Ontto harmaa

Olli-Pekka Tennilä: Ontto harmaa

Tutustuin Olli-Pekka Tennilän runouteen Lemmonommel-kokoelman myötä. Se nosti Tennilän runouden minun kiinnostuslistallani pykälää korkeammalle, joten tämä edellinen kokoelma oli syytä ottaa lähempään tarkasteluun. Ontto harmaa ilmestyi vuonna 2016 ja palkittiin silloin vuoden aforismikirjana. Raati kuvasi teoksen olevan mietitty ja tiivis kokonais... Lue koko vinkki »
Ehkä

Petra Vallila: Ehkä

Runoudessa yksi näppärä tulokulma on ottaa joku kielenkäytön rekisteri, joka ei ole aivan kotonaan kaunokirjallisuudessa, ja hyödyntää sitä. Mutta että asiallinen, kuivakka yrityskieli? Onnea matkaan. Ehkä-kokoelman tasaisen harmaata kantta rikkoo vain kaksi kapealla viivalla piirrettyä suorakaidetta, joiden valkoisen ja tummemman harmaan luoma kol... Lue koko vinkki »
Huolenpitoja

Eeva Åkerblad: Huolenpitoja

Toisinaan pakko on paras motivaattori. Eeva Åkerbladin (s. 1990) esikoisrunokokoelma Huolenpitoja on saanut odotella vuoroaan kirjahyllyssäni hyvän tovin, kunnes joku ystävällinen ihminen teki kirjaan varauksen. Enää en voinut vitkutella, vaan teokseen piti tarttua. Tarttuminen kannatti, sillä Huolenpitoja on oikein kelpo kokoelma – vaan enpä tästä... Lue koko vinkki »
Tämä matka

Eeva-Liisa Manner: Tämä matka

Eeva-Liisa Manner (1921–1995) on suomalaisen runouden suurimpia nimiä. Mannerin kolmas runokokoelma Tämä matka (1956) on hänen läpimurtoteoksensa. Tuula Hökkä luonnehtii teosta Kirkas, hämärä, kirkas -kokoelmassa näin: Tämä matka oli ilmestyessään 1956 suomalaisen modernismin merkkitapaus. Sen vapaarytmiset, tiheäkuvaiset, vilkkain mielikuvajono... Lue koko vinkki »
Tältä sinusta nyt tuntuu

Matti Kangaskoski: Tältä sinusta nyt tuntuu

Matti Kangaskosken (s. 1983) runous tuli vastaan Tanssiva karhu -palkitun Johdatus pimeään -runokokoelman myötä. Se olikin sen verran vaikuttava teos, että aikaisempaan tuotantoon oli tarpeen tutustua. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui esikoisrunokokoelma Tältä sinusta nyt tuntuu, joka ilmestyi vuonna 2012. Esikoiskokoelma oli Helsingin Sanomien k... Lue koko vinkki »
Ettei yötä enää

Maiju Pohjola: Ettei yötä enää

jotakin ehkä tietäisin,H41+4, I-para. Tullut säännöllisten supistusten vuoksi. Kertoo supistuksia tulevan noin 5 min välein.olinhan siellä minäkin Haminalainen runoilija Maiju Pohjola (s. 1990) törmäyttää teoksessaan erilaisia kirjoituksia käsitellääkseen synnytystä, synnytyksen jälkeistä masennusta ja äitimyytin kiemuroita. Kun runossa vier... Lue koko vinkki »
Rottakuningas

Marianna Kurtto: Rottakuningas

Olen lukenut Marianne Kurtolta romaaneja ja käännöksiä, mutta en vielä runoja. Alkujaan Kurtto on kuitenkin runoilija. Rottakuningas (2015) on Kurton toistaiseksi viimeinen runokokoelma. Se on luonnontieteellinen kokoelma, joka kertoo erilaisista kummallisista eläimistä ja luonnonilmiöistä. Useamman runon verran huomiota saavat esimerkiksi hullu... Lue koko vinkki »
Lemmonommel

Olli-Pekka Tennilä: Lemmonommel

Tiedostaa, miten absurdia tämä merkkien kanssa asuminen lopulta on. Mutta havahtuessaan ajatuksesta on myös kaikki muu vähintään yhtä hullua. Olli-Pekka Tennilän (s. 1980) nimi on minulle tutumpi Poesian runokirjojen kansitaiteesta. Poesian kustannuspäällikkönä työskentelevä Tennilä pääsi tällä Lemmonommel-teoksellaan jälleen Tanssiva karhu -pal... Lue koko vinkki »
Omaa sukua

Marjo Heiskanen: Omaa sukua

Marjo Heiskanen (s. 1963) on monipuolinen kirjoittaja, joka on kirjoittanut niin romaaneja, runoja kuin elämäkertaakin. Nyt on taas runokokoelman vuoro. Nimi antaa jo viitteen siitä, mistä on kyse: omasta suvusta. Jo ensimmäisellä sivulla mainitaan taiteilijaserkku, perhe, isä, isoäiti. Lisää viitteitä: ”Hittoon sen Hiitolanne kanssa”, noitui va... Lue koko vinkki »
Katseen maanosat

Pauli Hautala: Katseen maanosat

Pauli Hautala (s. 1984) on esikoisrunoilija, jonka esikoisrunokokoelman Katseen maanosat on julkaissut Poesia. Kirjassa on Olli-Pekka Tennilän kiehtova kansikuva ja se on esineenä miellyttävän vähäeleinen. Runot sen sivuilla avautuvat proosamaisina, tasapalstaisina enimmäksen muutaman rivin mittaisina katkelmina. Poesian sivuilla teosta kuvailla... Lue koko vinkki »
Olen nyt täällä metsässä

Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä

Anja Erämajan edellinen runokokoelma Ehkä liioittelen vähän (2016) palkittiin Tanssiva karhu -palkinnolla, ja nyt tämä uusin kokoelma on niin ikään Tanssiva karhu -ehdokkaana. Jotain raatiin tenhoavaa Erämajan tyylissä taitaa olla. Mutta miksipä ei – pidin edellisestä kokoelmasta ja tämäkin maistuu. Kirjan runot ovat mitaltaan vaihtelevia. Osa o... Lue koko vinkki »
Jos vain muuttuisin toiseksi

Sanni Purhonen: Jos vain muuttuisin toiseksi

Sanni Purhosen kolmannen runokokoelman kannessa on paloiteltu naishahmo. Heti ensimmäisessä runossa kohdataan Erzsébet Báthory, unkarilainen kreivitär ja sarjamurhaaja. Luku on nimetty ”Outo nainen”. Väitetysti Erzsébet kylpi neitsyiden veressä kauneuden vuoksi. Purhosen runot ovat eri mieltä: ”olen sivistynyt / puhun neljää kieltä / mihin olisin t... Lue koko vinkki »
Pelle Romantique'n Konerunoja

Pelle Romantique: Pelle Romantique’n Konerunoja

Näin alkoivat nämä runot: piirsin väriliiduilla kuvan, jossa hymyilevä valas sukelsi ilmaan ja söi appelsiinia. Pelle Romantique’n eli Toni Lahtisen Konerunoja-teoksesta olen ollut tie­toinen jo pidempään. Vaadittiin Tanssiva karhu -ehdokkuus, että sain aikai­seksi tarttua kokoelmaan, joka laajenee runokirjaa mittavammaksi kokonai­suudeksi. En n... Lue koko vinkki »
Kirnu

Milka Luhtaniemi: Kirnu

Kukaan ei voi puhua niin korkealta, ei kenenkään läpi mene sellaista valoa. Jos runoutta asemoi jatkumolle helposta vaikeaan, Milka Luhtaniemen esi­koiskokoelma Kirnu asettuu luontevasti kallelleen vähän vaikeampaan päin. Näkemys saa vahvistusta vaikkapa Goodreadsin arvioista: haltioituneiden näkemysten joukkoon mahtuu muutama ”en tajua tätä yht... Lue koko vinkki »
Tulikärpäsiä Tammelan yllä

Leena Kellosalo: Tulikärpäsiä Tammelan yllä

Leena Kellosalo on monipuolinen taiteen alan toimija: näyttelijä, runoilija, krii­tikko, äänikirjojen lukija ja mitä lie muuta. Tämä Tulikärpäsiä Tammelan yllä on kolmas runokokoelma, kaikki kolme Ntamolta. Kokoelmat ovat keränneet ke­huja, niin tämä tuoreinkin, ja niinpä minäkin siihen tartuin. Nimen Tammela viittaa Tampereelle ja tamperelaisma... Lue koko vinkki »
Tuntemattoman planeetan unia

Johanna Ikonen: Tuntemattoman planeetan unia

Runokokoelma Tuntemattoman planeetan unia kantaa huolta ihmisen ja pla­neetan tilasta, kertoo takakansi, ja tällaiseen kuvastoon uppoudutaan heti kokoelman ensimmäisessä runossa, maalailemaan maailmanlopun ennustuk­sia. Itse runot ovat runsassanaista proosarunoutta, pitkiä kappaleita tasale­vyistä tekstiä. Valittu tyyli näyttää sivuilla vähän ty... Lue koko vinkki »
Mitä tahansa

Kari Aronpuro: Mikä tahansa

Kari Aronpuro on runoilijana tähänastisen – kovin vähäisen – kokemukseni perusteella sivistynyt, leikkisä, mutta vähän vaikea. Aronpuron kahdeskym­menes kokoelma Mikä tahansa vahvistaa tätä vaikutelmaa. Aronpuro viittailee sinne tänne, leikittelee erilaisilla kielellisillä rekistereillä ja tasoilla ja on sekä vaikeaselkoinen että hauska. Runot o... Lue koko vinkki »
Viimeinen talvi

Raisa Marjamäki: Viimeinen talvi

Viimeinen talvi on Poesian Poesiavihkot-sarjassa ilmestynyt vihkonen, joka muodostuu kahdesta osasta. Ensinnäkin se sisältää Raisa Marjamäen vuosi­na 2012–2013 kirjoittamia englanninkielisiä runoja. Toinen osa "Viimeinen talvi eli miksi en kirjoita enää englanniksi" on sitten tähän kiehtovaan aihee­seen pureutuva essee. Runoissa on puolensa; lue... Lue koko vinkki »
Ei kenenkään laituri

Raisa Marjamäki: Ei kenenkään laituri

Ei kenenkään laituri on kirjana viehättävä esine. Se on vanhanaikaisen näköi­nen, ja syystä: runoilija Raisa Marjamäki on sen itse latonut irtokirjakkeista ja Marjamäki on painanut sen Heidelbergin kohopainokoneella Olli-Pekka Ten­nilän kanssa. Teos on tehty kokonaan ilman tietokoneita. Lopputulos on kau­nis, ainoa miinus on vain vähän liian syväll... Lue koko vinkki »