Synkkien sydänten kesälaidun -kirjan kannessa on upea kartano, isoja puita ja laaja pihanurmikko, jossa on kaksi lehmää ja polkupyörä.

Frida Gråsjö: Synkkien sydänten kesälaidun

Frida Gråsjön Rosnäs-sarjan neljännessä osassa tapaamme Dinan, joka vilahti tv-tuottajan hommissa kirjassa Kuplia kulisseissa. Hänellä oli silloin lyhyt romanssi, jota tarinassa sivuttiin ja siivoiltiin, ja jonka kohtaamista terapiassa nyt Synkkien sydänten kesälaitumessa suositellaan. Eipä suhde omaan pomoonkaan tv-tuotannossa varsinaisesti Dinaa ... Lue koko vinkki »
Näin on hyvä -kirjan kannessa on pieni punainen puutalo, jonka edessä on polkupyörä. Ympärillä on oransseja kukkia ja kannen nurkissa on lautoja, vastara ja maalisuti.

Jaana Tapio: Näin on hyvä

Uuden Puutalorakkautta-viihdekirjasarjan avausosa Näin on hyvä on samalla Jaana Tapion esikoisromaani. Asetelma on vähintäänkin perinteinen: kaupunkilaisnainen muuttaa kesäksi maalle ja miettii, löytyisikö onni kuitenkin paremmin maaseudun rauhasta. Yllätyksellisyys ei ole tämän kirjan valttikortteja muutenkaan: Näin on hyvä on kaikin tavoin aika e... Lue koko vinkki »
Rakkautta ja ruiskukkia -kirjan kannessa on valokuva kahdesta naisesta istumalla rantakivellä taustallaan kesäistä metsää.

Asta Ikonen: Rakkautta ja ruiskukkia

Asta Ikosen kirjassa Rakkautta ja ruiskukkia kaupunkilaisneitoset viettävät kesää mökkikylässä. Lillin ja Titan yllätykseksi mukaan änkeää rehevä ja räväkkä Sirkku-täti, jonka Lillin vanhemmat ovat tuupanneet tyttöjen matkaan ja vapautuneet näin äänekkäästä ja omalaatuisesta mökkivieraasta. Seitsemää kukkasorttia ei suinkaan tarvita tyynyn alle,... Lue koko vinkki »
Saniainen kukkii juhannuksena -kirjan kannessa on tyttö kävelemässä heinikossa orvokinsävyisessä kesäyössä, katsellen olkansa yli kohti lukijaa.

Reetta Niemensivu: Saniainen kukkii juhannuksena

Saniainen kukkii juhannuksena julkaistiin alunperin jo 2013, mutta viime vuonna sarjakuvasta ilmestyi toinen painos, ja niin minunkin päähäni pälkähti, että ehkäpä kehuttu teos pitäisi viimeinkin lukea. Sarjakuvassa vietetään juhannusta Parkanossa vuonna 1928. Kylän pojat pyöräilevät katsomaan kylän tyttöjen ripille pääsyä, eikä kiinnostus ole ... Lue koko vinkki »
Syksyn sävyjä Lemmenlahdella -kirjan kannessa on mies ja nainen syleilemässä, vieressään koira. Aurinko paistaa järveltä parin takaa ja taustalla näkyy syksyisiä puita.

Tuuli Kivijoki: Syksyn sävyjä Lemmenlahdella

Annikan uudessa rintamamiestalossa on yläkerrassa kolme huonetta. Kolme! Työ on ollut Lemmenlahdella jo jonkin aikaa hoivakodin ylihoitajana, ja nyt Annikalla on oma tupa, oma lupa. Miehistä on parasta pysyä kaukana, suhde entiseen miesystävään on vielä kipeä. Ensimmäinen kyläilijä muuttomiehen jälkeen on miehen sijaan kissa. Otus tuntuu olevan ... Lue koko vinkki »
Perhosten päiviä -kirjan kannessa on rakeinen ja syväterävyydeltään matala kuva polvipituiseen hameeseen pukeutuneesta naisesta ja harmaahousuisesta miehestä kävelemässä käsi kädessä niityllä. Kuva on rajattu niin, että ihmisten päitä ei näy.

Iida Aho: Perhosten päiviä

Olin jo aiemmin tutustunut Iida Ahon kirjaan Kesän tango, josta tykkäsin. Nyt sitten ilmestyi tämä Perhosten päiviä, jonka otin heti haltuun. Oletin, että Pääskyniemi-sarja jatkuu siitä, mihin se jäi… eipä käynytkään niin, vaan tämä kirja onkin ihan itsenäinen osa. Jos Kesän tangossa oli pääosassa Kristiina, niin tässä kirjassa seikkailee Ursula. ... Lue koko vinkki »
Okatie-kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva kolmesta miehestä pöydän ääressä polttelemassa tupakkaa ja juomassa.

