Ilmatilaa

Kashmeera Lokuge ja Hyppe Salmi: Ilmatilaa

Ilmatilaa on kuvaus parikymppisenä Shehanin elämästä ja pyristelystä erilaisten ristikkäisten paineiden keskellä. Opinnot ovat pahasti jumissa, työelämässä tarjolla on osa-aikaisia aspahommia, deittailuelämä on yhtä pettymysten sarjaa. Sri Lankassa asuva äiti painostaa avioliittokysymyksillä, Suomessa asuva länsimaistunut isä haukkuu luuseriksi, ra... Lue koko vinkki »
Olin niinku aurinko paistais

Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais

Gabriel on nuori mies, jonka elämässä järisee. Ensin hyvässä: ihana luokkakaveri Aava on lupautunut treffeille. Sitten pahassa: äiti tulee töistä kotiin, mutta tavanomaisen hyväntuulisen "äiti on täällä"-huudon sijasta ei mitään. Töissä on ollut raskasta, äiti vetäytyy huoneeseensa, pistää oven kiinni, eikä tule enää ulos. Gabriel joutuu vastuus... Lue koko vinkki »
Olen tyttö, ihanaa!

Merja Virolainen: Olen tyttö, ihanaa!

Tätä Tanssiva karhu -voittajaa olen jo vähän odottanut. Kun runokokoelman nimi on Olen tyttö, ihanaa!, luvassa on pakko olla jotain mielenkiintoista. Monipuolisen kirjoittajan ja taiteilijan Merja Virolaisen neljäs kokoelma onkin oivallinen! Kokoelma alkaa ilahduttavalla sanaleikittelyllä, luomiskertomuksella, joka nojaa sanojen monimerkityksisy... Lue koko vinkki »
Koski

Heidi Jaatinen: Koski

Melkoinen kirja, tämä Koski. Sen tapahtumat alkavat vuodesta 2015, kun kirjailijan isä saa syöpädiagnoosin. Siitä syöksytään vuoteen 1912, kiuruveteläiseen Kosken taloon, jossa niin ikään on kuolemaa käsillä: talon emäntä Hilma on kuolemassa lapsivuoteeseen. Yhdestoista lapsi koitui kohtaloksi. Isäntä Tuure on aikoinaan tullut taloon isäntärengi... Lue koko vinkki »
Olo

Lauri Otonkoski: Olo

Tanssiva karhu -voittajien listalla vastaan tulee ensimmäinen tuplavoittaja. Lauri Otonkoski voitti ensimmäisen Tanssivan karhunsa vuonna 1996 kokoelmalla Musta oli valkoinen. Seuraavan voiton toi tämä vuonna 2002 ilmestynyt runokokoelma, Olo. Huomattavan ytimekkäästi nimetty Olo on päiväkirja, jonka runot on jaoteltu kuukausittain ja nimetty pä... Lue koko vinkki »
Kimeä metsä

Aila Meriluoto: Kimeä metsä

Suomalaisen runouden kentällä ei ole monia Aila Meriluodon (1924–2019) kaltaisia nimiä. Jo esikoiskokoelmallaan Lasimaalaus (1946) läpimurron tehnyt Meriluoto on sittemmin julkaissut useita runokokoelmia, elämäkerrallisia teoksia ja romaaneja, joista tunnetuin on varmasti esikoisromaani Peter-Peter. Runokokoelmille tuli 1990-luvulla yli kymmenen... Lue koko vinkki »
Ihmisen kaltainen

Helena Sinervo: Ihmisen kaltainen

Helena Sinervo on moneen kertaan palkittu ja tunnustuksia kerännyt runoilija, kirjailija, suomentaja ja ties mitä muuta – todellinen kielen monitaituri, siis. Runopuolella tämä Ihmisen kaltainen -kokoelma, Sinervon neljäs, nappasi Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 2001. Tämä on kovin moniääninen kokoelma. Sinervo kirjoittaa monin eri sävyin, eril... Lue koko vinkki »
Maa joka ei koskaan sula

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula

Inkeri Markkulan esikoisteos Kaksi ihmistä minuutissa kertoi äitiyteen liittyvistä ongelmista ja toisaalta isosta maailmanlaajuisesta ongelmasta, malariasta. Uusi teos Maa joka ei koskaan sula pyörii samankaltaisen rakenteen ympärillä: on äitiyteen nivoutuvia ongelmia ja globaaleja ilmiöitä, ja niiden leikkauskohtaan Markkula on rakentanut oivallis... Lue koko vinkki »
Tomunhäikäisyvalo

Harri Nordell: Tomunhäikäisyvalo

Vuoden 2001 Tanssiva karhu -palkinto myönnettiin Harri Nordellin neljännelle runokokoelmalle Tomunhäikäisyvalo. Nordell ei ole mikään huomattavan tuottelias runoilija: ensimmäinen kokoelma ilmestyi jo 1980, kaksikymmentä vuotta ennen tätä neljättä. Mutta runous ei olekaan nopeuskilpailu tai liukuhihna, ja Nordell itse siteerasi Turun Sanomien haast... Lue koko vinkki »
Kun elän

Jyrki Kiiskinen: Kun elän

Tanssiva karhu -palkinto meni vuonna 2000 Jyrki Kiiskisen kokoelmalle Kun elän. Kokoelma koostuu kahdesta sarjasta. Maisema särkyneen tuulilasin takana kuvaa autoja ja auto-onnettomuuksia, Uneton yö puolestaan valvomista omassa vuoteessa aamuyhdestä seitsemään. Kiiskisen ilmaisu on rytmiltään napakkaa. Säkeet ovat lyhyitä, enimmäkseen kaksi- tai... Lue koko vinkki »
Mitta ja määrä

