Hämärän tyttö

Katarina Wennstam: Hämärän tyttö

Välillä täytyy oikein penkoa muistiaan ja muitakin arkistojaan pysyäkseen kärryillä pohjoismaisista naisdekkaristeista ja heidän keskeisten hahmojensa tapaushistorioista, mutta Katarina Wennstamin kohdalla se kannattaa, niin paljon olen hänen kirjoistaan pitänyt. Hän on onnistunut pysymään ajan hermolla aiheissaan, ja hänen nykyisen teossarjansa pä... Lue koko vinkki »

Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun

Stellalle on tapahtunut kauheimmista kauhein asia: hän on menettänyt pienen tyttärensä. Hän on tullut äidiksi aivan nuorena, mutta rakastaa silti kovasti pikku Alicea – ja kuitenkin pääsee käymään niin, että hän jättää tämän hetkeksi vartioimatta. Vain hetkeksi, ja sitten vaunut ovatkin tyhjät. Poliisitutkinnasta huolimatta Alicea ei löydetä mistää... Lue koko vinkki »

Margareta Magnusson: Mitä jälkeen jää : Taito tehdä kuolinsiivous

Kodin järjestelystä ja ylimääräisistä tavaroista eroon pääsemisestä on kirjoitettu ja puhuttu viime vuosina todella paljon; minäkin olen lukenut kaikenlaista alkaen KonMarista ja päättyen Loistavaan järjestykseen, ja nyt sitten sain käsiini Margareta Magnussonin kirjan kuolinsiivouksesta. Kun Magnusson kirjansa alussa määrittelee tätä käsitettä,... Lue koko vinkki »
Syntitaakka

Kristina Ohlsson: Syntitaakka

Kristina Ohlsson kirjoitti tämän Fredrika Bergman -sarjansa välissä kaksi kirjaa itseriittoisesta asianajajasta Martin Benneristä, Lotus Blues ja Mion Blues. Nyt hän on palannut vanhaan sankarittareensa, ja onneksi niin, voisi sanoa: eipä näissä Benner-dekkareissakaan mitään perustavanlaatuista vikaa ollut, mutta jotenkin Ohlsson tuntuu olevan pare... Lue koko vinkki »
Luvattu maa

Mari Jungstedt: Luvattu maa

Tuottelias dekkarikirjailija Mari Jungstedt aloitti pari vuotta sitten uuden Kanaria-sarjan yhdessä silloisen kihlattunsa Ruben Eliassenin kanssa, mutta nyt kihlaus lienee purettu ja Jungstedt jatkaa yksin. Ihan kelvon dekkarin hän on saanut aikaiseksi näinkin. Tällä kertaa toimittaja Sara ja entinen poliisi Kristian ryhtyvät kumpikin tahollaan ... Lue koko vinkki »
Sielujen saari

Johanna Holmström: Sielujen saari

”Hän kuuli miten kiljuvia, kiroilevia ja sättiviä potilaita laahattiin kesken raivokohtauksen huoneeseensa ja miten ovi kolahti lukkoon heidän perässään. Hän kuuli heidän takovan ovea ja huutavan päästäkseen ulos. Hän kuuli öisin itkua. Hän kuuli virrenveisuuta ja tuntemattomia lauluja suomeksi tai ruotsiksi, ja joku kuului latelevan käsittämätöntä... Lue koko vinkki »
Noita

Camilla Läckberg: Noita

Poliisi Patrik Hedström, hänen kollegansa Fjällbackan poliisiasemalla sekä alati tomera Erica-vaimo ovat taas vauhdissa. Tämänkertaisen rikoksen, pikku Linnean katoamisen ja murhan, taustalla on toinen yhtä kamala tapaus: kolmekymmentä vuotta sitten nelivuotias Stella katosi ja löydettiin murhattuna aivan samalta paikalta, ja jopa ruumiin löytäjä o... Lue koko vinkki »
Taivas Lontoon yllä

Håkan Nesser: Taivas Lontoon yllä

Taivas Lontoon yllä on reilusti päälle viisisataasivuinen järkäle, joka tarjoaa lukijalleen yllätyksen toisensa jälkeen. Alku on kuitenkin melko pitkälle ihan sovinnaista. On perinteinen romaani, jossa on pääjuoni ja sivujuonia: kuolemansairas Leonard Vermin saapuu Lontooseen nuoruutensa maisemiin puolisonsa Maudin kanssa. Leonard on kutsunut mukaa... Lue koko vinkki »
Varjot

Katarina Wennstam: Varjot

Varjot-romaani on monella tavalla hurja ja nykyaikaisten dekkarien lailla melko väkivaltainenkin. Sen tapahtumat sijoittuvat kesäiseen Tukholmaan, jossa liikkuu salaperäinen, naamioitunut neljän kostajan liiga. He ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä, ja kysymys on naisiin kohdistuneista väkivaltarikoksista, jotka on kuitenkin jo tuomittu oikeusis... Lue koko vinkki »
Toiset kasvot

Mari Jungstedt: Toiset kasvot

Mari Jungstedt on tavattoman tuottelias dekkaristi: kirja vuodessa, kaksi parhaassa. Gotlanti-sarja on ehtinyt jo kolmanteentoista osaan, eikä loppua näy ainakaan kirjan tapahtumien perusteella: murhakertomusten ohessa kulkevat rakkausjuonet etenevät hitaasti, vähän television saippuaoopperoitten tapaan: ei ole niin väliä, vaikka jokin osa olisi jä... Lue koko vinkki »
Miinus kahdeksantoista astetta

