Sysipimeän kannessa on kaksikerroksinen talo yössä, tähtitaivaan ja revontulien alla. Talon yläkerran päätyikkunassa paistaa valo.

Ragnar Jónasson: Sysipimeä

Ragnar Jónassonin laajahko tuotanto on islantilaisdekkarien ja nordic noirin parhaimmistoa, eikä hänen kirjojensa laatu ole vuosien kuluessa heikentynyt. Itse asiassa Ragnarin teoksista on käännetty suomeksi vain osa eikä niitäkään missään kronologisessa järjestyksessä: Ari Thor -sarjan viisi suomennettua osaa julkaistiin alkukielellä jo vuosina 20... Lue koko vinkki »
Pimeyden polut -kirjan kannessa on ylhäältä kuvattu metsikön halki kulkeva talvinen ja öinen kapea yhden auton mentävä metsätie, jota pitkin ajaa auto. Kannen tekstien päällä on veripisaroita.

Camilla Grebe: Pimeyden polut

Camilla Grebe on erityisen tuottelias dekkaristi; häneltä on julkaistu aiemmin suomeksi kuusi Pimeän puoli -sarjan romaania ja sen lisäksi peräti kahdeksan kirjaa, jotka on kirjoitettu erilaisina yhteistuotantoina. Mutta Grebellä laatu ei ole korvautunut määrällä, kaukana siitä, ja myös tämä uusin teos oli monella tavalla tasokas dekkari.  Pimey... Lue koko vinkki »
Surmasataman kannessa on sumea valokuva satamasta, jossa on laivoja laiturissa.

Timo Sandberg: Surmasatama

Timo Sandbergin dekkarisarja etsivä Otso Kekistä alkoi vuonna 2013 ilmestyneellä Vuoden johtolanka -palkinnon saaneella romaanilla Mustamäki. Nyt sarjassa on päästy jo kahdeksanteen osaan ja ajassa siirrytty 1920-luvulta 1950-luvulle. Otso Kekki on edelleen tarkkana ja terävänä, vaikka polvi vähän reistaileekin. Otso on edelleen yhdessä venäläissyn... Lue koko vinkki »
Korpin violetinsävyisessä kannessa on kirjan nimi isoin kultakirjaimin ja sen alla lintuparven keskellä kävelevän ihmisen musta siluetti.

Lina Bengtsdotter: Korppi

Pidin kovasti Lina Bengtsdotterin aiemmasta tuotannosta, etenkin Charlie Lagerin tutkimuksista. Nyt Bengtsdotterin kirjojen miljöö on siirtynyt pienestä Gullspångin kaupungista Tukholmaan ja päähenkilönä on vähintään yhtä mielenkiintoinen rikostutkija Sakka Pienni – niin ja siinäpä vasta mielenkiintoinen henkilönnimi; tuo Sakka, alkuperäiseltä nime... Lue koko vinkki »
Lintusielun kannessa on kolme mustaa varislintua taustallaan myrkynvihreä kaasupilvi.

Tuire Malmstedt: Lintusielu

Tuire Malmstedt on esikoisteoksestaan Pimeä jää (2018) lähtien osoittanut oikein omintakeista dekkaristinlaatua; teoksissa on ollut mukana yksi tai jopa kaksi varhaisempaa aikatasoa, joskus hyvinkin varhaista, ja aluksi niiden yhteys nykypäivän rikostutkintoihin on tuntunut mahdottomalta, mutta onhan Malmstedt tietenkin aina osannut yhdistää ne 200... Lue koko vinkki »
Ilveksen kynnet -kirjan kannessa on sinikseksi värjätty lähikuva ilveksen kasvoista.

Karin Smirnoff: Ilveksen kynnet

Jaa, että taas uusi osa Millennium-sarjaa! Mitenköhän se oikein jaksaa elää? Joka tapauksessa tähän kirjaan oli melkein pakko tarttua, sen verran Karin Smirnoffin nimi houkuttelee. (Tässä välissä on ihan välttämätöntä mainita, että kirjan nimi sai minut värähtämään epämiellyttävästi, koska erään tunnetun suomalaisen dekkaristin ilvekseen viittaava ... Lue koko vinkki »
Aamu iltaa julmempi -kirjan kannessa on ylivalotettu ja naarmutettu valokuva Porvoon Vanhan sillan juurelta kohti vanhaakaupunkia.

