Köyhiä sukulaisia

Ljudmila Ulitskaja: Köyhiä sukulaisia

Olen aikaisemmin lukenut Ljudmila Ulitskajalta yhden novellikokoelman, Naisten valheet, ja samankaltaista tavaraa tämäkin on: pääasiassa naisten elämän ympärillä pyöriviä novelleja elämästä Venäjällä ja Neuvostoliitossa, venäjänjuutalaisella värityksellä. Ulitskaja on oivallinen novellisti, jonka tarinoissa ihmisten pienet elämät piirtyvät kirkk... Lue koko vinkki »
Valosta rakentuvat huoneet

Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet

Ilahduin, kun luin Bazarin julkaisevan elämäkertaromaanin Olivia Mathilda (Wivi) Lönnistä, tuosta aikanaan miesarkkitehtien varjoon jääneestä naisarkkitehdistä. Monet tietävät Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen, harvat heidän aikalaisensa Wivi Lönnin (1872-1966). Pirkko Soinisen kirja Valosta rakentuvat huoneet  poistaa tuon ti... Lue koko vinkki »

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Kuinka syvästi ilahduinkaan tästä kirjallisesta kohtaamisesta! Johanna Venhon historiallinen romaani Sylvi Kekkosesta kertoo hyvin monitahoisesta ihmisestä, jossa yhdistyivät niin hauraus kuin vahvuuskin, hillitty pidättyväisyys ja syvä tunneihminen. Aivan ainutlaatuinen oli toki hänen kohtalonsakin; rakastua nyt mieheen, jota ura ja politiikka, na... Lue koko vinkki »
Terveisiä Armille

Pirjo Rissanen: Terveisiä Armille

Uudessa kirjassaan Pirjo Rissanen tutustuttaa meidät Armi Vartiaiseen, lastenkirjailijaan. Ja perinpohjin tutustuttaakin, sillä tekstin myötä Armista kasvaa särmineen kaikkineen vahva ja elävänoloinen henkilöhahmo. Naislukija voi löytää Armin ajatusmaailmasta paljon itseään; havainnot eivät aina ole pelkästään positiivisia, mutta kylläkin arkielämä... Lue koko vinkki »
Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin

Katarina Eskola: Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin : Elsa Eklundin tytönpäiväkirjat 1913 – 1920

Tytön ja naiseksi varttuvan nuoren päiväkirjaosuus vie tästä kirjasta vain noin kolmasosan. Päiväkirja sinänsä on jo avartava kertomus 1900-luvun alun tytön tuntemuksista, vapaa-ajasta suurperheen keskellä, koulunkäynnin suuresta vaikutuksesta sekä elämästä Kalliossa, joka tuolloin oli lähinnä työväen asuinaluetta. Elsan isällä oli viisi maitokaupp... Lue koko vinkki »
Syntysanat

Johanna Venho: Syntysanat

Syntysanat lataa kontrasteja tiskiin heti alusta alkaen. Kerronta kulkee paljon matkustaneen kirjailija-Hannan ja maaseudun perheenäiti Mesin vuoropuheluna. Tapahtumapaikka Kourankorvelle taas tuo vastapainoa tärkeässä osassa oleva Venetsia. Myös Hannan ja Mesin hyvin erilaiset elämänkaaret toimivat kuin vertailukohtina. Mesi lukee Hannan teokse... Lue koko vinkki »

Heli Slunga: Varjomadonna

Jos nainen marginaalissa jaksaa vielä aiheena kiinnostaa, Heli Slungan Varjomadonna on syytä lisätä lukulistalle. Vaikka Slunga käsittelee tuttuja teemoja, on hänen runoäänessään kieltämättä sellaista karheutta, rehellisyyttä ja voimaa, joka sytyttää. Runokokoelma kuvaa naisen kohtaamisia ympäröivän maailman, ihmisten ja yhteiskunnan kanssa. Run... Lue koko vinkki »
Haudankaivajan tytär

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär

Haudankaivajan tytär on monitahoinen, paksu romaani, joka säilyttää mielenkiintonsa alusta loppuun monestakin syystä. Se tarjoilee takautumia, yllätyksiä, kertojan vaihtumista ja suuren kasvukertomuksen. Kirjassa monesti esiintyvä mantra pysyttävä liikkeessä on osuva, sillä teos on helppo kokea matkana. Päähenkilö joutuu lähtemään monta kertaa ja o... Lue koko vinkki »

Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies

Mies pettää alhaisesti vaimoaan tämän ollessa Madeiralla. Kolmiodraama on kirjan aiheena moneen kertaan pureskeltu, mutta siitä huolimatta Kuvittele itsellesi mies tarjoaa tuttuun asetelmaan omaperäisen näkökulman. Romaanin alkupuolisko kuvaa petetyn Mirjamin tuskaa oivallisesti. Hän ei huuda ja raivoa, vaan purkaa pahaa oloaan lähinnä kasvien j... Lue koko vinkki »
Nimeltään Grace