Anni Sumari: Mitta ja määrä

Anni Sumari voitti Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 1998 tällä runokokoelmalla. Kun olen lukenut voittajia järjestyksessä, Mitta ja määrä asettuu vasten edellistä voittajaa, Mirkka Rekolan Taivas päivystää -kokoelmaa. Kuinka erilaisia nämä ovatkaan! Siinä missä Rekola oli aforistisen niukkasanainen, Sumarin runot polveilevat useamman sivun mittaisi... Lue koko vinkki »
Taivas päivystää

Mirkka Rekola: Taivas päivystää

Mirkka Rekolan (1931–2014) runokokoelma Taivas päivystää on runoilijan myöhäistä tuotantoa, ilmestynyt yli 40 vuotta esikoiskokoelman jälkeen. Se palkittiin Tanssiva karhu -palkinnolla vuonna 1997 ja siksi se on nyt minunkin käsissäni. Rekola oli nimenä tutuimmasta päästä Tanssiva karhu -voittajia; vaikka en ole runoutta juuri seurannut, Rekolan... Lue koko vinkki »
Taivas avoin sinussa

Bo Carpelan: Taivas avoin sinussa : Valitut runot 1984–2001

Bo Carpelan (1926–2011) oli maineikas ja moneen kertaan palkittu suomenruotsalainen kirjailija. Omalle lukulistalleni Carpelan päätyi Tanssiva karhu -palkinnon myötä: kokoelma I det sedda voitti palkinnon vuonna 1996. Kokoelmaa ei ole suomennettu sellaisenaan, mutta tästä valikoimasta se löytyy ainakin osittain. Vaan on tässä muutakin, runoutta ... Lue koko vinkki »
Täydellinen paisti

Satu Taskinen: Täydellinen paisti

Jo edellisen arvioimani Satu Taskisen romaanin, Katedraalin, kohdalla nousi mielleyhtymiä Thomas Bernhardin suuntaan, eikä se johdu vain Taskisen kirjojen itävaltalaisuudesta. Esikoisteos Täydellinen paisti on myös varsin bernhardilainen romaani, täynnä tajunnanvirtaa, vimmaa ja epämiellyttäviä ihmisiä. Taru Korhonen asuu Wienissä itävaltalaisen... Lue koko vinkki »
Musta oli valkoinen

Lauri Otonkoski: Musta oli valkoinen

Runoilija Lauri Otonkoski on Helena Sinervon lisäksi ainoa, joka on voittanut Tanssiva karhu -palkinnon useammin kuin kerran. Ensimmäinen voitto tuli tällä Otonkosken neljännellä runokokoelmalla vuonna 1996. Musta oli valkoinen on matkapäiväkirja: alkulehdet kertovat, että se on kirjoitettu Grassinassa, Toscanassa, syksyllä 1994. Ilman tätä main... Lue koko vinkki »
Ankkuripaikka

Pentti Holappa: Ankkuripaikka

Ennen Tanssiva karhu -projektiani Pentti Holappa oli lähinnä nimenä tuttu Ystävän muotokuvan Finlandia-palkinnon myötä. Ankkuripaikka on Holapan 14. runokokoelma ja ilmestynyt yli 40 vuotta esikoiskokoelman Narri peilisalissa (1950) jälkeen, osana Holapan tuottoisampaa myöhäiskautta. Runokirjojen takakannet kertovat harvemmin mitään kovin yksity... Lue koko vinkki »
Musta peili

Emma Puikkonen: Musta peili

Maailmassa on vähänlaisesti aineita, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin öljy. Öljyn merkityksen laajuutta ei välttämättä ymmärräkään, sillä se ulottuu tuntuvasti laajemmalle kuin bensiinin ja muovin kaltaisiin sinänsä tärkeisiin öljynjalostustuotteisiin. Vaikkapa suuri osa maataloudesta perustuu öljyn käyttämiseen. Niinpä öljy on mitä oivallisin aihe ki... Lue koko vinkki »
Sielun veli

Sirkka Turkka: Sielun veli

Tästä lähtee matka Tanssiva karhu -palkitun runouden pariin. Ensimmäisenä palkinnon voitti runoilija Sirkka Turkka, vuonna 1994 jo valtaosan tuotannostaan julkaissut, pariin otteeseen Valtion kirjallisuuspalkinnolla ja kertaalleen Finlandialla palkittu runoilija. Kokoelma kulkee monenlaisissa maisemissa. Kotoisemmista oloista, koirien, hevosten ... Lue koko vinkki »
Pölyn historia

Veera Antsalo: Pölyn historia

Kun nyt olen runouden pariin sukeltanut, joudun valitsemaan vähän sokkona kirjastojen tarjonnasta. Tunnen varsinkin nykyrunoilijoita perin kehnosti, joten luettavaa valitsen milloin milläkin perusteella. Pölyn historia tarttui haaviin nimensä ja kauniiden kansiensa vuoksi. Jenny Saarelle (ei sukua) kiitos siis tästä! Pölyn historia on proosaruno... Lue koko vinkki »
Paetkaa purret kevein purjein

Eeva-Liisa Manner: Paetkaa purret kevein purjein

Suomalaisen modernismin uranuurtajan Eeva-Liisa Mannerin runokokoelma Paetkaa purret kevein purjein edustaa mannerin myöhempää tuotantoa. Kokoelmassa on Mannerin omia runoja, mutta myös suomennoksia Konstantinos Kaváfikselta ja Ezra Poundilta. Kokoelman prologi kommentoi hyvin suoraan julkaisuajan tapahtumia, Yhdysvaltojen asemaa maailmanpoliisi... Lue koko vinkki »