Kimeä metsä

Aila Meriluoto: Kimeä metsä

Suomalaisen runouden kentällä ei ole monia Aila Meriluodon (1924–2019) kaltaisia nimiä. Jo esikoiskokoelmallaan Lasimaalaus (1946) läpimurron tehnyt Meriluoto on sittemmin julkaissut useita runokokoelmia, elämäkerrallisia teoksia ja romaaneja, joista tunnetuin on varmasti esikoisromaani Peter-Peter. Runokokoelmille tuli 1990-luvulla yli kymmenen... Lue koko vinkki »
Ihmisen kaltainen

Helena Sinervo: Ihmisen kaltainen

Helena Sinervo on moneen kertaan palkittu ja tunnustuksia kerännyt runoilija, kirjailija, suomentaja ja ties mitä muuta – todellinen kielen monitaituri, siis. Runopuolella tämä Ihmisen kaltainen -kokoelma, Sinervon neljäs, nappasi Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 2001. Tämä on kovin moniääninen kokoelma. Sinervo kirjoittaa monin eri sävyin, eril... Lue koko vinkki »
Tomunhäikäisyvalo

Harri Nordell: Tomunhäikäisyvalo

Vuoden 2001 Tanssiva karhu -palkinto myönnettiin Harri Nordellin neljännelle runokokoelmalle Tomunhäikäisyvalo. Nordell ei ole mikään huomattavan tuottelias runoilija: ensimmäinen kokoelma ilmestyi jo 1980, kaksikymmentä vuotta ennen tätä neljättä. Mutta runous ei olekaan nopeuskilpailu tai liukuhihna, ja Nordell itse siteerasi Turun Sanomien haast... Lue koko vinkki »
Kun elän

Jyrki Kiiskinen: Kun elän

Tanssiva karhu -palkinto meni vuonna 2000 Jyrki Kiiskisen kokoelmalle Kun elän. Kokoelma koostuu kahdesta sarjasta. Maisema särkyneen tuulilasin takana kuvaa autoja ja auto-onnettomuuksia, Uneton yö puolestaan valvomista omassa vuoteessa aamuyhdestä seitsemään. Kiiskisen ilmaisu on rytmiltään napakkaa. Säkeet ovat lyhyitä, enimmäkseen kaksi- tai... Lue koko vinkki »
Mitta ja määrä

Anni Sumari: Mitta ja määrä

Anni Sumari voitti Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 1998 tällä runokokoelmalla. Kun olen lukenut voittajia järjestyksessä, Mitta ja määrä asettuu vasten edellistä voittajaa, Mirkka Rekolan Taivas päivystää -kokoelmaa. Kuinka erilaisia nämä ovatkaan! Siinä missä Rekola oli aforistisen niukkasanainen, Sumarin runot polveilevat useamman sivun mittaisi... Lue koko vinkki »
Taivas päivystää

Mirkka Rekola: Taivas päivystää

Mirkka Rekolan (1931–2014) runokokoelma Taivas päivystää on runoilijan myöhäistä tuotantoa, ilmestynyt yli 40 vuotta esikoiskokoelman jälkeen. Se palkittiin Tanssiva karhu -palkinnolla vuonna 1997 ja siksi se on nyt minunkin käsissäni. Rekola oli nimenä tutuimmasta päästä Tanssiva karhu -voittajia; vaikka en ole runoutta juuri seurannut, Rekolan... Lue koko vinkki »
Taivas avoin sinussa

Bo Carpelan: Taivas avoin sinussa : Valitut runot 1984–2001

Bo Carpelan (1926–2011) oli maineikas ja moneen kertaan palkittu suomenruotsalainen kirjailija. Omalle lukulistalleni Carpelan päätyi Tanssiva karhu -palkinnon myötä: kokoelma I det sedda voitti palkinnon vuonna 1996. Kokoelmaa ei ole suomennettu sellaisenaan, mutta tästä valikoimasta se löytyy ainakin osittain. Vaan on tässä muutakin, runoutta ... Lue koko vinkki »
Musta oli valkoinen

Lauri Otonkoski: Musta oli valkoinen

Runoilija Lauri Otonkoski on Helena Sinervon lisäksi ainoa, joka on voittanut Tanssiva karhu -palkinnon useammin kuin kerran. Ensimmäinen voitto tuli tällä Otonkosken neljännellä runokokoelmalla vuonna 1996. Musta oli valkoinen on matkapäiväkirja: alkulehdet kertovat, että se on kirjoitettu Grassinassa, Toscanassa, syksyllä 1994. Ilman tätä main... Lue koko vinkki »
Ankkuripaikka

Pentti Holappa: Ankkuripaikka

Ennen Tanssiva karhu -projektiani Pentti Holappa oli lähinnä nimenä tuttu Ystävän muotokuvan Finlandia-palkinnon myötä. Ankkuripaikka on Holapan 14. runokokoelma ja ilmestynyt yli 40 vuotta esikoiskokoelman Narri peilisalissa (1950) jälkeen, osana Holapan tuottoisampaa myöhäiskautta. Runokirjojen takakannet kertovat harvemmin mitään kovin yksity... Lue koko vinkki »
Sielun veli