Kari Valto: Okatie

Sain tämän kirjan jo ajat sitten, mutta olen sitä vaalinut kuin kukkaa kämmenellä. Millään en ole raaskinut lukea kuin pieniä pätkiä, hissunkissun makustellen, sillä kamala pelko siitä, että kirja loppuu ei tuntunut hyvältä. Okatie jatkaa tarinaa Pajareitten elämästä ja on sarjassaan jo neljäs. Niin ovat kaikki henkilöt tulleet tutuiksi, että ha... Lue koko vinkki »
Pimeät päivät, valkeat yöt -kirjan kannessa on peltomaisema, kuvassa on enimmäkseen taivasta. Kuvan poikki menee pyykkinaru ja taivaalla lentelee pääskyjä.

Paula Nivukoski: Pimeät päivät, valkeat yöt

Pimeät päivät, valkeat yöt, itsenäinen jatko-osa Kerran valo katoaa -teokselle, on Paula Nivukosken neljäs aikuisten romaani.  Nivukosken kauniilla, runollisen aistivoimaisella kielellä Pimeät päivät, valkeat yöt kertoo rankoista kokemuksista ja tunteista. Juuri tuo kieli ja kertomisen tapa auttavat lukemaan tarinaa ”helposti” ja kevyesti, vaikk... Lue koko vinkki »
Lumisateessa seisovat vierekkäin laama ja myssypäinen nainen

Iiris Leimu: Rakkautta, laamoja ja onnekkaita sattumia

Melinda on suomalaisitalialainen ja asuu Suomessa. Hän nauttii hyvin toimeentulevan kaupunkilaisen elämästä merkkilaukkuineen ja korkeatasoisine ravintoloineen, ja tekee hyvää työtä mainostoimistossa. Työpaikan ilmapiiri alkaa kiristyä, ja asiakkuus, josta Melinda on huolehtinut pitkään, uhkaa kadota, kun uusimman kampanjan viimeistelevätkin muu... Lue koko vinkki »
Kardemummajoulu-kirjan kannessa punaiseen vilttiin kääriytynyt nainen istuu ikkunalaudalla joulukuusen vieressä ja katselee ulkona avautuvaa talvista maalaismaisemaa.

Maija Kajanto: Kardemummajoulu

Kolmiosaiseksi suunniteltu Kahvila Koivu -sarja tulee nyt viidennen osansa myötä päätökseen. Jouluisen tarinan lukeminen näin huhtikuussa on vähän omituista, mutta toisaalta olin kyllä kiinnostunut tietämään, miten kirjasarja loppuu. Joulu on tulossa. Krisse on raskaudessaan pitkällä, laskettu aika on tammikuussa, ja touhukkuus jatkuu vähän epär... Lue koko vinkki »
Kovaonninen hatuntekijä -kirjan kannessa on piirros 1790-luvun brittiläisestä aateliskartanosta ja hevosvaunujen siluetti.

Jessica Bull: Kovaonninen hatuntekijä

Viekö sana hatuntekijä heti ajatuksesi Lewis Carrollin Liisaan ihmemaassa? Jessica Bullin Kovaonninen hatuntekijä sisältää kyllä mielenkiintoisesti viittauksia brittiläiseen kirjallisuuteen, mutta kyseessäpä onkin nuori, hädin tuskin kaksikymppinen tarinoita kirjoittava Jane Austen. Kirja on tekijänsä esikoinen ja aloittaa Jane Austen tutkii -sarja... Lue koko vinkki »
Sitruunakevät-kirjan kannessa on keltatakkinen nainen laiturilla. Taivaalla lentää lintuja, aurinko paistaa ja kuvaa ympäröivät koivunlehdet.

Maija Kajanto: Sitruunakevät

Kahvila Koivu -sarjassa palataan taas Pyhävirralle, kun Krisse ja Tommi tulevat kotiin Tommin vuoden kestäneeltä työkomennukselta Kroatiasta. Matka on ollut antoisa, vaikkakin siihen on liittynyt myös hankaluuksia. Nämä hankaluudet saavat kuitenkin jäädä sivuun, kun edessä on suurempia asioita. Sarja on ollut tähän asti työntäyteinen ja paikoin ... Lue koko vinkki »
Humppaympyrä-kirjan kannessa on kukilla peitetty kuplavolkkari.

Suvi Rimpiläinen: Humppaympyrä

Tämän kirjan kans voi lähtee vaik sohvan nurkkaa humpalle ja heittää siin iha miten monta kertaa ympäri. Tarinaa piisaa taas oikee humpasti. Ollaa maalla ja kaik loppuu, koulukii lakkautettii ja siitä sitte pilkkahintaa paikka novellikokoelman henkilöil, sillä kyllähää sitä ny ain jonniilaista tilaa tarvii yhelle sun toisel. Nii ku vaik turiste... Lue koko vinkki »
Sahramisyksyn kannessa on loppukesäisellä peltotiellä poispäin kävelevä nainen, jolla on päässä pipo ja yllään villapaita. Aurinko paistaa, mutta kuvaa ympäröivät kultaiset vaahteranlehdet.

