Tytön tarina -kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva sängylle käpertyneestä nuoresta naisesta.

Annie Ernaux: Tytön tarina

Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnetään Annie Ernaux’lle rohkeudesta ja mestarillisesta tarkkuudesta, jolla hän paljastaa henkilökohtaisen muistin juuret, sen vieraantuneisuuden ja muistamisen yhteisölliset rajat. Näin Ruotsin akatemia perusteli maailman merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon myöntämistä ranskalaiselle Annie Ernaux’lle vuonna 202... Lue koko vinkki »
Haluan kuulla kaiken -kirjan kannessa on vaaleanpunaisen oranssi kukka, erilaisia beigen ja ruskean sävyjä ja tekstuureja ja haaleaa vanhaa painojälkeä.

Elizabeth Strout: Haluan kuulla kaiken

Elizabeth Stroutista on vuosien kuluessa tullut hyvin rakastettu kirjailija täällä Suomessa, eikä ihme: hänen kirjoissaan kohtaavat ilmeikkäät henkilöt, polveileva juonenkuvaus ja uskottavat miljööt. Tuntuisi väärältä alentaa Stroutin kirjoja miksikään lukuromaaneiksi, sillä ne eivät suinkaan aina päästä lukijaansa helpolla, mutta eivät ole myöskää... Lue koko vinkki »
Haamutarinoita-kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva Paul Austerista ja Siri Hustvedtista.

Siri Hustvedt: Haamutarinoita

Kaikki me kuolemme, mutta vain harva ymmärtää, että elämä voi päättyä pian. Vaikka olin usein kuvitellut, millaista elämäni olisi ilman Paulia, aloin leikitellä ajatuksella useammin. Kuvittelin kuljeskelevani yksin talossamme. Kuvittelin suruni. Jos isäsi kuolee, minä menetän arkeni, sanoin tyttärellemme Sophielle. Pidetty, suorastaan rakastett... Lue koko vinkki »
Löydän sinut -kirjan kannessa on kuva myrskyävästä synkästä ja kallioisesta merestä, jossa kyntää laiva.

Yrsa Sigurðardóttir: Löydän sinut

Kyllä Yrsa Sigurðardóttir osaa! Löydän sinut -romaani on itsenäinen kolmas osa Musta jää -nimistä sarjaa, ja kaikki osat ovat olleet omalla tavallaan perin hyytäviä. Sarjan jännitys ei suinkaan perustu äärimmäiseen väkivallalla mässäilyyn. Ei, pakolliset murhat ynnä muut kyllä tapahtuvat, mutta eniten lukija tulee vaikutetuksi ilmapiirin ja henkilö... Lue koko vinkki »
Kolme kesäkuun päivää -kirjan kannessa on maalaus talon kulmasta. Auringonpuoleinen seinä on valkoinen, varjonpuoleinen sininen. Aurinkoisella seinällä on ikkuna, jossa on kissa. Talon edustalla on kukkapenkki.

Anne Tyler: Kolme kesäkuun päivää

Olen useamman kerran törmännyt esimerkiksi somen kirjallisuusryhmissä mielipiteisiin siitä, ettei Anne Tylerin kirjoja kerrassaan jaksa lukea, koska niissä ei tapahdu mitään. Mutta olen täysin eri mieltä – voi, miten paljon niissä tapahtuukaan! Ei ehkä mitään ulkoisen juonen rajuja käänteitä, mutta sitäkin enemmän sisäisen maailman myrskyjä. Tämä k... Lue koko vinkki »
Kuoleman oppitunti -kirjan kannessa on synkkä valokuva pilvisestä taivaasta kirkontornin yläpuolella. Tornin ympärillä lentää iso lintuparvi.

Ann Cleeves: Kuoleman oppitunti

Brittiläisen etevän dekkaristin Ann Cleevesin tuotanto on tavattoman laaja; parhaiten hänet tunnetaan televisiollekin sovitetuista Vera Stanhope- ja Shetlanti-sarjoistaan, mutta hän on julkaissut suomeksi kääntämättömiä kirjoja jo 1980-luvun puolivälistä asti. Tällainen piintynyt Cleeves-fani voi vain huokailla, että saataisiinpa ne meillekin vielä... Lue koko vinkki »
Aivan viime hetkellä -kirjan kannessa on piirros kaupunkia halkovasta joesta, jonka varrella on taloja ja jonka ylittää silta. Taivas on kirkkaan punainen.

