Kahden kodin lauluja -kirjan kannessa on keskellä keltaiseen sadetakkiin pukeutunut poika. Vasemmalla puolella on vaaleanpunaisissa vaatteissa oleva isä sateenvarjon ja koskettimien kanssa, oikealla vihreissä sadevaatteissa oleva äiti, jolla on kitaralaukku. Pojan käsistä kulkee punaista nauhaa, joka kietoutuu vanhempien ympärille.

Ilja Karsikas: Kahden kodin lauluja

Yksi käytännöllisen lastenkirjallisuuden klassikkoaiheita on vanhempien ero. Monissa lasten kuvakirjoissa käsitellään vanhempien eroa eri näkökulmista. Ilja Karsikas liittyy joukkoon uudella kuvakirjallaan, jossa Petjan muusikkovanhemmat eroavat. Erouutinen tuntuu Petjasta epäreilulta ja kohtuuttomalta, mutta lohtua tarjoaa uusi ystävä, pieni hyppy... Lue koko vinkki »
Varjostajat-kirjan piirroskannessa kaksi valtavaa pitkiin mustiin kaapuihin pukeutunutta synkän klovnin näköistä ihmishahmoa istuu pienen bussin katolla. Bussin matkustajista erottuu pieni lapsi.

Anssi Hurme ja Maija Hurme: Varjostajat

Varjostajat kertoo isästä ja lapsesta, joiden elämään tulee varjostajia. Lapsi huomaa ensimmäisen huoneessaan: se on pieni hahmo sateenvarjon kanssa. “Pistin silmät kiinni ja teeskentelin, että nukuin. Ehkä se lähtisi pois.” Mutta ei se lähde, hiljainen hahmo vain palloilee ympäriinsä, avaa varjonsa ja peittää lapsen pehmeään hämärään. Hahmo seuraa... Lue koko vinkki »
Silkkiapinan nauru -kirjan kannessa on sinisävyistä öistä metsää, jossa tapiiri kuljeskelee vedessä katsellen taivaalle.

Linda Bondestam ja Annika Sandelin: Silkkiapinan nauru

Viidakossa asuvat parhaat ystävykset silkkiapina ja tapiiri, jotka leikkivät päivät pitkät. Sitten silkkiapina kuitenkin sairastuu ja lopulta kuolee. Laiskiainen, tukaani ja silmälasikarhu yrittävät lohduttaa tapiiria, mutta mikään ei korvaa rakasta ystävää. Kukaan ei loiki oksilla yhtä taitavasti, pidä yhtä kauniita puheita tai naura yhtä heleästi... Lue koko vinkki »
He, jotka jäävät jäljelle -kirjan kannessa on isä, kaksi lasta, mummo ja koira hautakiven äärellä. Mummo ja toinen lapsista kaataa kastelukannulla vettä hautakiven edessä oleville kukille.

Siri Ahmed Backström ja Karin Saler: He, jotka jäävät jäljelle

Kuolemaa voidaan käsitellä lasten kuvakirjoissa monin tavoin. Toisinaan käsittelytapa on lyyrisempi ja etäisempi, toisinaan konkreettisempi. Ruotsalainen He, jotka jäävät jäljelle kallistuu konkreettisen puolelle. Jo kansikuvassa perhe on kokoontunut hautakiven äärelle. Karin Saler palkittiin tästä esikoislastenkirjastaan kuvittaja Siri Ahmed Backs... Lue koko vinkki »
Tuulen myötä -kirjan kannessa on vesivärein tehtyjä pehmeärajaisia vihreitä puita ja varsin viitteellinen ranta, jossa on valkoisia pieniä veneitä.

Sanna Pelliccioni ja Katri Tapola: Tuulen myötä

Tuulen myötä -kirjassa huomio kiinnittyy ensimmäisenä utuiseen vesiväreillä tehtyyn kanteen, jossa pehmoiset puut vihreän eri sävyissä ovat vaaleanturkoosin järven rannalla. Kirja todistaa Sanna Pelliccionin monipuolisuutta taiteilijana: tyylillisesti tämä on hyvin kaukana vaikkapa Onni-poika-kirjojen lapsellisesta selkeydestä. Katri Tapolan kir... Lue koko vinkki »
Syvään veteen -kirjan kannessa on ikään kuin paperista leikattu valkoinen nuoren naisen hahmo vajoamassa tummenevista sinisistä samankeskisistä ympyröistä muodostuvaan kuiluun.

