Tuhkaksi tekemisen taika

Miira Luhtavaara: Tuhkaksi tekemisen taika

Miira Luhtavaaran runokokoelma Pinnallisuus teki siinä määrin vaikutuksen, että kun Teoksen syksyn kuvastossa oli Luhtavaaran esikoisromaani Tuhkaksi tekemisen taika, se pääsi oitis lukulistalle. Takakansi lupaa jo paljon aineksia: uusperhearkea, jota masennus pistää uusiksi, ponileikkejä, Melancholiaa, tiedettä ja ties mitä. Uusperheen muodosta... Lue koko vinkki »
Yö. Uni. Kuolema. Ja tähdet.

Joyce Carol Oates: Yö. Uni. Kuolema. Ja tähdet.

Enpä ole vähään aikaan lukenutkaan melkein tuhatsivuista tiiliskivikirjaa – tuntui usein, että jaksanko enää moisiin tarttuakaan, ne ovat nuoremmille ja reippaammille lukijoille ja että ne ovat enimmäkseen kuitenkin niin sanottuja lukuromaaneja, viihdettä ja tarinointia. Mutta Joyce Carol Oates osoitti, että olen jälleen kerran väärässä ennakkoluul... Lue koko vinkki »
Mrs. Dalloway

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

Instagramissa keväällä pidetty Kevät Virginian kanssa -kimppaluku kannusti Virginia Woolfin kirjojen pariin. Tartuin itsekin Woolfin kevyempiin teoksiin ja esseisiin jo keväällä, mutta pidempi romaani sai odottaa vuoroaan pitkälle kesään. Valintani kohdistui Mrs. Dalloway -romaaniin vuodelta 1925, joka on Woolfin keskeisistä romaaneista ainoa, jota... Lue koko vinkki »
Varjotajunta

Harry Salmenniemi: Varjotajunta

Runoilija ja novellisti Harry Salmenniemen esikoisromaani Varjotajunta meni minulta ensialkuun ohi – pitäisikö tästäkin olla kiinnostunut? Pian kirjan ilmestymisen jälkeen tuli selväksi että pitäisi. Sittemmin olen lukenut Texas, sakset -runokokoelman ja tutustunut Salmenniemen novelleihin, enkä lainkaan ihmettele, miksi Salmenniemi kiinnostaa kirj... Lue koko vinkki »
Aavistus

Mira Aurelia Eskelinen: Aavistus

Transihmiset alkavat näkyä kotimaisessa kirjallisuudessa enemmän ja enemmän. Mona Blingin viimevuotinen tietokirja 23 transmyyttiä ravisteli ansiokkaasti myyttejä ja nyt Mira Eskelisen Aavistus kertoo romaanin keinoin, millainen transitioprosessi voi olla. Teos on, kuten transihmiset joskus, luokituksia pakeneva: se on romaani, mutta päähenkilön ni... Lue koko vinkki »
Kuinka rakastaa tytärtään

Hila Blum: Kuinka rakastaa tytärtään

Mitä tulee mieleen israelilaisesta kirjallisuudesta? Minulle ensimmäisenä David Grossman ja Lavie Tidhar, miksei myös Amos Oz tai Yuval Noah Harari. Vähänlaisesti kaunokirjallisuutta Israelista kuitenkin tulee Suomeen, joten Hila Blumin Kuinka rakastaa tytärtään kiinnitti huomion kustantajan kuvastossa jo siksi. Oli ilo myös havaita, että Minna Tuo... Lue koko vinkki »
Saattaja

Sari Elfving: Saattaja

Olenko pulassa tämän kirjan kanssa? Mitä sanoa, miten vetää yhteen, jotta säilyisi kokonaisuus, ettei pelkästään seksuaalisuuden puolelle luiskahtaisi? On perhostyttö, Laina, biologian ylioppilas. On sota-aika, mutta myös vuosikymmen sodan jälkeen. Ja sitten se, joka tärvelee, kai, ihmisen: seksuaalisuus, himon voima ja outous. Laina on apus... Lue koko vinkki »
Kielletyt tunteet

Edith Wharton: Kielletyt tunteet

Kielletyt tunteet on kolmas yhdysvaltalaiselta Edith Whartonilta (1862–1937) suomennettu romaani. Whartonin laajasta tuotannosta on aikaisemmin ilmestyneet Säätynsä uhri (1922) ja Viattomuuden aika (1955), josta Wharton sai Pulitzer-palkinnon ensimmäisenä naiskirjailijana. Hän sai myös Yhdysvaltojen tiede- ja kirjallisuusakatemian kultamitalin, sen... Lue koko vinkki »
Lucy meren rannalla

Elizabeth Strout: Lucy meren rannalla

Miten olikaan ihanaa tavata taas Lucy Barton läheisineen! Luulin jo jättäneeni heille jäähyväiset Stroutin edellisessä kirjassa Voi William!, mutta toisin kävi, ja niin sainkin hienon lukukokemuksen jälleen kerran. Tätä romaania ei muuten missään vaiheessa mainostettu edes itsenäisenä jatko-osana tuolle aiemmalle Voi Williamille!, mutta mielestäni ... Lue koko vinkki »
Todiste

Ágota Kristóf: Todiste

Viime vuonna ilmestyi uusi painos Ágota Kristófin romaanista Iso vihko, joka ilmestyi alunperin vuonna 1986 ja suomeksi 1988. Iso vihko aloitti trilogian, jonka jatko saadaan nyt vihdoin ja viimein suomeksi. Olisi mielenkiintoista tietää, miksei La Preuve ilmestynyt aikoinaan suomeksi – myikö Iso vihko huonosti vai eikö tätä muuten vain katsottu su... Lue koko vinkki »
Annie John

