Sisarukset-kirjan toisessa kannessa pikkuveli on polkupyörän kanssa ja sanoo "Siskoni on sarvikuono". Isosisko on kuvattu koulupukuun pukeutuneena sarvikuonona, joka lukee kirjaa.

Rocio Bonilla: Sisarukset

Espanjalaisen kuvittajan Rocio Bonillan kuvakirja Sisarukset on leikkisä kääntökirja, joka kuvaa sisaruussuhteita molempien osapuolten näkökulmasta. Toisella puolella isosisko kokee pikkuveljensä olevan kaiken tuhoava pikkuapina, toisella pikkuveli näkee isosiskon jääräpäisenä sarvikuonona.  Huolimatta sisaruussuhteen hankauksista ja ha... Lue koko vinkki »
Tavara-avaruuden kannessa on piirros sohvasta, jonka päällä on kaikenlaista tavanomaista tavaraa. Tavaran seassa on kirjan nimi, jonka päälle on pinottu lisää tavaraa. Kaiken yllä on valokeilan heittävä kattolamppu.

Anna Elina Isoaro ja Mira Mallius: Tavara-avaruus

Lastenrunous on parhaimmillaan lennokasta kieli-iloittelua, joka yhdistyy vetävään kuvitukseen. Anna Elina Isoaron kirjoittama ja Mira Malliuksen kuvittama Tavara-avaruus nousee helposti sinne uuden kotimaisen lastenrunouden kirkkaampaan kärkeen, Laura Ruohosen ja kumppaneiden seuraksi. Kirjassa pureudutaan tavaranpaljouteen ja tavanomaisen perh... Lue koko vinkki »
Kukas muu kuin Lii -kirjan kannessa on veden väreilevää pintaa ja Lii, joka on vedessä nenäänsä myöten.

Jani Ikonen ja Eveliina Talvitie: Kukas muu kuin Lii

Vuonna 2023 Eveliina Talvitie teki Jani Ikosen kanssa oivallisen Minä olen muuten Lee -kuvakirjan, jossa kuvattiin hurmaavasti erityisen Lee-lapsen elämää. Hyvin yksin viihtyvä Lee sai kirjassa itselleen uuden ystävän, Liin. Nyt Lii on saanut oman kirjansa. Kukas muu kuin Lii on tällä kertaa vähän pienempikokoinen kirja; kuvakirja se edelleen on... Lue koko vinkki »
Kielo miettii -kirjan kannessa on omenapuun oksia, joissa on omenoita, ja niiden yllä Kielo, jota pidetään molemmin puolin käsistä. Kielo on kuvattu ylhäältä päin, ikään kuin puun oksien näkökulmasta, ja hän katselee ylös kohti lukijaa.

Riina Katajavuori ja Hannamari Ruohonen: Kielo miettii

Riina Katajavuoren ja Hannamari Ruohosen Kielo-tytöstä kertovan kirjasarjan toisessa osassa Kielo on mietteliäänä. Äiti tekee siskonmakkarakeittoa ja se saa Kielon pohtimaan ihmisten välisiä sukulaisuussuhteita. Kuka on sisko? Kielo on sisko! Sitä pidemmälle Kielon on vähän vaikea hahmottaa, etenkin kun yksi ihminen voi olla monia asioita: miten äi... Lue koko vinkki »
Mitä on olla minä -kirjan kannessa on piirroksia ihmisistä uimahallissa: iso mies hyppytelineellä, nainen pitämässä pienen lapsen kädestä, nainen kuvattuna uimassa, raskaana oleva nainen makaamassa jalat nostettuina ylös ja keskellä kirjan päähenkilö Ruska alastomana.

Laura Ertimo ja Sanna Pelliccioni: Mitä on olla minä

Jos olet joskus pohtinut mitä kehopositiivisuus tarkoittaa, Mitä on olla minä on kelpo esimerkki. Tämä kuvakirja kertoo lapsen ja mummin uimahallimatkasta. Uimahallissa tehdään sitä mitä siellä on tapana tehdä, ja niin tekevät kaikki muutkin: kirjassa nähdään monenlaisia kehoja tavanomaisissa puuhissaan, tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Sit... Lue koko vinkki »
Millaisia isät ovat -kirjan kannessa keltasävyisessä, luonnosmaisesti piirretyssä keittiössä isä istuskelee hellalla valmistamassa ragua: kädessä on resepti ja toisella kädellä isä sekoittelee kastiketta. Vieressä pieni tyttö istuu todella korkealla keittiöjakkaralla ja katselee isäänsä tarkkaan.

