Liisa Talvitie: Ilu : Ilkka Heiskanen esittää

Ilkka Heiskanen on hauska heppu ja se tulee tässä kirjassa hyvin ilmi, koska Ilu on kertonut elämästään Liisa Talvitielle, joka on rakentanut kivan paketin kasaan. Pääasia on teatterissa, joka on ollut Ilulle aina se tärkein juttu ja mikäs siinä, kun osaa, on taitoja ja asennetta. Teatterihistoriaa saadaan maistaa muun muassa siinä, kun kerrotaa... Lue koko vinkki »

Ida Henrikson ja Eija Mäkinen (toim.): Vivica Bandler : vuosisadan nainen – århundradets kvinna

Vivica Bandlerin syntymästä tuli vuonna 2017 kuluneeksi 100 vuotta. Millainen oli tämä vuosisadan nainen, siitä saa tästä kirjasta lukea monien ihmisten näkökulmasta. Heitä ovat ystävät, työtoverit, jopa hekin, jotka eivät häntä tavanneet, mutta ovat päässeet osalliseksi Vivican säätiön, Teaterstiftelsen Vivicas Vänner, avusta. Aikoinani "opin tun... Lue koko vinkki »

Christian Rönnbacka: Viskiretki : suomalaisen viskin jäljillä

Miksi tartuin tähän kirjaan; siihen oli kaksi syytä: Viski – jota lipittelin nuoruusvuosina niin, että miellyin nimenomaan skottiwiskiin ja kaikki muut maistuivat hirveälle. On sanottava, kuten kirjailija itse alkusanoissa, kuinka Chivas Regal ei viennyt makuhermoja millekään aromien vuoristoradalle, mutta muistoksi kalliin kankkusen siitä sai... Lue koko vinkki »

Laura Salama: Kiitoskirjeitä

Rakas Laura, Kiitos tästä kirjasta, joka antoi minulle monta ihanaa hetkeä! Luin sitä ensin itsekseni ja olin aivan haltioitunut jo siitä, miten alussa kerroit, saatesanoissasi, kuinka kiität mielessäsi joka päivä ihmisiä, jotka tekevät elämästäsi elämisen arvoista. Aivan mahtavaa. Kun olin lukenut itsekseni, olin niin sillä mielellä, että ha... Lue koko vinkki »

Katja Kettu: Rose on poissa

Katja Kettu on kirjailija, jonka kirjoja osaa odottaa ja Rose on poissa oli sellainen kirja, että sitä halusi herkutella hitaasti, sivu kerrallaan maistellen. Tarina on rankka. Lempi palaa 45 vuoden jälkeen reservaattiin, jossa on syntynyt, suomalaisen isän ja intiaaniäidin lapseksi. Rose on hänen äitinsä. Koko kirjan matkan kulkee mukana, että ... Lue koko vinkki »

Gustav Hägglund: Kenraalin iltahuuto

Kenraalin iltahuuto on kirja, jonka lukee vikkelään, sillä se on jaettu lyhyisiin kappaleisiin ja teksti on sellaista, että sitä pitäisi ymmärtää, vaikka ei olisi asioista jyvälläkään. Gustav Hägglund kertoo suoraan kaiken sen, mitä on mieltä ja mistä, ja kertoo siinä samalla miksi ja millaisella elämänkokemuksella. Kenraalilla on aiheita ja tap... Lue koko vinkki »

Juha Vuorinen: Buenos días kirvesvartta

Andalusian aurinko on porottanut kaljuun päälakeen siihen malliin, että sillä on seurauksensa. Buenos días kirvesvartta on melkoinen juttupaketti. Kaikki tunteet peliin, kun tätä lukee. Olen ihan tosissani, sillä jos välistä naurattaa makiasti, niin kyllä sitten on sekin paikka, kun tippa on linssissä. Sitten ne tarinat, kun sitä pää nytkähtelee... Lue koko vinkki »

Tapani Bagge: Pirunsaari

Nappasin dekkaripinosta kirjan, joka sattui olemaan Pirunsaari, tuotteliaan Tapani Baggen ties kuinka mones kirja. Heti alusta ollaan kaupungissa, joka vaikuttaa tutulta, niin tutulta, että tunnistin heti paikkoja, joissa olen itse käynyt. Kirjassa kaupungin nimi on Elviira ja jo se alkoi naurattamaan, murhasta huolimatta. Murhia on kaksi ja ... Lue koko vinkki »

Leo Laurila: Jannen ja Elisan kapina

Janne ja Elisa ovat tämän kirjan nuoripari, aikana jolloin on vaikeaa, sisällisota ja kaikesta on pula. Heti heistä ei paria tule, sillä paljon ehtii ennen sitä tapahtua. Elisa raiskataan sekä punaisten että valkoisten toimesta. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Kuusankoskelle, missä Elisan isä on Kymi-yhtiössä viilarina. Isälle käy kalpaten ja Eli... Lue koko vinkki »

Martti Turtola (toim.): Kotirintama

Minua on aina enemmän kiinnostanut se, miten sodan aikana pärjättiin kotirintamalla kuin se, mitä rintamalla tapahtui. Niinpä nyt on käsissäni ollut mahtava teos ytimekkäällä nimellä Kotirintama. Kirja on syntynyt isolla porukalla, jonka päätoimittajana on ollut Martti Turtola. Kirjassa käydään läpi, miten Suomi pysyi pystyssä siviilipuolella. M... Lue koko vinkki »

