Syvyys

Yrsa Sigurðardóttir: Syvyys

Luin aikoinaan poliisi Huldarista ja lastensuojeluviranomainen Freyjasta kertovan sarjan ensimmäisen osan, Perimä (2017), ja ajattelin pyhästi ryhtyä seuraamaan sarjaa, mutta niin vain kävi, että sen kaksi jatko-osaa, Pyörre (2018) ja Synninpäästö (2019) menivät minulta autuaasti ohi siinä vuolaassa pohjoismaisten dekkarien virrassa, jossa ilmestyy... Lue koko vinkki »
Tilhi

Karoliina Niskanen: Tilhi

Toivotan ovenraosta Iirolle hyvät yöt, ja Iiro toivottaa minulle haistavitut. Kello on jo puoli kaksitoista, mutta Tilhikin valvoo yhä. Se vetää minut kädestä pitäen huoneeseensa, ja sitten minun pitää taas heilutella ilmassa sitä typerää venelelua ja tehdä suullani meren kohinaa. Tilhi katsoo lumoutuneena. Inkeri Suomisen perhe vaikuttaa tavall... Lue koko vinkki »

Sisko Koskiniemi: Ihan tavallinen perhe

Ihan tavallinen perhe jatkaa poliisilaitoksen sosiaalityöntekijä Kaijan seuraamista. Kaijaan pääsimme tutustumaan jo kirjassa Kääntöpuolella lapsuus. Sisko Koskiniemi tietää, mistä kirjoittaa. Kaija pyydetään mukaan heti, kun tapahtuu jotain, missä on lapsia mukana. Ihan tavallisessa perheessä voi sattua jotakin ja kun asiaa tutkitaan, voi palja... Lue koko vinkki »

Yrsa Sigurðardóttir: Perimä

Viime vuosina on muun pohjoismaisen rikoskirjallisuuden mukana käännetty jonkin verran myös islantilaisia dekkareita, ja televisiokin on tuonut koteihimme sieltä laadukasta rikosdraamaa. Kirjailija Yrsa Sigurðardóttir on kuitenkin haastattelussaan sanonut, ettei Islannissa tosiasiassa tehdä kuin muutama murha vuodessa, ja silloinkin on kyse yleensä... Lue koko vinkki »

Sisko Koskiniemi: Kääntöpuolella lapsuus

Kääntöpuolella lapsuus on kirja, joka ottaa ja ravistelee. Se on kertomus Kaijasta, joka on sosiaalityöntekijä keskisuuren suomalaisen kaupungin poliisilaitoksella. Hän on se, joka hälytetään mukaan, kun on kysymys tapauksista, joissa on alaikäisiä lapsia. Kirja on romaani ja sen on kirjoittanut Sisko Koskiniemi, joka työskentelee itse sosiaalit... Lue koko vinkki »

Markus Nummi: Karkkipäivä

Silloin tällöin kun lukee oikein uskottavaa romaania, unohtaa tekstin fiktiivisyyden. Tarina tulee niin lähelle, henkilöt ja miljöö niin tutuiksi, että tuntuu kuin pelkkä kädenojennus riittäisi koskettamaan tai muutama astuttu askel ajautumaan. Henkilöhahmoja kohtaan koetut tunteet ovat tuolloin äärimmillään; toisia säälii — suunnattomasti — toisia... Lue koko vinkki »