Oskar Kroon ja Jenny Lucander: Millaisia isät ovat

Ruotsalainen kirjailija Oskar Kroon on kirjoittanut lastenkirjan, joka selventää, millaisia isät oikein ovat. Alkuperäisnimi Fakta om pappor kertoo, että ollaan tosiasioiden äärellä! Kuvittajaksi teokselle on saatu suomenruotsalainen kuvakirjataituri Jenny Lucander ja suomennoksesta vastaa lastenkirjojen suomentamiseen viime vuosina ryhtynyt kirjai... Lue koko vinkki »
Kielo loikoilee -kirjan kannessa äiti ja Kielo-tytär loikoilevat kielopeiton alla.

Riina Katajavuori ja Hannamari Ruohonen: Kielo loikoilee

On kuusivuotiaan Kielon iltapuuhien aika. Pyjaman pukeminen, hampaiden pesu ja iltasadun lukeminen sujuvat mallikkaasti. Kielo ei kuitenkaan halua asettua unten maille, vaan kaipaa rauhallista loikoilua. Äiti kaipaisi jo omaa aikaansa, mutta antaa periksi: onhan loikoilu ihanaa. Niin ihanaa, että Kielo haluaisi sitä syntymäpäivälahjaksi! Riina K... Lue koko vinkki »
Valpuri ja valtaisa vaatekaaos -kirjan kannessa on pieni ruskea tyttö vaatekasan keskellä. Sukkahousut, joilla on silmät, luikertelevat käärmeiden tavoin.

Saara Kekäläinen ja Reetta Niemensivu: Valpuri ja valtaisa vaatekaaos

Saara Kekäläisen kirjoittamat ja Reetta Niemensivun kuvittamat Valpuri-kirjat ovat saaneet paljon kehuja. Tämä sarjan kolmas osa voitti kaikkien aikojen ensimmäisen Limmi-kirjallisuuspalkinnon. Palkinnon arvovaltaa nostaa sen jakoperiaate, sillä liminkalaiset lapset valitsivat voittajan ehdokkaiden joukosta. Kirja on siis ansainnut parhaat mahdolli... Lue koko vinkki »
Kesän ainoa kaunis päivä -kirjan kannessa on äiti sylissään kaksi lasta. On kaunis kesäpäivä ja äiti ja lapset ovat eväsretkellä.

Maria Vilja: Kesän ainoa kaunis päivä

Maria Viljan nimi oli tuttu Villikissareppu-kirjasta. Se oli oikein mukava tuttavuus, joten tartuin tähänkin kirjaan – asiaa auttoi toki myös Kesän ainoa kaunis päivä -kirjan upean kesäinen kansikuva, jossa äiti syleilee kahta lastaan eväsretkellä, kaiken yllä ihana kesäinen heleys. Äidin ja lasten kesäretkestä kertova kirja on omistettu ”meille... Lue koko vinkki »
Pioneja ja peitetarinoita -kirjan piirroskannessa on kukkakaupan nimikyltti ja sen alla nainen istumassa kukkakaupan edustalla kahvilapöydän ääressä.

Laura Suomela: Pioneja ja peitetarinoita

Laura Suomelan Pioneja ja peitetarinoita jatkaa Blooming You -sarjaa. Avausosassa Tulppaanitoiveunia Tampereella asuva Helena päätyy töihin kukkakauppaan ja jättää kuormittavan sosiaalialan työnsä. Miten valita sopiva hetki kertoa irtisanoutumisestaan aviomiehelle, kun Harri hokee täyden loman ja vakituisen työpaikan etuja ja luulee, että vaimo on ... Lue koko vinkki »
Tulppaanitoiveunia-kirjan piirroskannessa on kirjan nimi roikkuvassa nimikyltissä, paljon kukkia ja nainen vaahtokylvyssä kukkaruukussa.