Jamaica Kincaid: Annie John

Annie John on uusintapainos: kirja ilmestyi alunperin vuonna 1985 ja seuraavana vuonna Sinikka Buckley suomensi sen ja Kirjayhtymä julkaisi sen nimellä Katoava paratiisi. Nyt S&S on palannut Jamaica Kincaidin tuotannon pariin ja suomennos Kincaidin toisesta romaanista Lucy on saanut seurakseen uuden painoksen tästä Kincaidin esikoisteoksesta al... Lue koko vinkki »
Ei hyvä hylätyn

Johanna Hasu: Ei hyvä hylätyn

Tartuin kirjaan niin, etten tiennyt siitä oikein mitään, paitsi että sen on kirjoittanut Johanna Hasu ja hänen tekstinsä, olivatpa sitten runoja tai jännitystä, ovat aina hyvän lukuhetken arvoisia. Ei hyvä hylätyn esittelee heti alkajaisiksi Aamoksen ja Jürgenin. Lapsuudessa tutustuneet ja sitten aikuisina konsertoineet yhdessä 20 vuotta, kunne... Lue koko vinkki »
Haapajahaapa

Olli Sarpo: Haapajahaapa

Tämä kirja kertoo miehestä, jonka nimi on Malte, Malte Haapajahaapa (ent. Haapa o.s. Haavikko). Mistä moinen nimi, se selviää kun lukee kirjan. Malte on mielenkiintoinen persoona. Mies jolle on helpotus menettää työpaikka ja vaimo. Näin Malte itse kertoo. Vaimon lähtö osoittautui Maltelle samanlaiseksi oudoksi helpotukseksi kuin työpaikan m... Lue koko vinkki »
Tyyni valtameri

Kai Aareleid: Tyyni valtameri

Tyyni valtameri oli merkillisellä, lähes mystisellä tavalla erikoinen lukukokemus. Aareleidin edellinen suomeksi julkaistu teos Korttitalo ei valitettavasti tullut käsiini, mutta siinä on jälleen kerran yksi surullinen puute lukuhistoriassani. Tyynen valtameren keskiössä ovat äiti ja tytär, Emma ja Stella, ja heidän tarinoitaan reunustavat vielä... Lue koko vinkki »
Yksityiskohdat

Ia Genberg: Yksityiskohdat

Elämme oman tarinamme puitteissa monta pienempää elämää muiden kanssa, ihmisten jotka tulevat ja menevät, ystävien jotka katoavat omille teilleen tai lasten jotka kasvavat – en vain ole koskaan ymmärtänyt, missä ne varsinaiset puitteet ovat. Kaikki vaikuttaa itsestäänselvältä kun minulla on kuumetta tai kun olen rakastunut, silloin ”minä” väistyy j... Lue koko vinkki »
Luomistyö

Satu Taskinen: Luomistyö

Satu Taskiseen tutustuin alun perin vuonna 2017 ilmestyneen Lapset-romaanin myötä. Sen tajunnanvirtainen yhden päivän kuvaus sai tutustumaan Taskisen muihin teoksiin, joita luin taaksepäin: ensin hautajaisiin kokoontuneen perheen kuvauksen Katedraalin ja sitten esikoisteoksen Täydellinen paisti. Kaikista näistä jonkinlaisen trilogian muodostavista ... Lue koko vinkki »
Säkeitä Pietarista

Johanna Hulkko: Säkeitä Pietarista

Nyt kun sinne ei tahdo suurin surminkaan mennä ja kuitenkin mieli halajaa, on korvattava menohalunsa vaikka näin: lainaat Johanna Hulkon kymmenen vuotta vanhan romaanin Säkeitä Pietarista. Kyllä sillä tuon kaupungin kaduille ja tunnelmaan sujahtaa noin vain. Anna on opiskellut Leningradissa, rakastunut tulisesti; sinne mieli taas Anna Ahmatovan ... Lue koko vinkki »
Paratiisi on täällä ettekö te näe

Riikka Szalai: Paratiisi on täällä ettekö te näe

Herkkä. Hento. Miellyttävä. Lämmin. Lyyrinen romaani. Aloitanpa adjektiiviryöpyllä minäkin niin kuin aloittaa Riikka Szalai hellyyttä jakavan Paratiisi on täällä ettekö te näe -romaaninsa Unkarin Balatonin tienoilta, missä nuoripari hoitaa majataloansa Csárda Paprikaa ja odottaa esikoisen syntymää. On sen verran sykähdyttävää tekstiä, että va... Lue koko vinkki »
Lucrezian muotokuva

Maggie O'Farrell: Lucrezian muotokuva

Firenzen herttuan tytär Lucrezia de' Medici naitettiin Ferraran herttua Alfonso II d'Estelle jo teini-iässä. 15-vuotiaana kotikaupunkinsa jättänyt tuore herttuatar ei ehtinyt kauaa puolisonsa rinnalla hallita: jo alle vuoden kuluttua, keväällä 1561, Lucrezia menehtyi. Lucrezian elämään ja kuolemaan liittyvät huhut ja mysteerit kiehtovat vielä lähes... Lue koko vinkki »
Paratiisi

Fernanda Melchor: Paratiisi

Fernanda Melchorin edellinen suomennos, Hurrikaanien aika, oli hirmuista vyörytystä vailla kappalejakoja ja turhia välimerkkejä. Nyt Melchor on selvästi hieman asettunut: ensimmäisessä luvussakin – reilussa 30 sivussa – on jo kuusi kappalejakoa! Raju kirja tämäkin kyllä on, mutta mihinkäpä kartellien Meksikossa meno olisi rauhoittunut. Kansainvä... Lue koko vinkki »