Joku menee aina ensin

Anja Erämaja: Joku menee aina ensin

Joskus tulee hauskoja yhteensattumia. Nyt sellainen oli, kun luin lähes peräjälkeen kaksi runokokoelmaa, joiden taustalla on vanhemman menetys. Tällä kertaa se ensin mennyt oli Tuija Välipakan Saari josta olen poissa, jonka ytimessä oli isän poismeno. Anja Erämajan Joku menee aina ensin taas on saanut alkusysäyksensä äidin haurastumisesta, hapertum... Lue koko vinkki »
Itsekseen muuttuva

Kristian Blomberg: Itsekseen muuttuva

Operaatio ”Kristian Blombergin tuotanto haltuun” saapuu päätökseensä, kun luin tämän Blombergin toisen kokoelman vuodelta 2011. Kauniiden – ja leimallisen poesialaisten – kansien välistä löytyy runoilijan tyyliin sopivaa runoutta, jossa on kepeää aforistisuutta ja toisaalta historiallisten anekdoottien pudottelua ja faktojen noteeraamista. Kaik... Lue koko vinkki »
Saari josta olen poissa

Tuija Välipakka: Saari josta olen poissa

Sanotaan se heti: Tuija Välipakan Saari josta olen poissa on hieno runokokoelma. Välipakka on pitkän linjan runoilija, jonka esikoiskokoelma ilmestyi jo 2003; tämä on Välipakan kuudes kokoelma. Saari josta olen poissa kuvaa hienolla tavalla menetystä ja menneisyyttä.  Kuoleman aikamuoto ei ole perfekti.Ei, vaikka minulle soitetaan sairaala... Lue koko vinkki »
Animalia

Eeva Kilpi: Animalia

Eeva Kilven päiväkirjojen myötä heräsi mielenkiintoa tarttua myös runoihin. On toki kootut runot, mutta jotenkin on mukavampaa tutkailla yksittäisiä kokoelmakokonaisuuksia sellaisenaan, se on jotenkin helpommin sisäistettävä annos runoutta. Ainoana kirjaston hyllystä löytyi Animalia-kokoelma vuodelta 1987, joten aloitetaan siitä. Nimi herättää t... Lue koko vinkki »
Boxtrot

Ilpo Tiihonen: Boxtrot

Ilpo Tiihosen runous on kummitellut mielessä taka-alalla siitä asti, kun ihastuin ensituttavuuteeni, Largo-kokoelmaan. Largo edusti melko myöhäistä osaa Tiihosen tuotannosta, tämä Boxtrot on vähän varhaisempi. Kokoelma on ilmestynyt vuonna 1998 ja kannen graafinen suunnittelu viekin suoraan teinivuosiini, tämä 1990-luvun lopun tyyli on läpeensä tut... Lue koko vinkki »
Valolla maalattu

Merja Turpeinen: Valolla maalattu

Runokokoelmiin voi aina heittäytyä kokeilemaan ja katsomaan, mitä niistä löytyy, vähilläkin pohjatiedoilla. Merja Turpeisen Valolla maalattu on esikoiskokoelma; kirjoittaja on taustaltaan filosofian tohtori ja tutkija, mutta myös kuvataiteilija. Jo ympyrän kehälle ripoteltu sisällysluettelo kertoo syklisyydestä ja viittaa elämän kiertokulkuun. R... Lue koko vinkki »
Pieni runomieli

Martina Moliis-Mellberg: Pieni runomieli : Päättömiä riimejä

Leino odottelee koulun portilla siskoa kotimatkan seuraksi. Siskon kanssa matka kulkee halki kaupungin. Kaupungillahan tapahtuu kaikenlaista, kuten aina etenkin jos on mielikuvitusta tuomassa lisäkierroksia, ja Leino sommittelee näkemästään riimejä toisensa perään. Esimerkiksi huutokaupasta bongataan salapoliisi Henriikka Tavin suomennoksena näin: ... Lue koko vinkki »
Pieniä kovia nuppuja

Reetta Pekkanen: Pieniä kovia nuppuja

Takaperoinen tutkimusmatkani Reetta Pekkasen runouteen tulee toistaiseksi päätökseensä tämän esikoiskokoelman myötä. Vuonna 2014 ilmestynyt Pieniä kovia nuppuja on palkittu teos: se sai Katri Vala -palkinnon, Tiiliskivi-palkinnon ja Silja Hiidenheimon muistostipendin. Se oli myös ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.  Esikoi... Lue koko vinkki »
Omantunnon Asioita

Vilja-Tuulia Huotarinen: Omantunnon asioita

Olen lukenut Vilja-Tuulia Huotariselta kaikenlaista, mutta en vielä runokokoelmaa. Päädyin aloittamaan nyt tuoreimmasta, Omantunnon asioita on ilmestynyt vuonna 2020 (seuraava kokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä ilmestyy syksyllä 2024). Kokoelma koostuu proosarunoista, jotka on jaettu eri tahoille omistettuihin osioihin: on vauvoille, saarelle... Lue koko vinkki »
Vain heteitä

Carlos Lievonen: Vain heteitä

Carlos Lievosen esikoisrunokokoelma Vain heteitä on kovin rakkaudellista tekstiä. Se kuvaa läheisyyttä, hellyyttä ja intohimoa värikkäällä ja runsaalla tavalla, joka tulvii luontokuvastoa. Teksti on aistillista. Kokeile vaikka tätä kuvausta: Suljettu ovi on hajustanut huoneenja aamuntiivis myski on kevyt peura varhaisuuden kedollanuuhkimassa, k... Lue koko vinkki »
Vaarallisen eläimen tilanne