Laura Suomela: Tulppaanitoiveunia

Tulppaanitoiveunia on Laura Suomelan ensimmäinen aikuisille tarkoitettu romaani. Hyvän mielen kirja ei ole pelkkää kukkailoa niin kuin voisi luulla. Päähenkilö Helena kuormittuu sosiaalialan työssään ja koettaa järjestää ajatuksiaan ja tunteitaan monien muiden naisten tapaan siivoamalla. Käsiin osuu unohtunut aarrekartta, kartonki, jolle Helena on ... Lue koko vinkki »
Valohammas-kirjan kansi on enimmäkseen tyhjän vaaleanharmaa, mutta alaosassa on valokuva vehreästä metsiköstä oksien keskeltä.

Harry Salmenniemi: Valohammas

Harry Salmenniemi jatkaa autofiktiivistä perhe-elämän kuvausta Varjotajunnan ja erityisesti Sydänhämärän jalanjäljissä. Kirja kuvaa lyhyen katkelman perhe-elämää Jyväskylässä kesällä kolmevuotiaan taaperon ja puolivuotiaan vauvan kanssa. Mitään ei erityisemmin tapahdu, huippukohtia ovat käynti puistossa ja vierailu museossa. Minua sekoitettiin ... Lue koko vinkki »
Dublinilaisia-kirjan piirroskannessa on 16 ihmistä 1900-luvun alun asuissa. Useimpien vaatteet ovat mustat ja muodostavat yhtenäisen värialueen, jossa on tiilikuviointi. Ihmisten piirteet ovat varsin abstrakteja, eikä kenelläkään näy silmiä tai suita.

James Joyce: Dublinilaisia

Alkuvuoden kirjallisena projektina luen James Joycen Ulyssesta Leevi Lehdon suomennoksena. Se on hidasta etenemistä, jonka kanssa en pidä turhaa kiirettä. Lehdon alaviitteistä olen bongaillut lukuisia viittauksia Joycen Dublinilaisia-novellikokoelmaan, jonka henkilöt esiintyvät myös Ulysseksen sivuilla. Niinpä katsoin tarpeelliseksi tutustua tähän ... Lue koko vinkki »
Yhä hämärää

Heikki Rönkkö: Yhä hämärää

Millainen on ”posthumanistinen lähiöarjen dokumentti”? Se selviää sukeltamalla Heikki Rönkön Yhä hämärää -sarjakuvaan. Ainakin posthumanistisuus näkyy siinä, että Rönkkö ei ole piirtänyt perhesarjakuvaansa yhtään ihmistä. Lapsiperheen arjessa toki ollaan: on leluja ja Ryhmä Hau, saunomista ja siivoamista, kaupassa käyntiä ja ruoanlaittoa. Hämmen... Lue koko vinkki »
Talventaitto-kirjan kannessa on harmaalla taustalla kaksi puuta, joissa on valkoisia kukkia.

Vehka Kurjenmiekka: Talventaitto

Vehka Kurjenmiekan esikoisteos Kellopelisydän oli viime vuoden ilahduttavimpia kirjoja. Se herätti odotuksia jatkon suhteen: kirjassa kuvattu Merenkehrän maailma on niin rikas ja monipuolinen, että halusin palata sinne vielä uudestaan. Onneksi tiesin jo lukiessani, että Kurjenmiekalla on Aulan kanssa lähtökohtaisestikin useamman kirjan mittainen ku... Lue koko vinkki »
Varjotajunta

Harry Salmenniemi: Varjotajunta

Runoilija ja novellisti Harry Salmenniemen esikoisromaani Varjotajunta meni minulta ensialkuun ohi – pitäisikö tästäkin olla kiinnostunut? Pian kirjan ilmestymisen jälkeen tuli selväksi että pitäisi. Sittemmin olen lukenut Texas, sakset -runokokoelman ja tutustunut Salmenniemen novelleihin, enkä lainkaan ihmettele, miksi Salmenniemi kiinnostaa kirj... Lue koko vinkki »