Claire Keegan: Aivan viime hetkellä : kertomuksia naisista ja miehistä

Kasvatti on pieni jalokivi, lajissaan aivan poikkeuksellinen. Erikseen on vielä mainittava kokeneen kääntäjän Kristiina Rikmanin ilmava, kaunis suomennos. Näin kirjoitin Kirjavinkkeihin parisen vuotta sitten Claire Keeganin Kasvatti-nimisestä pienoisromaanista, joka oli minulle koostaan huolimatta suuri lukuelämys, ja nämä näkemykseni pysyvät e... Lue koko vinkki »
Varjo lankeaa -kirjan kannessa on pieni mökki synkän metsän laidassa. Kannen yläosassa on naisen kuva hartioista ylöspäin. Naisen kasvot näkyvät vain osittain ja puiden latvojen siluetin maskaamana.

Cilla Börjlind ja Rolf Börjlind: Varjo lankeaa

Runsaasta ruotsalaisten dekkarien parvesta Cilla ja Rolf Börjlindin sarja Olivia Rönningin ja Tom Stiltonin tutkimuksista on ollut yksi mielenkiintoisemmasta päästä; rikostutkinta on kuljettanut parivaljakkoa sinne sun tänne pitkin maailmaa, mutta nyt uusimmassa kirjassa ollaan Pohjois-Ruotsissa Jämtlandissa, ja lukija johdatetaan keskelle periruot... Lue koko vinkki »
Filatelistin kannessa on sinisävyinen talvinen alppikylä vuorilaaksossa. Etualalla on pinsetit, jotka pitelevät veristä sveitsiläistä postimerkkiä.

Nicolas Feuz: Filatelisti

Joku koiranleuka on irvaillut, että sveitsiläisen luovuuden suurimmat ilmentymät ovat käkikello ja emmentaljuusto. En osaa sanoa, tunkeutuuko Nicolas Feuz kirjailijana tähän joukkoon, mutta joka tapauksessa hänen jännitysromaaninsa Filatelisti oli hengästyttävä, osin suorastaan hurja lukukokemus. Joten jälleen kerran on sisältövaroitus paikallaan: ... Lue koko vinkki »
Viimeisen piilon kannessa on sinisävyistä heinikkoa, jonka seassa näkyy sumeana lapsen siluetti.

Mattias Edvardsson: Viimeinen piilo

Pitäisiköhän aloittaa taas kerran kirjavinkki sillä tavanomaisella dekkaripaasauksella? Kyllä kai, sillä olen viime vuosina kovasti ihmetellyt, miksi niin perin moni varsinkin pohjoismaisista dekkareista käsittelee lapsiin tai nuoriin tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa tai ainakin sen uhkaa. Olen sekä todellisessa elämässä että somen syövereissä kuul... Lue koko vinkki »
Sysipimeän kannessa on kaksikerroksinen talo yössä, tähtitaivaan ja revontulien alla. Talon yläkerran päätyikkunassa paistaa valo.

Ragnar Jónasson: Sysipimeä

Ragnar Jónassonin laajahko tuotanto on islantilaisdekkarien ja nordic noirin parhaimmistoa, eikä hänen kirjojensa laatu ole vuosien kuluessa heikentynyt. Itse asiassa Ragnarin teoksista on käännetty suomeksi vain osa eikä niitäkään missään kronologisessa järjestyksessä: Ari Thor -sarjan viisi suomennettua osaa julkaistiin alkukielellä jo vuosina 20... Lue koko vinkki »
Viimeinen pari uunista ulos -kirjan kannessa on kahtia revitty vanha mustavalkoinen hääkuva.

Mia Franck: Viimeinen pari uunista ulos

”Uskottomuus on niin kutsutusti pätevä syy avioeroon, jos toinen huutaa että toinen on ollut jonkun toisen kanssa, laki tulee vastaan ja päästää heidät vapaiksi, sillä monogamia on ilmeisesti tärkeämpää kuin mikään muu”, pohtii Henrik, toinen tämän kirjan päähenkilöistä. Hän on ollut jo pitkälti toistakymmentä vuotta naimisissa Liselottin eli Lizin... Lue koko vinkki »
Pimeyden polut -kirjan kannessa on ylhäältä kuvattu metsikön halki kulkeva talvinen ja öinen kapea yhden auton mentävä metsätie, jota pitkin ajaa auto. Kannen tekstien päällä on veripisaroita.

Camilla Grebe: Pimeyden polut

Camilla Grebe on erityisen tuottelias dekkaristi; häneltä on julkaistu aiemmin suomeksi kuusi Pimeän puoli -sarjan romaania ja sen lisäksi peräti kahdeksan kirjaa, jotka on kirjoitettu erilaisina yhteistuotantoina. Mutta Grebellä laatu ei ole korvautunut määrällä, kaukana siitä, ja myös tämä uusin teos oli monella tavalla tasokas dekkari.  Pimey... Lue koko vinkki »
Nyt kun kirjoitan tätä -kirjan kannessa on valokuva Merete Mazzarellasta, joka pitelee kasvojaan kädellään.