Tuija Lehtinen: Viesti menneisyydestä

Tuija Lehtinen on kirjailija, jolla on suunnaton tuotanto, viihderomaaneja ja nuorten kirjoja. Nyt on tehty aluevaltaus dekkareihin. Viesti menneisyydestä on jo toinen, Väärä vainaja oli ensimmäinen. Kirjoissa pääosassa seikkailee entinen poliisi Erja Repo. Lettipää Repo ei halua olla tutkimassa mitään juttua, vaan olisi enemmän mielissään, jos ... Lue koko vinkki »

Henna Mäkelin: Kuolema : kaikki mitä olet aina halunnut tietää

Nyt ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, kun puhutaan kuolemasta. Tällainen kirja on hyvinkin aiheellinen, sillä kuolema on aihe, josta ei juuri puhuta, ei uskalleta. Miksi niin, ehkä siksi, että ei tiedetä siitä tarpeeksi. Sen takia nyt on kirja, jossa kerrotaan kuolemasta juurta jaksain. Henna Mäkelin on haastatellut ihmisiä, joita kuolema on... Lue koko vinkki »

Kirsikka Saari: Hölmö nuori sydän

Hölmö nuori sydän on kirja, johon tartuin ensin Akateemisessa Kirjakaupassa ja nimenomaan aikuisten puolella. Otin siitä jopa kuvan, että varmasti muistaisin sen jatkossa. Kirjastosta sitten varasin ja kun aloin lukea tarinaa nuorista, 15-vuotiaista, ihmettelin, miksi kirja on laitettu aikuisten puolelle? Sinänsä mitään vahinkoa ei päässyt syntymää... Lue koko vinkki »

Minna Rytisalo: Rouva C.

Luin aikoinaan Minna Rytisalon kirjan Lempi, joka oli niin hyvä, että se jäi mieleen runollisen kauniin tekstin ansiosta ja että heti tuli sellainen olo, että tätä lisää. Niinpä kun bongasin kirjan Rouva C., varasin sen ennen kuin edes tiesin mistä se kertoi, koska se ei ollut se tärkein asia, vaan se, että pääsin lukemaan taas sitä niin kiehtovaa ... Lue koko vinkki »

Matti Laine: Tappajan vaisto

Elias Vitikka on rikollispomo, ei mikään ihan hirmuinen, vaan sellainen mielenkiintoinen heppu, jonka elämää olen seurannut jo niin, että tämä Tappajan vaisto on neljäs Elias Vitikka -dekkari. Silti itsenäinen tarina, eikä siis haittaa, vaikka ei olisi ennen kuullutkaan Elias Vitikasta, hän kyllä esittelee itsensä joka kirjassa. Tällä kertaa Eli... Lue koko vinkki »

Petja Lähde: Ilon kaava

Ilon kaava oli minulle ensimmäinen Petja Lähteen kirja. Eikä olleenkaan huono valinta. Teksti kulkee kuin juna ja junassa mennään osa matkaa. Tarina kertoo Päiviö ja Pyy Salosta. Jo nimet ovat niin hauska juttu, että se taisi olla se vahvin juttu, miksi kirjaan tartuin. Heti ensimmäisellä sivulla selviää, että poikien äiti oli ollut Päiviö Pyysa... Lue koko vinkki »

Kalle Päätalo: Ihmisiä telineillä

Joskus nuorena olen lukenut jonkun Päätalon kirjan, josta en muista mitään. Nyt kun on jo ikää kertynyt, otin härkää sarvista ja tartuin Päätalon esikoisteokseen Ihmisiä telineillä, jonka alkuperäinen painos julkaistiin vuonna 1958. Sen verran nytkin luistin, että en varsinaista fyysistä kirjaa ottanut, vaan äänikirjan muodossa ja miksikö, niin sik... Lue koko vinkki »
Ihminen on herkkä eläin

Rafael Donner: Ihminen on herkkä eläin : omaelämäkerrallinen essee

Tartuin tähän kirjaan silkasta uteliaisuudesta ja minusta se on hyvä syy. Rafael Donner on nuori ja niin, jos ei muuta hänestä tiedä, niin Jörn Donnerin poika. Yhtään kirjaa isältä en ole lukenut, mutta jostain kumman syystä poika kiinnosti. Eikä ollenkaan huono valinta, sillä Ihminen on herkkä eläin on erittäin mielenkiintoinen kirja, essee. Ra... Lue koko vinkki »

Jukka Behm: Eikä yksikään joka häneen uskoo

Eikä yksikään joka häneen uskoo... kuin suoraan Raamatusta. Niinpä, tässä kirjassa liikutaan juuri siinä, mitä Raamatussa sanotaan ja miten ja kuka sitä kirjaa tulkitsee. Päähenkilönä on Henri Jaatinen, nuori koululainen, joka ajautuu kavereiden mukana seurakuntanuoriin, jossa vallitsee "viidesläisyys", herätysliike evankelis-luterilaisen kirkon... Lue koko vinkki »