun suosituksen kautta, mistä lienee tullut, mutta luettavaksi sen nosti – kirjastolainan eräpäivänä – teoksen edellisenä iltana voittama lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto, jonka Ernest Lawson kirjalle myönsi. Pitihän Finlandia-voittaja lukea, kun se kerran hyllystä löytyy! Kirahvin syd... Lue koko vinkki »
Kultalintu, mustasulka

Silja Vuorikuru: Kultalintu, mustasulka

Tämä äärimmäisen kaunis kirja tuli käsiini ja olen vaalinut sitä kuin pientä lasta. Tutustunut häneen aina iltaisin ennen unta ja saanut siitä levon. Kirja kertoo Iiriksestä, joka menettää äitinsä, kun on vasta kahdeksan. Sen jälkeen alkaa polku, joka on mutkia ja kuoppia täynnä. "Kukaan ei kertonut minulle, että suru on korkea seinä, kaiut... Lue koko vinkki »
Jakarandapuun lapset

Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset

Kauniin kannen sisälle kätkeytyy inhottavia tarinoita, mutta onneksi Jakarandapuun lapset ei ollut ihan niin synkkä kuin olisi voinut olla. Iranin islamilaisen vallankumouksen kauhuissa 1980-luvulla kuitenkin ollaan ja ihmisiä vangitaan ja teloitetaan mielivaltaisesti. Kidutus- ja kärsimyskuvausten sijaan pääpaino on kuitenkin lapsissa. Azar syn... Lue koko vinkki »

Eero Huovinen: Äitiä ikävä

Helsingin emerituspiispa Eero Huovisen kaipauksen taival on pitkä. Seitsemänkymmentäviisivuotiaana hän toteaa, että kyllä, hänellä on äitiä ikävä. Tuolloin Aili-äidin kuolemasta on kulunut yli 65 vuotta. Lauri ja Aili Huovinen ehtivät olla naimisissa 11 vuotta, kunnes sairaus nujersi perheenäidin. Menetys oli Lauri-isälle valtava järkytys ja suruta... Lue koko vinkki »

Karin Erlandsson: Saarretut

Taas kerran käsiini tuli sellainen kirja, joka sai huokaisten ajattelemaan sitä, kuinka paljon yksin Suomessa, saati sitten koko maailmassa, on sellaisia kirjailijoita, joita ei tunne, mutta joiden kirjoja todellakin haluaisi lukea. Kun vain aika ja voimat riittäisivät kaikkeen... Saarretut on romaani, joka oli hyvä lukea talvella – kesäauringon... Lue koko vinkki »