Margaret Atwood: Nimeltään Grace

Lähes 650-sivuinen romaani pohjautuu osittain tositapahtumiin ja tapetilla on 1800-luvulla tapahtunut raaka kaksoismurha. Päähenkilö Grace on istunut 16 vuotta vankilassa – ehkä syyttömänä, ehkä ei. Nimeltään Grace ei kuitenkaan ole dekkari, vaan monitahoinen ja taitavasti kirjoitettu romaani. Gracen osallisuudesta murhiin ja hänestä ihmisenäkin... Lue koko vinkki »

Carol Shields: Kivipäiväkirjat

Oivalluksien ja kauniin kielen kirja. Shieldsin tyyli kirjoittaa on jotenkin kotoinen ja hän osaa kertoa vaikeistakin asioista kuin äidilliseen tapaan ilman syyttävää sormea. Kyseessä on kuin elämäkerta, mutta ei kuitenkaan aivan. Kirjan päähenkilönä on Daisy, jonka elämää seurataan omasta ja muiden näkökulmasta. Minä-henkilön äänellä pääsee kui... Lue koko vinkki »

Antti Nylén: Vihan ja katkeruuden esseet

Jo lukiessani Vastahankaan kiinnitin huomion suomentaja Nylénin taitoihin, eikä sanansuoltajan oma teksti jää huonommaksi. Nämä esseet virkistävät kuin kylmä suihku niskaan. Alussa – koska en ollut lukenut lähtötekstejä, joita Nylén hutki – olin käydä hentomieliseksi hutkittavia kohtaan. Onneksi kohta totesin, että tässä ei sika vie narua vaan naru... Lue koko vinkki »

Pirjo Hassinen: Viimeinen syli

Pirjo Hassisen kirjoissa ihmissuhteet ovat suuressa roolissa, eikä Viimeinen syli tee poikkeusta. Erjan ja Mikaelin sekä hieman Rheankin tarina on kerrottu hienosti eri näkökulmista. Kirjan lähtökohta on Erjan rakkaus, joka ei ole sammunut eron jälkeen, vaan on melkeinpä entistä palavampaa. Sen voi ajatella suurimpana mahdollisena tunteena toist... Lue koko vinkki »
Elämän kirkas keskipäivä

Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä

Olen suorastaan ihastunut A. McCall Smithin kirjoihin Mme Ramotswesta. Tämä Elämän kirkas keskipäivä oli sitä tuttua, herttaista tyyliä, johon olen tottunut ja jota aina odotan joka kirjalta. Kirja ja ne aiemmat kertovat Botswanasta ja alunperin minulla oli kamala ennakkokäsitys, ettei minulla ole mitään tekemistä minkään Afrikan kanssa maan kanssa... Lue koko vinkki »

Federico García Lorca: Veren häät ja muita näytelmiä (Veren häät; Don Cristóbal; Bernarda Alban talo)

Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksessa tehtiin kevättalvella 2003 näytelmäsovitus, jossa Minna Canthin Anna Liisaan sekoittui pisaroita Federico García Lorcan Veren häistä. Virkeä tulkinta innosti minut tarttumaan esityksen pohjateksteihinkin. Anna Liisan tavoin Veren häät (Bodas de sangre, 1933) kertoo aviohankkeesta, jota morsiamen m... Lue koko vinkki »
Anna Liisa

Minna Canth: Anna Liisa

Mikä tekee tekstistä myyttisen? Kerran lasna ollessain istuin vanhan mustavalkotelkkarimme ääressä, kun juhlavin sanankääntein kuulutettiin alkavaksi elokuvasovitus Minna Canthin näytelmästä Anna Liisa. Mistä lie mieleeni johtunut, mutta käännyin kysymään isältä, onko kyse jostain lastenohjelmasta. Isä hymähti ja pudisti päätään: "No ei Anna Lii... Lue koko vinkki »

Gustave Flaubert: Rouva Bovary

Jälleen kerran tartuin klassikkoon yrmein otsin; päättäväisenä olin valmis kahlaamaan läpi melodramaattiset kirjallisuudenhistorian merkkitapahtumat voidakseni sitten olla kovin tyytyväinen egonkohennukseeni. Tai ehkäpä tein sen uteliaisuudesta. Joka tapauksessa, jälleen kerran sain todeta, että klassikot ovat klassikoita, koska ne ovat hienoja teo... Lue koko vinkki »
Mikael Hakim

Mika Waltari: Mikael Hakim

Tässä Mikael Karvajalan jatko-osassa edeltäneestä tutut sankarit jatkavat seikkailemistaan sulttaanin valtakunnassa. Ei siis tarvitse jännittää, jäävätkö he Euroopan sotakentille tykinruokana. Tähän ymmärtää helposti Waltarin pyrkineen Mikael Karvajalalla: Mikaelin ja Antin kääntyminen islamiin ja suosion nousut ja laskut sulttaani Solimanin hov... Lue koko vinkki »

Henry James: Naisen muotokuva

Niinkin laimeat naisasiaihmiset kuin minä saattavat tulistua tämän kuvauksen luettuaan. Amerikkalainen Isabel matkustaa sukulaistensa luo Eurooppaan. Hän on varma oman järkensä pystyvyydestä, ja tahtoo elää puhtaimmalla ja parhaimmalla, omatuntonsa hyväksymällä tavalla. Siis 1800-luvun malliin. Tässä voimantunnossaan hän hylkii kosijoita ja o... Lue koko vinkki »