Merete Mazzarella: Nyt kun kirjoitan tätä

Olen vuosien kuluessa – tarkemmin sanottuna vuodesta 1985 alkaen – lukenut lähes kokonaan Merete Mazzarellan laajan tuotannon, ja tähän uuteen kirjaan syventyessäni tuntui usein siltä, kuin joku itseäni vähän vanhempi ja viisaampi ja sivistyneempi ystävä olisi puhunut kanssani vaikkapa kahvilan tai kirjaston tai oman olohuoneen hämyssä.  Tällä k... Lue koko vinkki »
Ruumiin rajat -kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva miehestä istumassa hammamin altaassa.

Olivia Laing: Ruumiin rajat : kirja vapaudesta

Olin syvästi vaikuttunut luettuani Olivia Laingin ensimmäisen suomeksi ilmestyneen esseekokoelman Yksinäisten kaupunki (2024). Siinä Laing käsitteli New Yorkia neljän kuvataiteilijan kohtalon kautta. Nyt Teos-kustantamo on kunnostautunut julkaisemalla Laingilta myös toisen kokoelman, ja se on yhtä lailla hyvin nautittava kokonaisuus. Nyt Laing e... Lue koko vinkki »
Korpin violetinsävyisessä kannessa on kirjan nimi isoin kultakirjaimin ja sen alla lintuparven keskellä kävelevän ihmisen musta siluetti.

Lina Bengtsdotter: Korppi

Pidin kovasti Lina Bengtsdotterin aiemmasta tuotannosta, etenkin Charlie Lagerin tutkimuksista. Nyt Bengtsdotterin kirjojen miljöö on siirtynyt pienestä Gullspångin kaupungista Tukholmaan ja päähenkilönä on vähintään yhtä mielenkiintoinen rikostutkija Sakka Pienni – niin ja siinäpä vasta mielenkiintoinen henkilönnimi; tuo Sakka, alkuperäiseltä nime... Lue koko vinkki »
Norjalaisia villapaitoja 3 -kirjan kannessa on valokuva Linka Neumannista yllään vihreä kirjoneulepaita. Taustalla näkyy lumista metsää.

Linka Neumann: Norjalaisia villapaitoja 3

Neulesuunnittelija Linka Neumann, joka on nykyään tunnettu myös näkyvänä Instagram-hahmona, on laatinut jälleen upean kokoelman arktisiin oloihin soveltuvia norjalaisten perinneneuleiden sovelmia. Puhun tarkoituksella arktisista oloista, sillä suurin osa malleista lienee suunnattu ulkokäyttöön, sen verran paksuista langoista on kysymys. Kuutosen pu... Lue koko vinkki »
Ilveksen kynnet -kirjan kannessa on sinikseksi värjätty lähikuva ilveksen kasvoista.

Karin Smirnoff: Ilveksen kynnet

Jaa, että taas uusi osa Millennium-sarjaa! Mitenköhän se oikein jaksaa elää? Joka tapauksessa tähän kirjaan oli melkein pakko tarttua, sen verran Karin Smirnoffin nimi houkuttelee. (Tässä välissä on ihan välttämätöntä mainita, että kirjan nimi sai minut värähtämään epämiellyttävästi, koska erään tunnetun suomalaisen dekkaristin ilvekseen viittaava ... Lue koko vinkki »
Enhän minä ole sellainen -kirjan kannessa on mustavalkoinen kuva nenästä ja suusta, ja kirjan nimi kolmiulotteisilta näyttävillä isoilla kirjaimilla.

Marie Aubert: Enhän minä ole sellainen

”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” Tällä tavalla ei suinkaan ala norjalaisen Marie Aubertin juuri suomeksi saatu romaani, vaan Tolstoin Anna Karenina, niin kuin useimmat tietävät. Mutta sopisiko tämä myös Aubertin kirjan tunnukseksi? Vai ovatko hänen henkilöhahmonsa – keski-ikäi... Lue koko vinkki »
Runotyttö etsii tähteään -kirjan kannessa on paljon kukkia, kaksi kirjoituspöytää ja ympäriinsä lenteleviä sivuja.

L. M. Montgomery: Runotyttö etsii tähteään

Art House -kustantamon ja kääntäjä Kaisa Rannan merkittävä työ L. M. Montgomeryn Runotyttö-sarjan uudelleen kääntämiseksi on saatu päätökseen, kun sarjan viimeinen osa on nyt ilmestynyt suomeksi. Luin sitä yhdessä vanhan käännöksen (Laine Järventaus-Aav 1949, siitä neljäs painos 1970) ja alkukielisen kirjan (minulla käytössä Bantam Booksin laitos v... Lue koko vinkki »