Jaana Lehtiö: Aamu iltaa julmempi

Rikoskomisario hyppäsi alas ilmanvaihtoputken päältä ja kohensi housujaan. Koti-iltojen keittoateriat ja koiran kanssa tehdyt pitkät kävelyt näkyivät hoikistumisena. Hän oli yrittänyt paikata liiallista keventymistä pullia syömällä. Jostain oli tullut luettua, että painon jojoilu oli epäterveellistä. Kukas se tässä? Porvoolainen rikoskomisario ... Lue koko vinkki »
Muistan sinut -kirjan kannessa on dramaattista islantilaista meri- ja jäätikkömaisemaa.

Yrsa Sigurðardóttir: Muistan sinut

Tässäpä vasta jännittävä kirja! Tuntuu, ettei tällaista määrettä voi enää kovin usein antaakaan, kun on lukenut vuosia ja itse asiassa vuosikymmeniä dekkareita ja muita jännityskirjoja ja paatunut useimmille niissä kerrotuille tarinoille ja oppinut arvaamaan murhaajankin jo melko hyvissä ajoin. Mutta Muistan sinut oli jotain muuta. Viisi entistä... Lue koko vinkki »
Kuolema kulkee kartanohotellissa -kirjan kannessa on alhaalla mustavalkoinen vanha valokuva aateliskartanosta. Yläreunassa kulkee nauhana rakennusten siluetteja.

Kate Atkinson: Kuolema kulkee kartanohotellissa

Jackson Brodie -sarja on ehtinyt jo kuudenteen osaan. Tällä kertaa kuusikymppinen Jackson, entinen poliisi ja nykyinen yksityisetsivä, saa toimeksiannon keski-ikäisiltä sisaruksilta. Heidän äitinsä Dorothy on kuollut kunnioitettavan korkeassa iässä, ja sisarukset Ian ja Hazel ovat jo heti ehtineet liimailla huoneistossa post it -lappuja merkiksi si... Lue koko vinkki »
Valkoinen susi -kirjan kannessa on lähikuva suden kasvoista ja silmistä, vanhanaikainen tehdasrakennus, Hitlerin ja Mannerheimin kasvot ja reunoilla liekkejä.

Antti Vihinen: Valkoinen susi

Olen ollut tyytyväisen vaikuttunut Antti Vihisen Vaaran värit -dekkarisarjasta. Kirjoissa on onnistuttu voisi sanoa melkein mahdottomassa tehtävässä: vuosien ja vuosikymmenten takainen menneisyys on sidottu uskottavasti osaksi nykypäivän tapahtumia. Ensimmäinen kirja Punainen prinsessa käsitteli Baader–Meinhof-terroristiryhmää ja toisessa osassa Si... Lue koko vinkki »
Kivineidot-kirjan kannessa on englantilaista peltomaisemaa. Taivaalla on todella synkät pilvet ja etualalla on penkki, jossa istuu joku.

Ann Cleeves: Kivineidot

Olen niin mielistynyt Ann Cleevesin Vera Stanhope -sarjaan ja mikseipä myös hahmojen pohjalta tehtyihin tv-sovituksiin, että uusi romaani on minulle aina Tapaus. Ei jälkeäkään kyllästymisestä! Jollain tavalla rikosjuonet onnistuvat aina yllättämään tällaisen kokeneenkin dekkarinlukijan, ja erityisesti Veran hahmon syvällinen kuvaus ja hänen persoon... Lue koko vinkki »
Kaamos-kirjan kannessa on talvinen, luminen tie, ja keskellä iso musta korppi lentämässä kohti katsojaa.

Joel Kangas: Kaamos

Kaamos on taitava esikoisteos ja samalla uuden dekkarisarjan avaus; sen päähenkilö on Lapista, tarkemmin sanottuna Inarista, lähtöisin oleva helsinkiläistynyt rikostutkija Mikkal Moilanen. Mikkalin ryhmän tutkittavaksi tulee nuoren naisen murha; koiranulkoiluttaja, kukapa muukaan, on löytänyt metsästä Anna Koskelaisen viillellyn ja pahoinpidellyn r... Lue koko vinkki »
Jäljet-kirjan kannessa on magentanvärinen mustavalkokuva tiiliseinästä, jossa näkyy puun lehdettömiä oksia ja apteekin tunnusristi.

