Juhannusmurha

Viveca Sten: Juhannusmurha

Vaihteeksi dekkari, jossa ei ole sarjamurhaajaa! Viveca Stenin uusin suomennettu kirja on neljäs Sandhamnin murhat -sarjassa ja kertoo Victorista, jonka elämä saa surullisen lopun nuorison viettäessä juhannusta. Viini ja väkevät virtaavat, parisuhteita lopetetaan ja aloitetaan, eikä homma oikein ole hanskassa: yksi ja toinen örveltää ja sammuu. ... Lue koko vinkki »
Minä matkustan yksin

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin

Olen lukenut vuosien kuluessa huomattavan määrän dekkareita, viime vuosina erityisen paljon pohjoismaisia murhatarinoita. Tähän joukkoon liittyy nyt Samuel Bjørk, joka on norjalaisen muusikko­kirjailijan Frode Sander Øienin salanimi. Minä matkustan yksin onkin monella tavalla tyypillinen tämän hetken skandidekkari: on sarjamurhaaja, on poliiseja jo... Lue koko vinkki »
Kuolema kutsuu katsomoon

Eija Piekkari: Kuolema kutsuu katsomoon

Kristiina Elo ratkoo taas murhia kiharat pörrössä! Krissestä on tullut yksi suosikeistani kotimaisten dekkarien naispoliisien joukossa. Hän on reipas ja aikaansaava, mutta ymmärtää monella tavalla elämää ja sen ilmiöitä, eikä kuitenkaan ole millään muotoa yli-­inhimilliseksi tai täydelliseksi kuvattu. Uuden kirjan lähtökohtana on hämeenkoskelais... Lue koko vinkki »
Dies Irae : Vihan päivä

Risto Lahtinen: Dies irae – vihan päivä

Risto Lahtisen Dies irae – vihan päivä on näppärä esikoisdekkari Turun maisemista. Siinä Mauri Strömberg, erittäin varakas ja menestynyt liikemies, löydetään kotoaan murhattuna. Rikos on tehty teloitustyyliin: Strömbergiä on ammuttu lähietäisyydeltä päähän ja varmuuden vuoksi vielä keskivartaloon­kin. Lisäksi käsi on naulattu kiinni lattiaan, mikä ... Lue koko vinkki »
Tummempi taivas

Ruben Eliassen ja Mari Jungstedt: Tummempi taivas

Sitten viime lukeman on Mari Jungstedt vaihtanut maisemaa ja päähenkilöä (ja miestä, voisi näsäviisas henkilö lisätä, mutta minähän en lukeudu heihin). Vanha tuttu Anders Knutas Gotlannista on nyt pistänyt pillit pussiin ja tilalle on tullut Gran Canarialla perheineen elävä toimittaja Sara Moberg. Sara on asunut saarella jo parikymmentä vuotta ja t... Lue koko vinkki »
Ihmiskoe

Ingrid Hedström: Ihmiskoe

Ihmiskokeen tapahtumat alkavat marraskuussa 1978, kun kolmetoistavuotias Mikael lähtee hakemaan äidilleen polttopuita pihavajasta, eikä enää palaa tältä reissulta. Prologin jälkeen hypätään suoraan vuoteen 2010: diplomaatti Astrid Sammils on jäänyt sairaslomalle repivän avioerokriisin jälkeen ja muuttaa Taalainmaalle enoltaan perimälle tilalle. Lar... Lue koko vinkki »
Kulki kuolema puistotietä

Pirkko Arhippa: Kulki kuolema puistotietä

Olen lukenut runsaasti naantalilaisen Pirkko Arhipan dekkareita – viime vuosina ovat ilmestyneet Kihlaava kuolema (2012), Tii taa Taneli (2013) ja Parhain sä oot (2014) – ja vanhat tutut ajatukset valtasivat minut jälleen, sillä murharouvan uusin teos Kulki kuolema puistotietä muistuttaa peruspiirteiltään kovasti edeltäjiään. Tällä kertaa komisa... Lue koko vinkki »
Kolmas oli ensimmäinen

Jaana Lehtiö: Kolmas oli ensimmäinen

Jaana Lehtiön kirjasarja, joka kertoo porvoolaisen rikoskomisario Juha Muhosen tutkimuksista, on ehtinyt jo kolmanteen osaan, ja nyt voinee hyvällä syyllä huomata, että kolmas kerta toden sanoo, sillä Lehtiö on kehittynyt rikoskirjailijana kovasti. Kolmas oli ensimmäinen ­romaanin tapahtumat sijoittuvat syksyiseen Porvooseen. Kunnianarvoisa reht... Lue koko vinkki »
Se mikä ei tapa

David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

Kirjailija Stieg Larsson kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen vain 50-­vuotiaana vuonna 2004, ja häneltä julkaistiin postuumisti paljon kansainvälistäkin huomiota saanut Millennium-­trilogia. Larsson ehti kirjoittaa jo neljättäkin osaa parinsadan sivun verran, ja ilmeisesti hän oli suunnitellut sarjaa peräti kymmenosaiseksi. Kun David Lagercrantz sitt... Lue koko vinkki »
Yksi tappava syrjähyppy

Denise Rudberg: Yksi tappava syrjähyppy

Into­-kustantamolta on ilmestynyt pamfletteja ja muuta valtavirrasta poikkeavaa tietokirjallisuutta sekä samantapaista kaunokirjallisuutta. Nyt Intokin on ottanut osansa pohjoismaisten dekkarien vuolaasta virrasta ja julkaissut ruotsalaisen Denise Rudbergin Marianne Jidhoff ­-sarjan ensimmäisen osan. Tämä onkin melko erikoinen valinta, sillä yhteis... Lue koko vinkki »
Kun pimeys peittää maan