Sirkka Turkka: Sielun veli

Tästä lähtee matka Tanssiva karhu -palkitun runouden pariin. Ensimmäisenä palkinnon voitti runoilija Sirkka Turkka, vuonna 1994 jo valtaosan tuotannostaan julkaissut, pariin otteeseen Valtion kirjallisuuspalkinnolla ja kertaalleen Finlandialla palkittu runoilija. Kokoelma kulkee monenlaisissa maisemissa. Kotoisemmista oloista, koirien, hevosten ... Lue koko vinkki »
Pölyn historia

Veera Antsalo: Pölyn historia

Kun nyt olen runouden pariin sukeltanut, joudun valitsemaan vähän sokkona kirjastojen tarjonnasta. Tunnen varsinkin nykyrunoilijoita perin kehnosti, joten luettavaa valitsen milloin milläkin perusteella. Pölyn historia tarttui haaviin nimensä ja kauniiden kansiensa vuoksi. Jenny Saarelle (ei sukua) kiitos siis tästä! Pölyn historia on proosaruno... Lue koko vinkki »
Paetkaa purret kevein purjein

Eeva-Liisa Manner: Paetkaa purret kevein purjein

Suomalaisen modernismin uranuurtajan Eeva-Liisa Mannerin runokokoelma Paetkaa purret kevein purjein edustaa mannerin myöhempää tuotantoa. Kokoelmassa on Mannerin omia runoja, mutta myös suomennoksia Konstantinos Kaváfikselta ja Ezra Poundilta. Kokoelman prologi kommentoi hyvin suoraan julkaisuajan tapahtumia, Yhdysvaltojen asemaa maailmanpoliisi... Lue koko vinkki »
Kuten avata äkisti

Virpi Vairinen: Kuten avata äkisti

Olen ajatellut pitkään, että runous on vaikeaa, en tajua, ei kannata lukea – ja tämä siltä pohjalta, että herkkänä lukiolaisena kirjoitin itse runoja ja kävin jopa runopiirissä. Tulin hiljattain siihen tulokseen, että itse asiassa ei, runojen lukeminen ei ole sen vaikeampaa kuin proosan, sen kun avaa kirjan ja alkaa lukea. Näinhän se on, ja sitt... Lue koko vinkki »
Levottomia unia

Edith Södergran: Levottomia unia

Suomenruotsalainen runoilija Edith Södergran (1892–1923) kuoli nuorena, mutta jätti pysyvän jäljen suomalaiseen runouteen. Hänen esikoiskokoelmansa Dikter oli ensimmäinen Suomessa julkaistu kokonaan vapaamittainen runokokoelma ja sen kuvakieli poikkesi totutusta. Södergran oli modernismin, futurismin ja symbolismin ääni. Tähän kokoelmaan on koot... Lue koko vinkki »
Dogma

Saila Susiluoto: Dogma

Päätin lukea enemmän runoja. Mutta mitä? Tein nopean vierailun lähikirjaston runohyllylle ja sieltä ajauduin Saila Susiluodon kohdalle. Nimi oli tuttu hiljattain lukemastani Kehrä-romaanista, joten Dogma kauniin oransseine kansineen sai luvan tarttua matkaan. Kuinka satunnaisotannassa kävi? Dogma rakentuu kehykselle, jossa elokuvaohjaaja hakee a... Lue koko vinkki »
Aum Golly

Jukka Aalho ja GPT-3: Aum Golly : Tekoälyn runoja ihmisyydestä

Jukka Aalho vieraili keväällä 2021 Takakansi-podcastissa puhumassa Aum Golly -runokokoelmastaan, jonka Aalho on kirjoittanut yhdessä GPT-3-tekoälyn kanssa. Kiinnostuin, mutta puoli vuotta näemmä vaati saada kokoelma lopulta luettua. Koko luomisprosessi tapahtui 24 tunnin sisällä. Aalho antoi tekoälylle syötteet, joiden pohjalta tekoäly laati run... Lue koko vinkki »
Merenvaahdon palatsi

Anni Sumari (toim.): Merenvaahdon palatsi

Olen vältellyt runoja, koska useimmiten jokin ei vain runojen kanssa klikkaa. Taidan olla turhan konkreettinen. Parhaimmillaan runous toimii, on rytmiä ja mielenkiintoisia kielikuvia ja kiinnostavia ajatuksia; pahimmillaan runous on tylsää, yhdentekevää ja teennäistä. Merenvaahdon palatsi on Anni Sumarin koostama ja suomentama otos yhdysvaltalaista... Lue koko vinkki »
Post-alfa

Paperi T: Post-alfa

Paperi T:n eli Henri Pulkkisen runokokoelma on samaa sarjaa kuin A. W. Yrjänän runoteokset aikoinaan: tavara käy kaupaksi faneille melko paljon reippaammin kuin runous keskimäärin. Paperi T:n tyyli on tuttua tämän rap-tuotannosta, erityisesti soolona, mutta myös Ruger Hauerin riveissä. Ote on synkkä, vähän nihilistinenkin, ja siinä valossa kirja... Lue koko vinkki »
Luonnos seikkailuksi

Tomi Sonster: Luonnos seikkailuksi

En noin yleensä ottaen välitä runoista, mutta Tomi Sonsterin Luonnos seikkailuksi -kokoelmalle piti antaa tilaisuus sen yliluonnollisen aihepiirin vuoksi. Runojen maailma on surrealistista fantasiaa, täynnä kauhuja ja kataluuksia. Runot eivät muodosta yhtenäistä tarinaa, mutta ne ovat välähdyksiä samasta maailmasta. Kokoelman sivuilla seikkailev... Lue koko vinkki »