Stefan Ahnhem: Miinus kahdeksantoista astetta

”Paine selässä sai Dunjan ajattelemaan leikkiä, jota hänellä oli tapana leikkiä lapsena. Pulleri pulleri pukki, monellako sarvella pökki? Mutta tällä kertaa hänen selkäänsä vasten ei painunut sormenpäitä vaan pistoolin piippu.” Miinus kahdeksantoista astetta -kirjan lukukokemukselle ei liene lopultakaan kovin paha spoilaus, vaikka kertookin het... Lue koko vinkki »
Elämän tarkoitus

Merete Mazzarella: Elämän tarkoitus

Merete Mazzarella on pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita, jonka parisenkymmentä teosta ovat ilahduttaneet henkevän luettavan ystäviä jo vuosikausia. Hän on kirjoittanut muiden muassa keskenään hyvin erilaisista kirjailijoista, kuten vaikkapa Fredrika Runebergista, Zacharias Topeliuksesta ja Mary Shelleystä. Minulle Mazzarellan tuotannon... Lue koko vinkki »
Ristiaallokossa

Viveca Sten: Ristiaallokossa

”Missään ei ole niin turvallista kuin Sandhamnissa”, luvataan Ristiaallokossa -kirjan takakannen tekstissä. No, jos näin olisi, niin tuskin siitä olisi saatu kirjoitettua yli 400-sivuista teosta... Viveca Stenin uudessa romaanissa tapahtumat sijoittuvat joulunaikaan, jolloin Sandhamnin hotelliin saapuu peräti ahdistunut sotakirjeenvaihtaja Jeanette... Lue koko vinkki »
Neulehuiveja ja muuta pientä lämmintä

Erika Åberg: Neulehuiveja ja muuta pientä lämmintä

”Miksi palella, kun voi kietoutua neuleen lämpöön?” Näin kysyy Erika Åberg kirjansa takakannessa. Ja totta onkin, että villainen neulehuivi lämmittää sekä sisällä että ulkona, ja neulottu kaulaliina onkin jo ihan klassikko. Kirjan pääosan muodostavat siis huivit ja kaulaliinat, joiden mallit ovat oikein kauniita ja käyttökelpoisia. Tätä teosta e... Lue koko vinkki »
Mion blues

Kristina Ohlsson: Mion blues

Dekkaristi Kristina Ohlsson oli lähtenyt uusille poluille alkuvuodesta 2016 ilmestyneessä kirjassaan Lotus blues; siinä hän siirtyi perinteisestä arvoitusdekkarista kohti kovaksikeitettyjä jännityskirjoja. Lotus blues -kirjassa tukholmalainen asianajaja Martin Benner, komea, kova ja itseriittoinen, alkoi selvittää Texasin Saraksi kutsutun sarjamurh... Lue koko vinkki »
Laudatur

Peter Sandström: Laudatur

”En puhuisi nostalgiasta enkä ihanista muistoista, pikemminkin sain lyhyen muistuman jostain menneestä joka oli lopullisesti ohi, samaan tapaan kun saatoin joskus tunnistaa tutun tuoksun kadulla kävellessäni tai kuulla tutun melodianpätkän ja ymmärtää, että ne olivat joskus kuuluneet elämääni, lapsuuteeni tai nuoruuteeni, ajanjaksoihin jotka olivat... Lue koko vinkki »
Kadonneet

Caroline Eriksson: Kadonneet

On kaunis kesäpäivä, ja kosmetiikkamyyjä Greta, Alex ja nelivuotias Smilla-tyttönen lähtevät retkelle saareen. Tuo kaunis päivä kuitenkin keskeytyy odottamatta: Alex ja Smilla keksivät lähteä samoilemaan omin päin, eikä Greta sitten löydäkään heitä enää. Miksi Greta ei soita heti poliisille? Onhan hänen kännykkänsä tietysti kateissa jonkin aikaa... Lue koko vinkki »
Niin raskas on rakkaus

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus

Kuka on hullu, kuka on terve? Onko hullu se, joka ei jaksaisi elää? Onko terve se, jolla on valkoinen takki ja avainnippu? Voiko rakkaus parantaa sairauden? Näistä asioista puhuu Sara Stridsbergin romaani, ja hän kirjoittaa lääkäri Edvardin suulla: ”Terveys ja sairaus virtaavat ihmisessä rinta rinnan, ne ovat kaksi lähdettä tai suonta joiden er... Lue koko vinkki »
Carmine Streetin sokeat

Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat

Olen ollut Nesser­-fani jo vuosia, ja hänen suuri muuntautumiskykynsä on ollut yksi niitä piirteitä, joita olen hänen tuotannossaan ihaillut: onhan hän kirjoittanut perinteisiä arvoitusdekkareita esimerkiksi tunnetussa van Veeteren ­-sarjassaan, samoin kuin viimeksi ilmestyneessä Gunnar Barbadottin tutkimuksia käsitelleessä sarjassa, ja toisaalta h... Lue koko vinkki »
Musta aamunkoitto

Cilla Börjlind ja Rolf Börjlind: Musta aamunkoitto

Olivia Rönningistä ja Tom Stiltonista kertova dekkarisarja on ehtinyt jo kolmanteen osaan – edelliset olivat Nousuvesi (2013) ja Kolmas ääni (2014) – ja täytyy todeta, että tämä sarja senkun paranee vanhetessaan. Henkilökuvat ovat syventyneet ja ylenpalttista elokuvamaista actionia on karsittu. Nyt pääpaino on lopultakin poliisitutkinnassa ja rikos... Lue koko vinkki »