Seuralainen-kirjan kannessa on punaiseksi sävytetty ja hyvin sumea mustavalkovalokuva kaupungin kaduilta.

Outi Pakkanen: Seuralainen

Outi Pakkasen Seuralainen on hyvä seuralainen. Jälleen oli käsissäni kirja, joka oli helppo lukea ja Pakkanen ottaa vaan niin tiukkaan otteeseen, ettei se hellitä ennen kuin viimeisellä sivulla. Tässä uusimmassa Pakkasen dekkarissa päästään seuralaispalvelu Daylight'n kuvioihin. Emäntänä toimii Rebecca Koivisto, joka värvää palvelukseensa nuoria... Lue koko vinkki »
Kononen ja yövieraat -kirjan kannessa on ylhäältä päin kuvattu tilanne, jossa metsässä on valkoisella lakanalla peitetty ruumis, jonka äärellä on kaljupäinen mies mustassa takissa.

Eero Pasanen: Kononen ja yövieraat

Eero Pasasen Kononen ja yövieraat on jo kymmenes Konos-dekkari, mutta minulle se oli ensimmäinen. Varsin miellyttävä tuttavuus ja luulenpa hyvinkin, että aion tutustua niihin muihinkin. Rikostarkastaja Martti Kononen väittää olevansa vittumaisin rikostarkastaja. No, kaikesta huolimatta Kononen ratkoo rikoksia ja vaikuttaa erittäin inhimilliseltä... Lue koko vinkki »
Macbeth on kuollut -kirjan kannessa on mustavalkoinen, punertavaksi sävytetty valokuva kerrostalosta, jonka edessä kulkee katu ja autoja, ja etualalla on iso havupuu.

Outi Pakkanen: Macbeth on kuollut

Tämä Outi Pakkasen dekkari näki päivänvalon jo 1999, mutta ilmestyi nyt pokkaripainoksena. No, ei haittaa, sillä niin hyvin on tämä säilynyt, ettei ikää huomaa kuin Häkkisen voitosta ja markka-ajasta. Suuri Näyttelijä Arttu Jaala on kaikkien ihannoima näyttelijä, jolla on ollut loisteliaita rooleja. Juuri valmistellaan huikeaa näytelmää, pienell... Lue koko vinkki »

Martti Linna: Kuolleita unelmia

Martti Linnalta tuli kolmas Sudenmaa-dekkari, joka on ehkä kulkevin. Luin sen nopeasti, sillä se sai minut niin kiinni niihin kuolleisiin unelmiin. Kirjassa on Haliwood-yritys, joka tekee hirsisiä unelmia unelmaperheille, upei­ta taloja, joissa asustaa idyllinen perheonni. Haliwood-yrityksessä on kaikki erittäin hyvin ja kaikki työntekijät ovat ... Lue koko vinkki »
Tappajan näköinen mies

Matti Rönkä: Tappajan näköinen mies

Viktor Kärppä on paluumuuttaja, tappajan näköinen mies. Millanen se sitten on, jää lukijan "nähtäväksi". Päähenkilönä Kärppä saa toimeksiannon. Olisi löydettävä kadonnut vaimo. Sen jälkeen alkaakin kärppämäinen vauhti. Viron ja Suomen väliä ja suomalaisia, virolaisia, venäläisiä. Murhia! Kärppä siinä kaiken keskellä tapailee tyttöystävää ja huol... Lue koko vinkki »
Pudotus

Matti Laine: Pudotus

Pudotus on Matti Laineen esikoisteos. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ja kaikenmoisia kiemuroita ja koukeroita niin, että oikein hämmästyttää kuinka kaikki on saatu kirjaan mahtumaan, vaikka sivuja on vain 223. Kirja tempaisee heti alusta asti mukaan niin juonellisesti kuin helpon luettavuuden takia. Lyhyitä kappaleita ja paljon replik... Lue koko vinkki »
Koskinen ja siimamies

Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies / Kuka sellaista tekisi

Luin peräjälkeen kaksi Seppo Jokisen komisario Koskisen seikkailuja. Yleensä en lue samalta kirjailijalta kahta kirjaa peräkkäin, mutta nyt vain jäin niin nakeliin. Ensin luin sen ihan ensimmäisen Koskinen ja siimamies (1996), sen jälkeen viimeisimmän Kuka sellaista tekisi (2008). Järjestyksellä ei ole mitään väliä, sillä kaikki Komisario Koskisen ... Lue koko vinkki »

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Nyt on kyseessä varsinainen ruotsalaisuuden ylistys ja mikä ihmeellisintä, niin yhtään ei ärsytä. Kirja vaikuttaa niin vitsiltä alusta loppuun asti, vaikka välillä jää miettimään, että ei kai tässä nyt mennä fanaattisuuden puolelle. Sen vapauttaa nauru, joka aivan väkisin pyrkii kaiken aikaa olemaan mukana. Kirjailija marssittaa kaiken Ruotsiin ... Lue koko vinkki »