Claes Andersson: Aamu meren rannalla

Claes Anderssonin uudessa kokoelmassa vaihtelevat niin tunteet, aika kuin mittasuhteet. Se on kuin kävelisi huoneessa, joka on välillä omassa asunnossa, välillä ulkona suuressa maailmassa ja välillä omassa päässä. Toistuvia teemoja ovat lapsuus, isäsuhde sekä päivän uutisten aiheuttamat huomiot ja tunnereaktiot. Taide ja jalkapallo taas ovat kui... Lue koko vinkki »

Vilja-Tuulia Huotarinen: Seitsemän enoa

Runotarina seitsemästä enosta tai yhtä hyvin seitsemälle enolle. Kertoja elää kuin yhtä aikaa lapsuuttaan ja nykyhetkeä yrittäen kelata vuosia taaksepäin. Hän muistelee enoja, kirjoittaa heistä ja näkee jopa unia enojen puolesta. Enoilla on kuvaavat kutsumanimet kuten eno Ruusunpuna ja eno Viilinvalmistaja. He ovat metsäläisiä ja maalaisia, mutt... Lue koko vinkki »

Kristiina Wallin: Kaikki metrit ja puut

Kaikki metrit ja puut on Kristiina Wallinin neljäs runokokoelma, mutta tämä on niistä ensimmäinen, jonka luin itse. Tekee välillä ihan hyvää tarttua myös näihin itselleni tuntemattomien kirjoittajien teoksiin, joko uusien suosikkien etsimisen tai tajunnan laajentamisen takia. Kirjassa on sekä proosarunoja että erilaisia tyyliltään moderneja runo... Lue koko vinkki »

Pentti Saarikoski: Tiarnia-sarja

Pentti Saarikosken syntymästä on tänä vuonna kulunut 75 vuotta. Alkuvuodesta ilmestyi tämä yhteisnide Tiarnia-sarjasta eli samoissa kansissa on nyt runokirjat Tanssilattia vuorella, Hämärän tanssit ja Tanssiin kutsu. Hienoa, sillä näitä kirjoja on ollut vaikea löytää. Tietojen mukaan uusintapainoksia myös muista teoksista olisi tulossa myöhemmin. ... Lue koko vinkki »

Marguerite Yourcenar: Tulet

Marguerite Yourcenarin kokoelma on vereslihainen. Se on vaikea, hitusen sekava, vähintäänkin mielenterveysongelmainen. Se tuntuu elävältä vuosikymmenet kirjoittamisensa jälkeen. Samalla se tuntuu myös hyvin vanhalta. Yourcenarin aikoinaan sytyttämät tulet palavat edelleen ja valaisevat yhdeksän myyttisen hahmon kohtalot, nostavat ne kellumaan a... Lue koko vinkki »

Pilvi Pääkkönen: Saako lähettää terveisiä?

Saako lähettää terveisiä? on omalla tavallaan yllättävä runokirja. Kokoelmassa suurin osa on proosarunoja. Loput ovatkin hankalammin määriteltäviä ja ne ovat tämän kirjan parasta antia. Mitkään kirjan tekstit eivät siis näytä runoilta perinteisten runousoppien mukaan. Mutta toisaalta nykyäänhän runoiksi saa kutsua melkein mitä tahansa, mikä ei kuit... Lue koko vinkki »

Anja Erämaja: Kuuluuko tämä teille

Proosan muotoon asettuvat proosarunot ovat tehneet toista tulemistaan Suomessa 2000-kuluessa. Anja Erämajan kiitelty esikoinen Laulajan paperit on vuodelta 2005, ja samantyylistä proosarunoa jatkaa myös toinen runokokoelma. Kuuluuko tämä teille koostuu lyhyistä tekstikatkelmista, jotka soljuvat puheen rytmiin ja ovat siksikin helppoja lähestyä. ... Lue koko vinkki »

Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan

Kiehtovan nimen omaava runokokoelma vakuuttaa myös sisällöllään. Vajaaseen sataan sivuun mahtuu monenlaisia tapahtumia, jotka esitetään oivaltavasti ja tarkasti kuvattuna. Arki ja fantasia kulkevat alusta alkaen käsi kädessä. Hiukset vaihtavat väriä kertomuksen mukaan Runoissa on ironiaa, piikkejä, ja ainakin ympäristöasioiden tiimoilta kanta... Lue koko vinkki »