Anne-Maija Aalto: Syvään veteen

Anne-Maija Aalto nuortenkirjailija ja humanististen tieteiden kandidaatti. Hän on opiskellut luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa. Syvään veteen on Aallon esikoisromaani. Toinen romaani Korento sai Topelius-palkintoehdokkuuden. Vuonna 2021 julkaistiin kolmas ja neljäs romaani Mistä valo pääsee sisään ja Lumen hiljaisuus. Mistä valo pääsee sisää... Lue koko vinkki »
Pimeät päivät, valkeat yöt -kirjan kannessa on peltomaisema, kuvassa on enimmäkseen taivasta. Kuvan poikki menee pyykkinaru ja taivaalla lentelee pääskyjä.

Paula Nivukoski: Pimeät päivät, valkeat yöt

Pimeät päivät, valkeat yöt, itsenäinen jatko-osa Kerran valo katoaa -teokselle, on Paula Nivukosken neljäs aikuisten romaani.  Nivukosken kauniilla, runollisen aistivoimaisella kielellä Pimeät päivät, valkeat yöt kertoo rankoista kokemuksista ja tunteista. Juuri tuo kieli ja kertomisen tapa auttavat lukemaan tarinaa ”helposti” ja kevyesti, vaikk... Lue koko vinkki »
Pieni suuri tarina surusta -kirjan piirroskannessa kettu istuu maassa. Pieni hiiri lähestyy kettua lehti kädessään ja iso kyynel silmässään.

Réka Király: Pieni suuri tarina surusta

Kuvittaja Réka Király on tehnyt Pieni suuri tarina -kuvakirjoja vuodesta 2013 alkaen. Tämä on sarjan viides kirja. Kirjoissa seikkailevat ihmismäiset metsän eläimet. Nyt päähenkilönä on Kettu, joka eräänä muuten tavanomaisena syyspäivänä tulee rauhattomaksi huomattuaan turkkinsa muuttuneen. Kettu kuulee oudon kuiskauksen: “Pian on aika.” Kettu p... Lue koko vinkki »
Vaasan prinsessa

Lars Sund: Vaasan prinsessa

Kesken kuuman kesän 2018 tanssija Alexandra Schalin-Holm saa lomamatkallaan tiedon kummitätinsä vakavasta sairastumisesta. Hänen on lähdettävä pikavauhtia Kokkolaan, valvomaan Iris-tädin sairaalavuoteen luo. Alexandran isä, säveltäjä Alf Holm, on puolisoineen matkalla Itä-Suomessa, kun tieto Iriksen sairaudesta saavuttaa hänet. Myös Alf palaa länsi... Lue koko vinkki »
Ei alkua ei loppua

Ellen Strömberg: Ei alkua ei loppua

Suomenruotsalainen Ellen Strömberg nousi minun kartalleni edellisellä August-palkitulla nuortenkirjallaan Mehän vaan mennään siitä ohi. Kirja kuvasi hienosti nuoruuden murroskohtia, ystävyyttä ja rakkauden etsimistä. Nyt Strömberg on kirjoittanut ja Eva Laakso suomentanut uuden nuortenkirjan, johon oli tietysti pakko tutustua. Ei alkua ei loppua... Lue koko vinkki »
Dinosaureeni

Sami Oskari Lahtinen: Dinosaureeni

Jussin isä kuolee, eikä Jussi osaa surra tätä. Tuhkien sirottelun Kymijokeen pitäisi olla kaunis hetki, mutta se ei tunnu miltään. Jussi alkaa kirjoittamaan novelleja etsiäkseen isäänsä lapsuudenmuistoistaan. Naapurista löytyy kirjailija, joka arvioi Jussin tekstejä ja kannustaa tätä kulkemaan kohti sitä romaania, jota Jussi kirjailijan mielestä to... Lue koko vinkki »
Kellotanssi