Raisa Jäntti: Vaarallisen eläimen tilanne

Olen sanonut, että runous on turvallista ja helposti lähestyttävää kirjallisuutta, koska runokokoelmat ovat tavallisesti sen verran pieniä, että vaikka joku teos ei niin osuma olisikaan, ainakaan siitä ei tarvitse kärsiä pitkään. Voi siis rohkeasti kokeilla. Vaan entäs kun vastaan tulee pitkälti yli 200-sivuinen runokokoelma? Se vaatii jo enemmän h... Lue koko vinkki »
Tauoton

Milka Luhtaniemi: Tauoton

Runoilija ja dramaturgi Milka Luhtaniemi on julkaissut toisen kokoelmansa. Esikoinen Kirnu oli mielenkiintoinen, mutta koin sen vaikeaksi. Teoksen sirpaleisuus oli kovin vaikeaselkoista, mutta ei kuitenkaan liian tuskastuttavaa. Yleisesti Kirnusta pidettiin paljon; sitä saattaa hyvillä mielin sanoa arvostelumenestykseksi. Minäkin uskaltauduin tartt... Lue koko vinkki »
Sitruunahappokierto

Tuukka Pietarinen: Sitruunahappokierto

Tuukka Pietarisen kolmannen runokokoelman nimi on lainattu solujen sisällä toimivalta varsin monimutkaiselta kemialliselta prosessilta, jossa hiiliatomit hapettuvat hiilidioksidiksi ja solut saavat energiaa. Ollaan siis elämän peruskysymysten äärellä. Itse runokokoelma on kuitenkin nimeään vähemmän tieteellinen. Tyyli tuo ensialkuun mieleen Poes... Lue koko vinkki »
Kirjoitusmerkkien meri

Yumi Fuzuki: Kirjoitusmerkkien meri

Yumi Fuzukin runokokoelma Kirjoitusmerkkien meri ilmestyi suomeksi jo 2016 Mayu Saaritsan japanista suomentamana. Se on taas ajankohtainen, sillä kirjasta on hiljattain otettu uusi painos. Yumi Fuzuki on nuori kirjailija ja tämän kokoelman runot syntyivät Fuzukin ollessa 14–17-vuotias.  Kokoelma on kirjailijan nuoruudesta huolimatta palkittu m... Lue koko vinkki »
Talviunia

Sirpa Kyyrönen: Talviunia

Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret oli minulle ensimmäinen tuttavuus – osana Tanssiva karhu -projektiani – ja jätti sen verran hyvät mielikuvat, että kuvastosta bongattu Kyyrösen uusin runokokoelma Talviunia pääsi oitis lukulistalleni. Nimi viittaa vuodenaikoihin ja nukkumiseen, mikä onkin oikein osuvaa. Kokoelman keskeisimmiksi teemoiksi nousevat unetto... Lue koko vinkki »
Nimettömästä

Veera Antsalo: Nimettömästä

Veera Antsalon runouden pariin päädyin aikoinaan satunnaisotannalla ja osin Jenny Saaren kauniin kansitaiteen houkuttelemana. On ilo havaita, että sama linja jatkuu ja tässä Antsalon uusimmassakin kokoelmassa on Saaren taituroima kiehtova ulkoasu. Kannesta löytyy sormenjälkiä, lehtiä, perhosia, muurahaisia, kirppuja ja muita hyönteisiä. Monenlai... Lue koko vinkki »
Kärhi

Reetta Pekkanen: Kärhi

Reetta Pekkasen tuoreimman Katkaistut tulppaanit -kokoelman (Poesia 2023) myötä piti syöksyä tutkailemaan Pekkasen aikaisempia kokoelmia. Toisena vuoron sai Kärhi, Poesian vuonna 2019 julkaisema runokokoelma, joka muistuttaa ainakin päällisin puolin tuorempaa kokoelmaa: runot ovat melko vähäeleisiä, kytkeytyneitä luonnontieteelliseen maailmankuvaan... Lue koko vinkki »
Ilmaan uurtuva

Kristiina Wallin: Ilmaan uurtuva

Kristiina Wallin on jo parikymmentä vuotta sitten esikoisensa julkaissut runoilija, joka on julkaissut runokokoelmia tasaisesti muutaman vuoden välein, pari kirjeteosta ja yhden romaaninkin. Minulle tämä seitsemäs runokokoelma Ilmaan uurtuva on nyt ensimmäinen tuttavuus Wallinin tuotantoon. Kokoelman takakansi lupaa ”haipuvia teräväpiirtokuvia s... Lue koko vinkki »
Katkaistut tulppaanit

Reetta Pekkanen: Katkaistut tulppaanit

Esikoiskokoelmallaan Tiiliskivi- ja Katri Vala -palkinnot voittanut Reetta Pekkanen on julkaissut nyt kolmannen kokoelmansa. Edeltäjiensä tapaan se on Poesian julkaisema ja istuu tyyliltään Poesian vähäeleiseen runouskäsitykseen. Ihan niukinta fragmenttia ja aforistisuutta se ei kuitenkaan edusta. Nimessä jo kukkii ja viherrys jatkuu kokoelman s... Lue koko vinkki »
Edelleen tässä

Terhi Forssén: Edelleen tässä

Terhi Forssénin toinen runokokoelma Edelleen tässä viipyilee paljon hautausmailla, mutta sen ote on monessa kohtaa konkreettisempi kuin mitä aiheesta ensin mieleen tulisi. Goottilaisen kuolemaromantiikan sijaan Forssén kirjoittaa haravoinnista, hautalyhdyistä, hautakivien kiillosta. Kokoelman ensimmäinen osa on pohjimmiltaan havaintoja haudanhoidon... Lue koko vinkki »