Anna Lihammer: Kun pimeys peittää maan

Mistä näitä pohjoismaisia dekkareita oikein tulee? Tuntuu siltä, että jokaisen kirjasesongin myötä meille dekkarinlukijoille esitellään aina uusia tekijöitä. Yksi sellainen on arkeologi Anna Lihammer, jonka esikoisteos Kun pimeys peittää maan on jopa valittu Ruotsin parhaaksi esikoisdekkariksi. Eikä ihan suotta olekaan, sillä tässä kirjassa on palj... Lue koko vinkki »
Varjo vierellä käy

Pirjo Tuominen: Varjo vierellä käy

En ole aikaisemmin lukenut mitään kirjailija Pirjo Tuomisen huomattavan laajasta tuotannosta, ja niinpä leskirouva Mailis Sarkakin oli minulle täysin uusi tuttavuus. Kirjan liepeessä Varjo vierellä käy ­-romaanin kerrotaan olevan jo viides osa kyseisen rouvan seikkailuista, ja ilmeisesti ne päättyvätkin tähän tarinaan. Mailis Sarka on siis pääll... Lue koko vinkki »
Hämärän lapset

Anna Jansson: Hämärän lapset

Hämärän lapset on jo viidestoista suomennettu osa Anna Janssonin Maria Wernistä kertovassa Gotlantiin sijoittuvassa sarjassa. Se alkaa hyvin romanttisissa tunnelmissa, kun edellisessä kirjassa Tuhopolttaja Marian elämään astunut uusi miesystävä, salskea palomies Björn, kosii. Pienen empimisen jälkeen Maria suostuukin, mutta häävalmistelut katkeavat... Lue koko vinkki »
Kasvot pinnan alla

Tiina Martikainen: Kasvot pinnan alla

Sonja Lahtinen, parikymppinen kahvilatyöntekijä, katoaa lähdettyään työpaikaltaan lohjalaiselta uimarannalta ja löytyy jonkin ajan kuluttua murhattuna. Lohjan poliisiaseman väki ryhtyy tutkimaan asiaa, ja löytyy muutamakin syylliseksi epäilty. On entisiä ja nykyisiä poikaystäviä ja kahvilan esimies, jonka kaikki hommat eivät tunnu kestävän päivänva... Lue koko vinkki »
Yövieras

Timo Sandberg: Yövieras

Lahdessa on tapahtunut outojen murtojen sarja: öinen hiippari tunkeutuu asuntoihin, ja asukkaiden nukkuessa hän vie heiltä rahaa ja arvoesineitä. Kuka voisi päästä sisälle ilman murtojälkiä – onko jollain siis avain? Isännöitsijällä vai huoltoyhtiöllä? Samoihin aikoihin kerrostalon portaikosta löydetään kuollut nainen, joka paljastuu virolaiseksi s... Lue koko vinkki »
Leijonankesyttäjä

Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä

Muutama vuosi sitten arvostettu rikoskirjailija ja professori Leif GW Persson kuuluu arvelleen, että ”Ruotsin dekkarikuningattaren” Camilla Läckbergin kirjat ovat samaa tasoa kuin novellit Min häst -lehdessä. Ehkä nyt on kuitenkin vähän kärjistettyä verrata Läckbergin tuotantoa pikkutyttöjen hevoslehteen, vaikka hänen tekstinsä eivät kirjallisilta ... Lue koko vinkki »
Pikku-Burman teurastajatar

Håkan Nesser: Pikku­-Burman teurastajatar

Pikku­-Burman teurastajatar – aika raflaava nimi rauhallisen Gunnar Barbarottin tutkimukselle! Näin ainakin minusta tuntui, ennen kuin aloin lukea tätä kirjaa. Pikku-­Burma ei sitten kuitenkaan sijainnut Aasiassa vaan ruotsalaisella maaseudulla; tapahtunut rikos oli sentään aika raaka paloittelumurha, mutta eipä senkään verisiä yksityiskohtia kovin... Lue koko vinkki »
Kolme sadonkorjaajaa

Hannu Talvio: Kolme sadonkorjaajaa

Kolme sadonkorjaajaa lähtee liikkeelle vuoden 1959 talvella. 14-­vuotias partiolainen Ulla on hiihtoretkellä Nurmijärvellä toveriensa kanssa, kun he näkevät, että läheisestä maatalosta nousee savua. Aidon partiotytön tavoin Ulla on heti valmis auttamaan – jos on syttynyt tulipalo, voidaan tarvita apua, ja elvytystaidoillekin voisi olla käyttöä. Täm... Lue koko vinkki »
Muisto ei kuole koskaan

Anneli Poukka: Muisto ei kuole koskaan

Anneli Poukka on minulle uusi tuttavuus kotimaisessa dekkarikentässä, vaikka Muisto ei kuole koskaan onkin jo hänen kolmas romaaninsa ylikonstaapeli Hannulan tutkimuksista. Leponiemen mökkikylään saapuu syksyisenä viikonloppuna joukko perheitä, joita näennäisestä erilaisuudesta huolimatta yhdistää jopa mökkikylän talonmiespariskunnan kanssa yksi... Lue koko vinkki »
Petturi

Katarina Wennstam: Petturi

Petturi on jo neljäs Katarina Wennstamin suomennettu rikosromaani. Kolmen edellisen teoksen perusteella olen pitänyt Wennstamia keskivertoa taidokkaampana dekkaristina, eikä tämäkään kirja tuottanut pettymystä. Wennstamille on ollut tyypillistä vahva yhteiskunnallinen sävy – edellisissä romaaneissaan Tahra (2011), Turman lintu (2012) ja Alfauros... Lue koko vinkki »