Maija Kajanto: Sahramisyksy

Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarjan kolmannessa osassa eletään syksyä, eli edellisen Taatelitalvi-kirjan joulutunnelmista on kulunut jo hetki aikaa. Kahvila Koivu voi mainiosti ja hotelli Koivukin pyörii hyvin. Pyhävirralla puhaltavat uudet tuulet, kun Krissen kumppanin Tommin tilalle kunnanjohtajaksi on tullut vielä modernimpi uusi johtaja, joka ... Lue koko vinkki »
Taatelitalven kannessa on idyllisellä järven jäällä luisteleva nainen ja reunalla joulukuusikoristeita.

Maija Kajanto: Taatelitalvi

Krisse Kivimaan ura kahvilanpitäjänä lähti käyntiin Maija Kajannon Korvapuustikesä-kirjassa. Siinä Krisse pakeni ankeaa työtä pääkaupunkiseudulla keskisuomalaiseen Pyhäjärven pikkukaupunkiin ja ryhtyi siellä pyörittämään mummonsa kahvilaa. Ensimmäinen kesä päättyi päätökseen jäädä Pyhäjärvelle vielä syksynkin tullessa. Sarjan toinen osa, Taateli... Lue koko vinkki »
Korvapuustikesä-kirjan kannessa on taustalla punainen puutalo ja metsänreunaa ja kaunis pilvinen auringonlaskutaivas. Reunalla on koivunoksia ja keskellä on perinteisen mummopyörän päällä olevan naishahmon siluetti.

Maija Kajanto: Korvapuustikesä

Kustantamojen uutuusluetteloita lukenut ei ole voinut välttyä viihdekirjallisuuden tulvalta. Viime vuosina likimain jokaisen kustantamon kuvastoon on ilmestynyt oma osastonsa viihdekirjallisuudelle. Tyylilaji on helposti tunnistettava ja useissa sarjoissa on samankaltaisia piirteitä. Kirjallisuudenlaji on selvästi suosittu, joten olen vähän kaipail... Lue koko vinkki »
Majatalo omenapuiden katveessa -kirjan kannessa on sinisellä taustalla vaaleanpunainen koristeellinen pitsihuvilamajatalo, omenankukkia, valkoista pitsiä ja lautanen, jossa on korvapuusti.

Eevi Iisakkila: Majatalo omenapuiden katveessa

Kaapo ajoi kolarin ja kuoli. Lila jäi leskeksi, yksin elämäänsä: taakkanaan suunnitelmat, joita hän ei kyennyt toteuttamaan, ristinään laina, josta oli selviydyttävä. Siinä olisi aihetta vakavampaankin kirjaan, saati kun vielä lisätään, että Lilan äiti oli nuoruudessaan piipahtanut papan ja mummon luona jättämässä pikkukäärön, Lilan, kotiinsa j... Lue koko vinkki »
Tuulentuomat

Minna Mikkanen: Tuulentuomat

Jo toinen kirja vuoden sisällä Sydänmaa-sarjassa Minna Mikkaselta! Ei hyvältä kuulosta – siis täyttä roskaa täytyy olla! Eipä vaan ole, vaan on ihan oivaa luettavaa nykyajan maalaiselämästä, nyt kirkonkyläläisistä ja kahden pojan kanssa kaupungista kylälle muuttaneesta vastikään eronneesta arjenhuoltajaisästä, joka haparoi naisasioiden kanssa. K... Lue koko vinkki »
Metsien kaukainen sini

Anna Pölkki: Metsien kaukainen sini

Jos kirjan nimi viittaa Anni Swaniin ja kirjailija siteeraa teoksensa alkulehdillä L. M. Montgomeryn päiväkirjaa, on hänen oltava sukulaissielu, kindred spirit! Tällainen olo ainakin minulle tuli, kun sain käteeni Anna Pölkin uuden päiväkirjaromaanin tai muistelmateoksen, miten vain. Pölkin aiempi kirja, Kakkuja salaisesta puutarhasta (Avain 2023),... Lue koko vinkki »
Vuolle

Heidi Jaatinen: Vuolle

Luen Seura-lehdestä: "Hän kirjoittaa tarinasta palasia, fragmentteja sieltä täältä ja punoo vasta lopuksi niille sitovan juonen." Tykkään tyylistä: panee ajattelemaan ja eläytymään. Tapahtumien kronologia säntillistä: ei pahemmin poikkeamia ees sun taas. Aika kulkee eteenpäin kappaleittain, luku luvun perään, tapahtumajärjestyksessä. Mutta se mi... Lue koko vinkki »