Anne Tyler: Kellotanssi

Willa Drake on ulkonaisesti melkein kuin kuka tahansa koulutyttö 1960-luvulla: äiti, isä, pikkusisko Elaine, koulutoverit, harrastukset. Mutta pinnan alla kuohuu, sillä äiti on epävakaa, eksentrinen, arvaamaton, ja Willa ajatteleekin: ”Heidän perheessään oli jotain pahasti vialla! Willa oli ainoa normaali koko joukosta.” Ehkä niin. Romaani poimii h... Lue koko vinkki »
Akheron

Saila Susiluoto: Akheron

Kreikkalaisessa mytologiassa Akheron on Haadeen halki virtaava joki. Jokiahan Haadeessa piisaa; perinteisesti Akheron oli se joki, jonka yli Kharon kuolleita lautturoi (roomalaiset runoilijat antoivat tämän aseman Styksille). Kovin kalmaisissa tunnelmissa Saila Susiluodon samanniminen runokokoelma ei liiku, mutta Kreikassa kylläkin ja kreikkalaista... Lue koko vinkki »
Saari josta olen poissa

Tuija Välipakka: Saari josta olen poissa

Sanotaan se heti: Tuija Välipakan Saari josta olen poissa on hieno runokokoelma. Välipakka on pitkän linjan runoilija, jonka esikoiskokoelma ilmestyi jo 2003; tämä on Välipakan kuudes kokoelma. Saari josta olen poissa kuvaa hienolla tavalla menetystä ja menneisyyttä.  Kuoleman aikamuoto ei ole perfekti.Ei, vaikka minulle soitetaan sairaala... Lue koko vinkki »
Baumgartner

Paul Auster: Baumgartner

Lukiessani Paul Austerin Baumgartneria, romaania ikääntyvästä kirjailijasta, kävi mielessäni useampaankin kertaan, että mahtaakohan käsillä olla kirjailijamestarin tilinpäätös. Niinhän siinä kävi, että nyt kirjoittaessani tätä arviota uutisoidaan Austerin kuolemasta 77-vuotiaana. Kepeät mullat! Sy Baumgartner on 1940-luvun lopulla syntynyt yliop... Lue koko vinkki »
Hölmö rakkaus

Akwaeke Emezi: Hölmö rakkaus

Akwaeke Emeziltä on suomennettu jo muutama teos, jotka ovat olleet tyyliltään vaihtelevia ja kovin omaperäisiä ja persoonallisia. Hölmö rakkaus on tähän asti suomennetuista teoksista kenties tavanomaisin, mutta kyllä siinäkin perinteiseen rakkaustarinaan muutama kierre saadaan. Rakkausjutusta on kuitenkin kyse, kuten nimikin kertoo. Pidin suomen... Lue koko vinkki »
Kiitos tästä yöstä

Risto Oikarinen: Kiitos tästä yöstä

Risto Oikarinen on palkittu runoilija, jolta olen itse tosin lukenut ainoastaan romaanin Nälkämaan laulu (Otava 2016). Se jätti sen verran myönteisen vaikutelman, että tähän uusimpaan runokokoelmaan kuvastosta tartuin. Edellisestä Oikarisen runokokoelmasta onkin aikaa: Värioppi ilmestyi vuonna 2012. Noin äkkiseltään Kiitos tästä yöstä -kokoelmas... Lue koko vinkki »
36 uurnaa

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa : väärässä olemisen historia

Tämä kirja on pieni aarre, jota olen vaalinut yöpöydälläni. Kun katse on kohdistunut siihen, ihaillut sen kantta ja tullut ajatus siitä, miten mukavaa on mennä nukkumaan ja toivoa, ettei uni tulisi, koska haluaisi vaan viettää aikaa tämän kirjan parissa. Olen aina ollut kiinnostunut sukupolvia käsittelevistä romaaneista, sillä miten pieni aika ... Lue koko vinkki »
Silmät tottuvat pimeään

Anne Rossi-Horto: Silmät tottuvat pimeään

Aloitan tämän kirjan esittelyn itsekkäästi omasta tilanteestani: jos makaa ikävässä kuumetaudissa sairaalassa toista viikkoa, olisi varmaankin hyvä valita lukemisekseen jotain kepeähköä, cozy crimea, pakinoita, tasaisia elämäkertoja. Mutta minä tein toisin, ja vaikka Anne Rossi-Horton kokoama teos itsemurhaan päätyneen pikkusiskonsa päiväkirjoista ... Lue koko vinkki »