Anna Harju: Jäljet

Enpäs olekaan pitkään aikaan lukenut apteekkiin sijoittuvaa romaania enkä myöskään Tampereelle sijoittuvaa dekkaria, viimeisin sellainen lienee Seppo Jokisen Satuttamisten summa. Mutta nyt tamperelainen Anna Harju on julkaissut esikoisteoksensa, joka olikin oikein kiinnostava ja mukaansatempaava kirja. Takakannessa luvataan, että se aloittaa rikost... Lue koko vinkki »
Kylmempi kuin kuolema -kirjan kannessa on näkymä jäätyneeltä järveltä rantaan. Rannassa on punainen puutalo ja lumista metsää. Yötaivaalla sataa lunta.

Johanna Savolainen: Kylmempi kuin kuolema

Johanna Savolaisen uusi dekkari on kolmas osa rikosylikonstaapeli Veikko Niskasen tutkimuksista. En ole valitettavasti tullut lukeneeksi aiempia, mutta siinä jälleen yksi puute dekkarihistoriassani. Sen verran mielenkiintoinen tämä kirja oli, että taas kerran voi vain harmitella sitä rajallista määrää kirjoja, jotka ehtii lukemaan. Romaanin kesk... Lue koko vinkki »
Turha murha

Tuula T. Matintupa: Turha murha

Tuula T. Matintupa on virkeä murharouva, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa, ja tämä Turha murha on rikosylikonstaapeli Alina Männystä kertovassa sarjassa jo kymmenes osa. Kirjailija on itse eteläpohjalainen, ja sinne suuntaan sijoittuvat myös Alina Männyn elämä ja tutkimukset; kirjojen paikallisväri on mukavan vahva, niin kuin monissa muissakin de... Lue koko vinkki »
Suden lapset

Johanna Holmström: Suden lapset

Kainuun rauhassa alkaa tapahtua outoja asioita. Paikallisen eläkeläispariskunnan Seijan ja Tarmon pihalle tulla tupsahtaa kuin tyhjästä pieni, likainen ja huonosti puettu poika, joka ei osaa ollenkaan puhua eikä juuri muutenkaan ilmaista itseään. Lämminsydämiset Seija ja Tarmo ottavat hänet hoteisiinsa, mutta kommunikointi antaa odottaa itseään, va... Lue koko vinkki »
Väärä todistus

Ann Cleeves: Väärä todistus

Lieneekö tarpeellista edes sanoa, että olen aina rakastanut Ann Cleevesin Vera Stanhope -sarjaa ja sitä myöten myös sen päähenkilöä, tuhtia ja suorasanaista ja ulkoisesti homssuista, mutta tavattoman älykästä komisariota. Eikä tätä rakkautta ole hälventänyt aiheesta tehty televisiosarja, jossa erinomainen Brenda Blethyn katselee maailmaa ruskeilla ... Lue koko vinkki »
Viimeinen tukikohta

Mari Jungstedt: Viimeinen tukikohta

Gotlantiin sijoittuva Anders Knutasin ja Karin Jacobssonin tutkimuksista kertova dekkarisarja on ehtinyt jo kahdeksanteentoista osaansa, joten paljon on ehtinyt tapahtua ja aikaa kulua. Anders ja Karin ovat olleet jo pitkään ensin ihastuneita ja sitten rakastuneita toisiinsa, ja nyt he ovat naimisissa ja pienen tyttövauvan vanhempia, tosin melko iä... Lue koko vinkki »
Kuolonmusta laava

Lilja Sigurðardóttir: Kuolonmusta laava

Kuolonmusta laava on neljäs osa sarjaa, joka kertoo yksityisetsivä ja verotutkija Áróran selvitettävinä olevista rikosjutuista. Läpi sarjan on kuitenkin kulkenut Áróran sisaren Ísafoldin kohtalo: hän on kadonnut jo kolme vuotta sitten eikä jälkiä löydy. Àróra on kuitenkin koko ajan uskonut, että siskon väkivaltainen aviomies on katoamisen taustalla... Lue koko vinkki »
Luusaari

Tuire Malmstedt: Luusaari

Dekkaristi Tuire Malmstedtin sarja poliisiparista Matilda Metso ja Elmo Vauramo on nyt ehtinyt neljänteen osaan kirja vuodessa -periaatteella, joten työteliäisyyden puutteesta Malmstedtia ei voi ainakaan syyttää. Kirjoille on päähenkilöiden lisäksi yhteistä monille dekkareille tyypillinen rakenne: nykypäivään sijoittuvan kerronnan lisäksi mukana on... Lue koko vinkki »