Anna Maria Mäki: Virginian vaatteet

Helposti ja mielellään luettava, mutta vaikeasti kuvattava teos. Vaikeasti tyyliltään, sillä tekstit liikkuvat mininovellien, proosarunojen ja tuokiokuvausten mailla, aidattomalla alueella. Tuli mieleen kuva-albumi, jossa on pitkät kuvatekstit, mutta itse kuvat muodostuvat tekstien myötä lukijan mieleen. Moni tarina vie menneeseen. Tarkkojen kuv... Lue koko vinkki »

Hannele Mikaela Taivassalo: Oi, tule katsomaan

"On vain loppu", ilmoittaa tämän kirjan takakansi. Ei muuta. Lopusta tässä onkin kyse. Heti aluksi tehdään selväksi loppu. "Oi, tule katsomaan, inhorealistisesti, läheltä: Ihmisen pään pirstaleita, pirstaleita, joissa on hiuksia, pirstaleita joissa kiiltelee kosteus." Tapahtuu siis rikos, oopperan lattialle ammutaan nainen, mies ampuu. Kuka ja k... Lue koko vinkki »

SusuPetal: Sairaalapäiväkirja

SusuPetalin viides kirja, alaotsikoltaan merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta, on vahva kertomus masennuksesta, siitä oikeasta sairaudesta. Minkälaista on sairastaa masennusta. Mitä masennus oikeasti tekee ihmiselle. Miltä tuntuu, kun ahdistuskohtaus iskee. Miten säilyä hengissä, kun mieli on hajoamassa. Se on myös selkeä kannustus siihen, että... Lue koko vinkki »

Juuli Niemi: Yömatkat

Takana päiviä jolloin puhuin vain matkoista ja öitä jolloin en kääntynyt katsomaan mikä minua jahtaa. Runoteoksen nimi on hyvin kuvaava, sillä se on kuin matka, jossa todellisuus alkaa unesta. Runojen kertoja myös pohtii usein uniaan. Lukiessa huomasi itsekin välillä miettivänsä, että voiko unessa nähdä unta. Toimii sekä tarinana että yksittäi... Lue koko vinkki »

Ron Padgett: Kuinka olla täydellinen

Kun takakansi lupaa: ”Ron Padgett ei ole yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista tai edes merkittävimmistä nykyrunoilijoista”, ei kynnys nykyrunon pariin ole korkea. Ja toden totta, näiden runojen nauttimiseen ei tarvitse traditioiden tai ismien tuntemusta. Selvää puhetta ovat, vaikka absurdilla maustettua. Padgettin uusin runokokoelma on How to Be Pe... Lue koko vinkki »

Pauliina Haasjoki: Pääskynen ja lepakko

Haasjoen neljäs runokokoelma vie retkelle monenlaisiin maisemiin. Polku kulkee niin suolla, sateenkaarimetsässä kuin pimeässä puutarhassakin. Vahva teema onkin luonto ja sen erilaiset kulkijat. Niitä katsellaan välillä kauempaa, välillä suurennuslasin kanssa. Sekä kerronta että tyyli vaihtelevat. Proosarunojen vastapainona on selkeämmin säkeisii... Lue koko vinkki »

SusuPetal: Taikkarin mäellä

Tämä runoteos tuntuu jotenkin vaan niin tutulle. Ensinnäkin, kun viimeksi kävin Turussa, minulle esiteltiin Taikkarin mäki. Toiseksi, ajan kuva on minulle on tuttu. Olen itsekin elänyt nuoruuden samoihin aikoihin, kuin mistä runot kertovat. Runot ovat sopivan pitkiä ja jokainen runo on kuin pieni tarina. Voin suositella tätä kaikille, mutta erit... Lue koko vinkki »

Juuli Niemi: Tara

Ole sinä pienempi, niin minä olen isompi kuin koko taivas. Juuli Niemen vuonna 2003 ilmestynyt esikoisteos Tara kertoo sisarusten tarinan kulkien jossain runon ja proosan rajamailla. Tosin siihen maahan ei kannata enää edes yrittää piirtää rajaa. Tara ja Irina ovat siskoja ja Taran mielestä myös kaksosia, vaikka ikäeroa onkin vajaat kolme vuo... Lue koko vinkki »